Lue keskustelun säännöt.
Pelottaaks ketään masennuslääkkeet?
17.07.2009 |
Itse harkitsen tässä aloitanko vai en. Olen kärsinyt pitkään masennuksesta ja ahdistuksesta, sikäli jos lääkkeet auttaisivat olooni niin elämänlaatu varmaan paranisi.
Mutta sit taas kun olen koittanut etsiä tietoa lääkkeistä, hirveästi tulee vastaan negatiivisia kokemuksia. Lääkkeillä on paljon sivuvaikutuksiakin. Ja ihan omalla pohdinnallakin tuntuu arveluttavalta, voiko olla hyväksi loppujen lopuksi että kajotaan kemiallisilla aineilla siihen mitä ihmisen elimistössä luonnostaan on. Vaikka lääkkeet auttavat tiettyyn oireeseen, niin ei varmasti tiedetä kaikkia asioita mihin muihin ne vaikuttavat esim. pitkällä aikajaksolla. Koen sen melkein kuin alkaisin huumaamaan itselleni hyvää oloa jollain huumausaineella. Toisaalta, mut toisaalta.
Onhan monilla hyviäkin kokemuksia lääkkeistä, mut itseäni vaan pelottaa ja arveluttaa ja mielelläni en kroppaani pistäis ylimääräisiä aineita. Tämän periaatteen vuoksi en käytä hormoniehkäisyäkään.
Kommentit (26)
sain itse asiassa reseptin kolme vuotta sitten ja hain lääkkeetkin, mutta yhtään tablettia en ottanut. Kynnys oli vaan jotenkin liian suuri... Tein tosin itseni kanssa sopimuksen, että jos näyttää ettei olo helpota, niin sitten kokeilen, mutta onneksi kävi niin, ettei tarvinnut aloittaa. Nyt olo on taas "normaalija onnellinen", kaikille tietysti ei välttämättäkäy yhtä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olen käyttänyt, useita erilaisia.
Koskaan ei ole ollut mitään pahoja sivuvaikutuksia. Lääke on vaihdettu toiseen lähinnä sen takia, että se ei auttanut masennukseeni. Kun sopiva lääke löydettiin (2 hyvää on ollut elämäni aikana), elämänlaatu koheni huomattavasti. Minulla on vain ja ainoastaan hyvää sanottavaa masennuslääkkeistä.
Mitä tulee siihen vieraiden aineiden laittamiseen kehoon, niin voisiko asian ajatella näin: Jos ihmisellä on kipuja, otetaan särkylääkettä, jos on syöpä otetaan solunsalpaajia, jos on diabetes otetaan insuliinia, jos on masennus otetaan masennuslääkettä. Ei se sen kummallisempaa sairauden hoitoa ole kuin muutkaan.
ei ole sivuvaitutuksia eikä näitä lääkkeitä todellakaan voi verrata mihinkään huumausaineisiin. Masennuslääkkeet vain tekevät sen että pystyy elämään normaalia elämää. Ei niillä mitään ihme fiiliksiä saavuta.
En onneksi niitä tällä hetkellä edes tarvitse.
Sairaanhoitaja ystäväni sanoi minulle, että ne ei itse masennusta paranna vaan auttavat vain jaksamaan huomiseen. Eli niitä ei hänen mukaansa kannata syödä kuin vain silloin jos tuntuu ettei jaksa elää huomiseen.
Se on helppo saada apu lääkkeistä, mutta ei välitetä mitä se pidemmällä aikavälillä vaikuttaa elimistöön.
Niinkuin nuo hormoonitkin.
Lääkkeet on tehneet elämästäni tylsempää. Ei ole enää huikaisevia tunteita suuntaan eikä toiseen, mutta tuska on vähäisempi, ja päivästä toiseen eläminen helpompaa. En luota itseeni ilman lääkitystä. Olen liian impulsiivinen. En tahdo kuolla, mutta en luota siihen, etten joku päivä äkillisestä mielenjohteesta hyppäisi vaikka auton alle, ilman sen kummempaa syytä. Varmaan lääkkeillä on pitkän aikavälin vaikutuksia elimistöön, mutta ehkäpä kuitenkin pienempi paha, kuin törmäys auton kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OIKEASTI - masennus on myös ihan kemiallinen prosessi. ja normaali tila voi palautua niillä. usein suositellaan että lääkkeitä käytetään vähintään 3kk kerrallaan. se voi tosiaan palauttaa aivojen systeemit oikeaan tilaan.
itse olen syönyt useita eri lääkkeitä, ja niissä on huomattavia eroja. jotkut auttoivat hyvin, mutta niillä nukkui liian sikeästi (tuntui että ei herää) ja jotkut taas eivät auttaneet. viimeisimmät auttoivat, mutta niiden sivuvaikutus oli hikoilu.
olen myös sitä mieltä että ei ole kivaa syödä turhaan lääkkeitä. myrkkyähän ne tavallaan on. mutta jos täytyy syödä lääkkeitä, niin sitten täytyy. kuten jo aiemmin joku kirjoitti: päänsärkyyn otetaan lääkettä - ei tämä ole sen pahempi asia.
eikä niillä tosiaan mitään onnea saa. elämä vain tuntuu siedettävämmältä.
nyt en ole syönyt puoleen vuoteen lääkkeitä, ja olen taas pärjännyt hyvin. eli ei niihin mitenkään kiinni jää.
jos joskus vielä tarvitsee syödä masennuslääkkeitä, niin teen sen mielummin, kuin olen kipeä.
mutta voi huokaus. kävin lääkärissä, joka ei minua entuudestaan tuntenut, ja sain reseptin muitta mutkitta masennuslääkkeitä varten. koitin kysellä lääkkeistä, mutta sain hyvin summittaisia vastauksia lääkäriltä eikä keskustelua auennut. olisin kyllä kaivannut sitä, yleensäkin tietoa, ennen kuin hyvin uskaltaisin aloittaa lääkkeitä syömään. lääkäri sanoi että voin vaikka apteekista kysellä lisää...
jäi jotenkin huono mieli kun meininki oli liukuhihnamaista, resepti käteen kiitos ja näkemiin. ei mitään sen suurempia keskusteluita, tai asioihini perehtymistä. lääkäri kerkes varmaan kolme kertaa sanoa jo näkemiin, kun minulla oli vielä kysyttävää ennen lähtöäni. ehkä hänellä oli tiukka aikataulu päivässään. mut ei esim. mitään kontrolliaikaa, että voitaisiin seurata lääkkeiden vaikutusta. minun pitäisi tuosta noin vaan alkaa syömään itselleni vierasta ainetta, osata itse päätellä sopiiko se vai ei ja seurata mitä se minussa saa aikaan, miettiä itse tarviiko annostusta nostaa vai ei.
olen nyt kyllä todella kahden vaiheilla aloittaisinko lääkitystä vai en. käyn terapiassa, joten lääkehoito olisi vain täydennystä siihen. täysin hoitamatta en siis joka tapauksessa olisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saat ainakin jotain tietoa siitä.
Kerro siellä terapiassa tuo lääkärikokemuksesi ja epävarmuutesi. Kysy häneltä, miten sen kontrollin laita oikein on, kun lääkärikäynti oli tällainen.
aika omituista ettei ole kontrolliaikaa tms. yleensä se annetaan vaikka kahden viikon päähän (silloin alkaa tuntemukset olla semmoiset, että tietää miltä lääkkeet tuntuu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne voivat myös auttaa.
sen takia olenkin epävarma pitäisikö minun sittenkin kaikesta huolimatta lääkkeitä kokeilla.
en vaan millään haluaisi tuollaista ainetta itseeni laittaa. koen sen sillä tavoin erilaiseksi verrattuna esim. särkylääkkeeseen, että särkylääkettä syön vain tilapäisesti. en yleensä tarvi kuin ehkä 2 kertaa vuodessa johonkin särkyyn yhden buranan. sen sijaan masennuslääkkeitä syötäisiin jatkuvasti, joka päivä. eli onhan sen vaikutus ihan eri luokkaa elimistöön.
voi että tämä on mulle vaikea päätös.
ap
tuskin on psyk sairaanhoitaja jos tuollaista horisee. Ennakkoluuloja voi olla myös alan ihmisillä.
Masennuslääkkeet auttavat toki jaksamaan huomiseen, mutta niillä on se etu että kun valtava ahdistus ja lamauttava masennus saadaan väistymään, ihmisellä on enemmän voimia tarkastella elämäänsä ja niitä asioita jotka ovat laukaisseet masennuksen. Saa voimia muuttaa olosuhteita siinä missä ne ovat muutettavissa. Ajatukset oman kokemukseni mukaan selkeytyvät eikä aina tuijota vaan siihen synkkyyteen. Pitkittynyt masennus vie aivot epänormaaliin tilaan ja masennuslääke normaalistaa tilanteen, ihminen piristyy ja vaikka ongelmat eivät tietenkään sillä häviä, hän saa puhtia puuttua niihin. Usein terapian onnistumisenkin edellytyksenä voi olla, että syvästi masentunut saadaan lääkkeiden avulla kykeneväksi vastaanottamaan keskusteluapua ja terapiaa.
Ja väittäisin, että lääketehtaat ovat erittäin kiinnostuneita siitä, miten lääkkeet vaikuttavat pitkällä aikavälillä, koska niiden maine ja talous on kiinni siitä, miten tehokkaita ja turvallisia lääkkeet ovat. Masennuslääkkeitä käytetään niin paljon, että niistä on olemassa runsaasti käyttäjäkokemuksia. Haitat tiedetään aika hyvin jo.
En itsekään pidä hyvänä ajatuksena syödä pitkiä aikoja masennuslääkettä ilman todellista tarvetta, jotenkin varmuuden vuoksi, tai normaalien mielialan vaihtelujen tai elämään kuuluvien suruvaiheiden vuoksi. Mutta ap:n tapauksessa, jos taustalla on pitkittynyt masennus ja ahdistuneisuus, lääkkeistä voi olla merkittävä hyöty. Uusilla SSRI-lääkkeillä on aika vähän sivuvaikutuksia, ja merkkejä on niin monia että valinnanvaraa löytyy. Itse käytän Cipralexia, jonka ainoa sivuvaikutus on tällä hetkellä eloisat unet, ilmeisesti se piristää aivotoimintaa siltäkin osin. Lääkettä aloitellessa oli pientä kuvotuksen tunnetta.
Oma sairaanhoitajani sanoi, että masennuslääke on kuin kipsi murtuneen jalan ympärillä - se suojaa särkynyttä ihmistä ja auttaa selviämään arjesta, mutta samalla on helpompi päästä paranemaan. Uskon että masennuksesta ja ahdistuksesta voi parantua ilman lääkitystäkin, mutta ainakin minulle se olisi merkinnyt sairaalahoitoa ja kyvyttömyyttä suoriutua arjesta pienten lasten äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...niin voisin olettaa, että voisit jutella asiasta vaikka terapeutin kanssa. Hänellä on varmaankin tietoa lääkkeistä sekä sinun henk. koht. tilanteesta. Toivottavasti on vielä sellainen henkilö, joka ei ohita aihetta "liukuhihnamaisesti", vaan voisitte rauhassa jutella kaikki sinua huolestuttavat asiat lääkkeissä.
Kliinistä tietoa lääkkeistä löydät kyllä helposti netistä. Muista kuitenkin, että sivuvaikutukset mainitaan aina, mutta ne eivät esiinny aina. Minä olen napsinut monenlaisia masennuslääkkeitä, mutta mitään vakavampia sivuvaikutuksia ei ole ollut lainkaan.
ne voivat myös auttaa. sen takia olenkin epävarma pitäisikö minun sittenkin kaikesta huolimatta lääkkeitä kokeilla. en vaan millään haluaisi tuollaista ainetta itseeni laittaa. koen sen sillä tavoin erilaiseksi verrattuna esim. särkylääkkeeseen, että särkylääkettä syön vain tilapäisesti. en yleensä tarvi kuin ehkä 2 kertaa vuodessa johonkin särkyyn yhden buranan. sen sijaan masennuslääkkeitä syötäisiin jatkuvasti, joka päivä. eli onhan sen vaikutus ihan eri luokkaa elimistöön. voi että tämä on mulle vaikea päätös. ap
jos käyt terapiassa, niin kyseessä varmasti on 'oikea' masennus, eikä silloin välttämättä voi mitään sille, että pitää syödä lääkettä jatkuvasti.
googleta.
"Mikä on masennuslääkkeiden vaikutusmekanismi?
- Tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta. Tiedetään, että masentuneilla henkilöillä on aivoissa puutetta mm. serotoniini-nimisestä välittäjäaineesta. Muita masennukseen liittyviä välittäjäaineita ovat mm. noradrenaliini ja dopamiini, joiden puutos aivoissa voi liittyä masennukseen. Useimmat masennuslääkkeet (SSRI, nefatsodoni, mirtatsapiini) lisäävät serotoniinin pitoisuutta aivoissa, jotkut lääkkeet noraderaliinin (reboksetiini), jotkut molempien (TCA) ja jotkut näiden lisäksi dopamiinin (venlafaksiini, moklobemidi) määrää. Masennuslääkkeet ilmeisesti korjaavat masennukseen liittyvää aivojen kemiallisen tasapainon häiriintymistä. Uusimpien tutkimusten mukaan masennukseen saattaa liittyä hermosolujen välisten yhteyksien tuhoutumista ja toisaalta serotoniinin on todettu edistävän uusien hermosoluyhteyksien kasvua. Ja kuten sanottu, useimmat masennuslääkkeet lisäävät serotoniinin määrää aivoissa. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja juuri siihen masennuslääke vaikuttaa, siis sinänsä samalla tavalla kuin burana särkyyn ja insuliini diabetekseen. Useimmilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, mutta jos teho voittaa ne, usein ohimenevät, haitat, ollaan voiton puolella.
Suosittelen kokeilemaan, sitten huomaat, ettei se niin ihmeellistä olekaan, et sinä muutu mihinään ja aivot toimivat edelleen :) Kyllä ne ovat testattuja ja hyväksyttyjä ja turvallisia!
Itse olen syönyt mielialalääkettä puolisen vuotta ja juuri aloittelen lopetusta -lopun alku menossa :) Suosittelen lämpimästi, sillä ve valoisuus, joka on palannut takaisin, on todella ollut arvokasta jaksamiseni ja koko ympäristön kannalta!
oikeasti hulluna jos en lääkkeitäni söisi ja alkaisin pelätä niitä :D Mun mielestä ihminen on oikeasti pöpipää jos jättää lääkkeensä ottamatta.
Meillä on töissä osasto pullollaan aivonsa pilanneita ja juoneita ihmisiä kun ei olla kehdattu ottaa masennuslääkkeitä vaan on lääkitty sosiaalisesti hyväksyttävämmällä tavalla, eli alkoholilla. Masennus myös rapauttaa aivoja aika tehokkaasti, että aika nopeasti sitä muistamattomaksi ja höperöksi tulee jos vuosia on lääkkeitään ottamatta.
Mutta siis jokaisen valintahan se on kärsiikö vai elääkö ilman kärsimystä.
Ahdistuneet pelkäävät kaikkea, tiedän kun olen itsekin ollut. Mutta se on sairauden oire eikä välttämättä ihan tervettä suhtautumista. Lääke auttaa realistisempaan suuntaan.
niin sun ainoa hoitosi suomessa on masennuslääkkeet. ne tasapäistävät ja suuret huiput ja laskut jäävät vähemmälle, orgasmivaikeuksia tuli ensimmäisenä vuonna mutta nyt jo ainakin 8 vuotta syöneenä tajuan että oli mulle ainoa vaihtoehto selvitä vaikeasta masennuksesta. lääkkeitähän määrätään nyt kenelle vaan mutta se on sun elämäsi. voit kokeilla muutaman kuulkauden ja jos helpottaa hienoa jos ei lopeta ne. mulle kukaan ei kontrolloi lääkitystä eikä mitään ehdotuksia lopettamiseen ole. terapiaa saan jos muutan paikkakuntaa... tuntuu ettei varsinaista vastausta löydy minusta vaikka istuisin missä terapiassa monta vuotta. maailma voi olla hyvin ahdistava paikka jos vaan on herkkäsieluinen ihminen. ei meissä vikaa ole vaan yhteiskunnassa joissa odotukset ja paineet painavat ja rahallinen hyvinvointi on tärkeintä..
jos on jaksamisessa ongelmia.
Minulla oli ongelmia joka suunnalla: töissä ja kotona.
Sairausloma ei auttanut, eneiten ehkä auttoi tajuamaan oman väsymisensä työvoimatoimiston työpsykologi, jonka kanssa etsiskelin uusia työajauksia. Hän sanoi, että kannattaa antaa aikaa itselleen. Jos ei jaksa kuin yhden asian viikossa, niin ei yritä sillä kertaa enempää. Hän suositteli myös jatkamaan sairauslomaa.
en vieläkään ole osannut päättää mitä tehdä. taidan jutella asiasta terapeuttini kanssa, kunhan hän palaa kesälomalta.
mielelläni lukisin lisääkin kommentteja.
ap
niin puolesta kuin vastaan.
reseptini lääke on cipralex, joka kuuluu noihin uusiin SSRI-lääkkeisiin.
ap