Passaatteko te oikeasti miestänne?

Mitäköhän tuolla kysymyksellä edes tarkoitit?

Ja nyt kun olen ÄITIYSlomalla, tarkoitus on hoitaa lasta. En siivoa tai laita ruokaa normaalia enempää. Mies saa tehdä osuutensa nytkin meidän yhteisen kodin eteen. En ole kodinhoitaja tai mikään palvelijatar.

Mikäs sen ihanampaa kun saada toinen hyvälle tuulelle =)

ennenkuin voi vastata kysymykseen.

Teen aina ruuan, pesen pyykit, laitan myös miehelle iltapalaa lasten nukahdettua mutta hän sitten vastavuoroisesti hieroo mua joka ilta, tankkaa ja pesee mun auton ym.

että jos teet miehelle ruuan valmiiksi, kun se tulee töistä kotiin, niin se on passaamista. Koska ap:n mielestä olisi kätevämpää, että mies tulisi aiemmin kotiin, tekisi sen ruuan, ja menisi illalla takas töihin tekemään kesken jääneet duunit. Ja se ei tietenkään oo vaimon passaamista, vaan kuuluu vaimon oikeuksiin.

passaamme molemmat toisiamme

Sopivissa määrin on kiva passata toista, se on hemmottelua.



Mutta mä oon tajunnut nyt että annan mieheni elää kotona kuin hotellissa. Enpä keksi yhtään kotityötä mitä se olisi esim kuukauteen tehnyt - paitsi pihahommia joita tekee ilokseen. Kai tää kotiäitiys ja se kun itsellä ei ole tuloja, on saanut mussa syyllisyyttä pintaan, yritän korvata taloudellista tuottamattomuuttani tekemällä yli-ahkerasti kotityöt ettei miehen tarvitse töissäkäynnin lisäksi niistä murehtia. Ja mies on hyvin sopeutunut tähän rooliin - ikinä ei ole valittanut valmiista ruuasta ja puhtaasta kodista, tai kysellyt voisiko hän tehdä vielä jotain.. (tai joskus kyselee tarvitsenko apua esim ruuanlaitossa jos häärään keittiössä, mutta pyydän mieluummin leikkimään lapsen kanssa kun heillä ei päivällä ole niin yhteistä aikaa..)



Nyt kauhistuttaa miten käy kun palaan pian töihin.. Kukahan ne kotityöt sitten tekee? Varmaan täytyy pitää keskustelu aiheesta, ei tää voi näin jatkua..

Kotityöt on meillä jaettu, mutta passaaminen on kivaa huomaavaisuutta arjessa. Palvelemista. Jos mies pyytää vaikka tuomaan jotakin, kun hän katsoo telkkaria sohvalla, suostun aina - vaikka meidän teini pyörittelee silmiään. Tänään mies kantoi yllättäen kotiin neljä pulloa lempikuohuviiniäni, joka on poistumassa Alkon valikoimasta. Ne olivat lahja minulle - passaamisen tulos ;)

JOS se on molemminpuolista. Minä ihan mielelläni hemmottelisin miestäni, mutta hän ottaa tuon kaiken itsestäänselvyytenä sekä alkaa vielä vaatia lisäpassaamista, eikä puhettakaan että tekisi mitään vastaava minulle :/ Joten anti olla.

Olen suvusta jossa edelleen on MIEHIÄ ja passaajia, olen niin koviani myöten täynnä aihetta etten passaa yhtään ennenkuin mieheni tajuaa vastavuoroisuuden merkityksen:(

Ja hän passaa minua. En ymmärrä sitä että kotityöt jaetaan puoliksi - meillä mä teen aikalailla ruuan, pyykit ja siivouksen, mies remontoi. Ei tosiaan tule mieleenkään pyytää häntä tyhjentämään astianpesukonetta jotta mä saisin maata sohvalla sillä aikaa kun mies tasottelee alakerran seiniä. Silloin kun mies ei tee remonttihommia, osallistuu muin kanssa tasavertaisesti kodinhoitoon.



Passaan tekemällä vaikkapa hänelle erikseen jotain herkkuiltapalaa lasten mentyä nukkumaan. Tai hakemalla jotain tavaraa jota hän pyytää, viemällä juomista tai jotain evästä raksahommien keskelle yms.



Mies passaa mua tuomalla kukkia, jotain herkkua josta tietää että mä tykkään, hieromalla selkääni, hieromalla yölä pohkeita kun niistä nyt raskaana ollessa vetää suonta, antamalla mun nukkua joka aamu viikonloppuisin pitkään ja heräämällä lasten kanssa.

Mies rakastaa hemmottelua, melkein kehraa kuin kissa ;) Teen yleensa kaikki kotityot ja kun mies istuu illalla sohvalla katsomassa tv:ta tai tyoskentelee tietsikalla, syotan lohkotut hedelmat/karkit hanen suuhunsa. Ennen nukkumaanmenoa annan hierontaa ja jos mies on kovasti stressaantunut, hieron ja hyvailen kunnes nukahtaa. Jos on vapaapaiva, annan miehen nukkua aamulla pitkaan ja heratan suukottelemalla.



Vastavuoroisesti mies on perheen elattaja ja kun tyopaivan jalkeen tulee kotiin, leikkii lapsen kanssa, antaa mulle vapaa-aikaa ja toteuttaa kaikki mun toiveeni ("mun tekee mieli suklaata, shoppailua...")