Lue keskustelun säännöt.
Kaveri suuttui kun peruin sovitun menon!
17.07.2009 |
Onko normaalia? Oltiin sovittu, että lähdettäis iltaa viettämään tyttöjen kesken ja sitten meille tarjoituikin tilaisuus päästä lapsen kanssa mökille saareen ja peruin biletyksen. Kaverilla ei ole omia lapsia joten hän ei ehkä käsittänyt, että mun mielestä mökkiviikonloppu lapsen kanssa meni biletyksen edelle. Mökki siis ei ole oma ja kutsu tuli päivää ennen mutta silti. Mä en suutu jos joku peruu menoja, varsinkin kavereilla joilla on lapsia mukulat tulee välillä kipeeks ja joskus väsyttää jne. Ei maailma siihen kaadu. Mitä mieltä te muut ootte?
Kommentit (67)
Tiedätkös, tulitko lainkaan ajatelleeksi miltä ystävästäsi tuntuu?? Hän on ehkä odottanut vapaailtaa yhdessä sinun kanssasi koko viikon ja saattanut ainakin teoriassa kieltäytyä jonkun toisen kutsusta mökille.
Minäkin suutun jos ystävä peruu sovitun menon. Mutta en näytä sitä mitenkään ystävälleni. Jätän vain hänet ensi kerralla väliin kun haluan ystävän kanssa tehdä jotain hauskaa - pyydän sellaista ystävää joka pitää lupauksensa eikä tuota ilon sijasta pettymystä ja pahaa mieltä kuten sinä.
Niin ja lapsia minulla on useampia.
t: lupaus on lupaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylla tuo kommentti etta 'tilaisuus paasta lapsen kanssa mokille meni biletyksen edelle' kertoo ettei kaverisi ole kovin tarkea sinulle. eiko sinne mokille ois voinu paasta toisena viikonloppuna.
on yliväsynyt lasten yövalvomisten takia on ihan ok syy perua meno. Se on ihan eri asia kuin ap:n tilanne.
Kyllä ystäväsi luottamus ap sinua kohtaan sai nyt ison kolauksen.
Olisin minäkin suuttunut. Lupaus on lupaus. Ystäväsi on voinut sanoa "ei kiitos" monelle muulle tilaisuudelle teidän treffienne vuoksi jonka sitten peruit.
Sen sijaan jos peruit vaikka viikkoa aikaisemmin niin minusta se on tarpeeksi aikaisin.
Ja minullekin tulisi väistämättä mieleeni, ettei seurani niin erityisesti olisi kelvannutkaan vaan tärkeämmät asiat menevät edelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä hän joutunut jäämään kotiin minun takiani. Olis ollu eri asia mun mielestä jos oltais oltu kahdestaan menossa ja sit hän olis jääny yksin. Mut nyt ei ollu niin. Ja mökille ei päästy kuin silloin-tämän selitin hänelle myös. Mua olis itseä ehkä harmittanu hetken mutta sit olisin ajatellu et no, ens kerralla sit mennään. Ehkä olen itse sit outo mut aina ajattelen et jotain voi sattua ja meno voidaan joutua perumaan. En odota enää nykyisin mitään menoja niin kovasti, että niiden peruminen/muuttaminen sit sais mut suuttumaan. Mut kuten sanottu ilmeisesti olen sit tässä asiassa outo...
ap
oli kaikille ystävilleen tärkeää asiaa, ja siksi halusi teidät kaikki koolle. Ehkä hän on menossa naimisiin, odottaa esikoistaan tai on saanut loistavan työtilaisuuden ulkomailla. Eikö olisikin juhlallista kertoa koko ystäväjoukolle tuollaisia uutisia samalla kertaa?
Odotattehan te av-kolleegat sitäkin, että teidän häitänne juhlitaan kaksi kaunista kesäviikonloppua: ensin isoilla polttareilla, sen jälkeen koko päivän odottelulla 200 hengen häissä ja yökerhobiletyksellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paskan tempun teit.
Sairastelut ja yövalvomiset on ihan eri juttu, nyt sä vain viestitit kaverille, että löytyi parempaakin tekemistä..
Lapsettomien ja äitien välejä lapset tuppaavat hiertämään jo muutenkin, kun lapsettomien mielestä äidit eivät enää ajattele mitään muuta ja elävät jossain omassa pikkumaailmassaan. Valitettavasti käytöksesi osoittaa juuri, että asia on näin. Lapsen tai ihmisen sairastuminen on eri asia kuin se, että tekee kaverille oharit jonkun yhtäkkiä tulleen kivemman jutun vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minullekin tulisi väistämättä mieleeni, ettei seurani niin erityisesti olisi kelvannutkaan vaan tärkeämmät asiat menevät edelle
Tulee väkisin sellainen fiilis, että "voin mä tulla, kun ei oo mitään muutakaan tekemistä.."
Mutta heti kun tulee joku muukin vaihtoehto, niin mieli muuttuu.
bilettämään ja yksi peruu, ei se ole kovin vakava asia. Meillä ainakin kaveriporukassa tulee jatkuvasti muutoksia suunnitelmiin, eikä aina ole kyseessä sairastuminen.
Kaikille biletys ei ole niin tärkeää kuin mökkiviikonloppu saaressa, eikä se silti tarkoita, että ystävä ei olisi tärkeä. Baarit ja yökerhot pysyvät kaupungissa seuraavaankin viikonloppuun tai kuukauteen asti, mutta kutsua mökille ei välttämättä saa kovin usein. Itse ymmärrän ap:tä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parempaa tekemistä kun tyttöporukalla illan vietto. Ja muutenkin olen huomannut että liian läheiset ystävyyssuhteet on alkanu jotenkin hiertämään mua. Musta on tosi kiva nähdä ja tehdä jotain yhdessä mutta mun maailma ei kaadu vaikka joku ystävä peruis koska pääsee lapsensa kanssa jonnekin minne ei yleensä pääse. Tai jos oltais sovittu että mennään shoppailemaan ja ystävän mies pyytäiski vaikka ex-tempore-treffeille. Tai... en oikeen tiedä mistä suuttuisin. Ehkä jos ystävä kertois mun luottamuksellisia asioita eteenpäin?
ap
jos sun mielestäs mökkeily lapsen kanssa on kivempaa kuin bilettäminen ystävän kanssa. Nythän sait tämän mielipiteesi kätevästi kerrottua ystävällesikin. Eipä tule kaveri enää sua turhaan mihinkään pyytämään tyhmyyttään.
Kyllähän perhe on tietysti tärkeempi kuin ystävät, mutta päivää ennen peruminen on törkeää tuollaisesta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe on tosiaan varmasti tärkeä, mutta ystäväsi varmaan kuvitteli tähän asti olevansa sinulle tärkeä. Osoitit hänelle selvästi, ettei hän ole.
Hänet voi dumpata lyhyellä varoitusajalla. No, tolla menolla sulla ei ole kavereita kohta ollenkaan.
meno peruuntuu niin ystävä ei olisi tärkeä! Kyllä mä olen aivan vakuuttunut siitä että perhe menee teilläkin etusijalle! Eli olisitteko oikesti jättäneet mökkiviikonlopun lapsen kanssa väliin jotta voisitte mennä etukäteen sovittuun illanviettoon tyttöjen kanssa? Mä en oikeesti käsitä... No olen varmaan aika huono ystävä mutta musta ei ollenkaan vertailukelpoisia juttuja...
ap
(en helposti suutu, mutta tälläinen saa mut suuttumaan lähes raivon partaalle)
no nauti nyt sitten täysin rinnoin mökkiviikonlopusta, kun muistat koko ajan, miten olet pahoittanut ystäväsi mielen ihan vain typeryyttäsi.
Ajoin vuosia sitten ennen kännykkäaikaa 30 kilometriä tapaamaan kaveriani, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan. Sovitulla tapaamispaikalla oli vain minulle tuntematon poika, joka tuli sanomaan, että kaverini olikin lähtenyt ulos opiskelukavereidensa kanssa ja hänet oli värvätty ilmoittamaan minulle.
En ole vieläkään antanut anteeksi mokomalle LEHMÄLLE.
ystävällesi ettei meno hänen kanssaan ollut kovin tärkeä juttu. Ymmärrän että vituttaa tuollainen käytös kaverilta.