Lue keskustelun säännöt.
Mä olen kahden vuosen sisällä valmistunut, saanut vakityön, mennyt naimisiin ja
20.06.2009 |
saanut lapsen. Nyt odotan toista lasta.
Nyt on alkanut pelottamaan nämä lopulliset ratkaisut. Tai siis jos näitä vielä jotenkin muuttaa niin on lähinnä looseri. Huh mitä sitoumuksia?
Kommentit (9)
Esim. siskoni päätti jo opiskelujan alussa, että kun opinnot on suoritettu niin sitten naimisiin ja lapsia. Ja kävi just kuten sulle!
Itse olen tykännyt hajauttaa nämä tärkeät etapit pidemmälle aikavälille. Minä valmistuin v. -98, eka vakityö siitä samantien, mutta työtä olen sittemmin vaihtanut useamman kerran, nykyinen vakityöni alkoi v. -05. Ekan lapsen sain v. -03 ja tokan v. -07. Naimisiin mentiin -01 ja oma talo ostettiin v. -08 (joka tuli ehkä vähän liian pian tokan lapsen syntymän jälkeen), siihen asti oltiin vuokralla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakaan jos ajatuksena on pysyä ko. työssä pidempäänkin. Mitä sitä loppujen lopuksi 10 vuoden päästä mistään ymmärtää tai osaa, jos on ollut vain yhdessä ja samassa työpaikassa valmistumisen jälkeen! Ainakin 5 vuotta kannattaa hankkia kokemusta, näkemystä ja vertailupohjaa. Paitsi tietenkin jos tekee jotain ihan suorittavan tason kökköhommaa.
et nyt ole todellakaan luuseri. Ja älä nyt ala muuttamaan "lopullisia" ratkaisuja työtä poislukien.
Minä opiskelin lääkäriksi, menin naimisiin ja "pulautin" kaksi lasta opiskeluaikana, kituutettin ja sain vakityön, joka ei ollut niin ihana... Tsemppiä sulle!
nuorimmaiseni on kohta 5kk ja reilu vuoden päästä takaisin opiskelemaan.. kyllä jännittää. olisi mun ehkä kannattanut valmistua ennen kuin hankin toista..hmmm.
tosin niin on moni muukin. Juuri tässä laskin, että minä olen viimeisen neljän vuoden aikana saanut kolme lasta, ostanut ja myynyt kaksi asuntoa, joihin tehnyt itse miehen kanssa mittavia remontteja (tosin toisessa on vielä paljon kesken), ollut kolmessa eri työpaikassa ja kerkesinpä olla jopa työttömänäkin välillä muutaman kuukauden. Lisäksi olen tänä aikana asunut muutaman kuukauden koko perheen voimin ulkomailla.
Rankkaa on ollut, mutta mitään en ole katunut. Minulle tulee varmaan kauhea neljänkympin kriisi, joilloin elämänvalinnat tulee punnittua. Nyt taidan tyytyä seuraavat vuodet vain nauttimaan tästä kaikesta jo elämän eteen tuomasta rikkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen olenkin sitten eronnut, vaihtanut vakituisesta työstä määräaikaiseen (joka tosin vakinaistettiin), myynyt omistusasunnon ja muuttanut vuokralle. Nyt asun avoliitossa uuden miehen kanssa ja odotan olen raskaana. Luuseri taidan olla monen mielestä, mutta omasta mielestäni olen ihan onnellinen
en ole nyt raskaana, lapsia on jo 3,mutta toivottavasti saamme lisää tulevaisuudessa. Tuota en ymmärrä, miten muka olisi luuseri jos muuttaa näitä? Miten ja mihin, miksi?! :) Ajatteletko,että elämäsi on nyt tässä,mitään muuta sen kummempaa mullistavaa ei ole edessä/ ei saa tulla?! Todella surullista jos näin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että työpaikkaa olen vielä vaihtanut sen jälkeen useampaan kertaan, mies ja lapset ihania heitä en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Onnea sinulle! ;D
lapset ja avioliitto. Ei kai sinua nyt jo pelota nuo sitoutumiset? Työpaikkaa voi aivan hyvin vaihtaa vaikka vakityö onkin, kokemusta voi hyvin hankkia valmistumisen jälkeen myös vakituiselta työsuhteelta. Hienoa että nyt ei hetkeen sinun tarvitse miettiä mitä tehdä sitten kun määräaikaisuus loppuu!
Mä olen kahden vuoden sisällä mennyt työelämään lasten tulon jälkeen ekaa kertaa, rakentanut mieheni kanssa talon, saanut vakituisen työsuhteen ja raskautunut kolmannen kerran. Mikä tässä nyt pelottaisi???