Mies haluaa abortin.

Ehkäisynä myös lapsettomuus ja kaksi hoidoilla saatua lasta. 6v kuopuksen syntymän jälkeen olin yllättäen raskaana. Itsellä ikää yli 40v.



Ehkäisyä ei käytetty, koska itse ajattelin, että yksi lapsi lisää olisi katastrofi ja mies ajatteli, etten tule enää raskaaksi. Koskaan ei valitettavasti puhuttu siitä mitä oikeasti tehdään, jos raskaaksi tulen.



Sitten yhtenä päivänä tein positiivisen testin. Miehen kanta oli heti selvä: pois vaan. Itselle kova paikka: olisin halunut pitää vauvan, mutta en uskaltanut. Taustalla nimittäin vaikeat raskaudet ja kummatkin aikaisemmat lapset syntyneet ennenaikaisesti. Pari vuotta aikaisemmin gyne (tai oikeastaan kaksikin) "kielsi" hankkimasta lisää lapsia ja suositteli sterilisaatiota. Todennäköisyys siihen, että olisin synnyttänyt pienillä viikoilla oli niin suuri, etten voinut yksin ottaa vastuuta siitä. Olisin vielä kestänyt sen, että vauva kuolee, mutta mitä jos olisimme saaneet vauvan viikolla 23-24, joka keskosuuden vuoksi vammautuisi (näinkin valitettavasti joskus käy). Tai miten olisimme jaksaneet kuukausien keskoshoidon ja epätietoisuuden. Eikä vamman olisi välttämättä tarvinnut olla edes paha: 50v äiti ei kai hirveästi toivoisi edes ylivilkkaudesta kärsivää.



Jos mies olisi ollut myös sitä mieltä, että raskautta jatketaan, en olisi epäröinyt hetkeäkään. Enkä olisi päätynyt keskeytykseen, jos odottettavissa olisi ollut normaali raskaus. Totta on, että mies ei saisi painostaa, mutta kai hänelläkin saa joku mielipide olla.Itse koin, etten voi tehdä miehestäni pakolla isää lapselle, jonka elämä voi olla hyvinkin vaikeaa.



Päätös on ollut äärettömän vaikea kestää ja olen ollut välillä lähes sekoamispisteessä. Koskaan en tule tietämään miten raskaus olisi oikeasti lopulta sujunut ja se tekee minut hulluksi. En ikänä, ikänä, ikänä olisi uskonut joutuvani tähän tilanteeseen. Toisaalta olisi voinut joutua katkerasti katumaan myös toisenlaista päätöstä.



Minäkin neuvoisin ensin odotamaan sitä, että selviää, onko kaikki ok vai ei ja vasta sitten tekemään päätöksen. Jos kaikki kunnossa, olisiko se kolmas lapsi perheeseen loppujen lopuksi niin järkyttävä asia?

Hän heitti hyvän pointin, että kyllähän on mieheltä reilua tunnustaa asia suoraan, jos on sitä mieltä ettei jaksaisi enää lisää lapsia.



Silti, oma mielipiteeni on, ettei ketään saa painostaa aborttiin. Toiveensa voi esittää, mutta jos ei lasta missään nimessä halua, käyttäköön kumia tai menköön vasektomiaan. Mut steriloitiin kolmannen lapsen jälkeen (terveydellisistä syistä) mutta mies olisi tehnyt sen itse, ellen minä olisi mennyt.

en tajua miten olet jaksanut jatkaa miehen kanssa. Tuntuu varmasti todella pahalta jäädä noin yksin. En voi edes kuvitella. Ja tosi kurjalta tuntuu tuo, että miehesi on muuttanut täysin mielensä kuultuaan lapsen sukupuolesta. Oksettavaa. Vaikea kuvitella että miehesi rakastaisi tyttäriään.

et tee sitä. Jos taivut aborttiin painostuksen alla, loppuelämäsi voi olla kamala eikä parisuhdekaan siitä parane.



Jos mies lähtee, hän lähtee. Luultavasti lähtisi muutenkin, kun moisella uhkailee.

Onpa outo mies sinulla... Karseeta suorastaan. Miten voit jatkaa elämää tuollaisen puolison kanssa? Ihan kamalaa. Lähde menee, ihan oikeesti.

Ja ap, oliko teillä ehkäisyä?

eli lähes 10v.ollaan oltu ilman ehkäisyä. Molemmissa on todetusti vikaa ja lapsettomuushoidoilla on aiempi raskaus saatu aikaiseksi. Tämä raskaus on "lottovoitto"



ap

Kun kolmas lapsi sai alkunsa, niin tein abortin. Mies toivoi sitä ja minä tiesin, että en jaksaisi. Isommat lapset olivat nimittäin 3- ja 2-vuotiaat ja olin siinä vaiheessa todella väsynyt. Itse asiassa pian abortin jälkeen laitoin lapset päivähoitoon ja palasin töihin vajaa vuotta suunniteltua aiemmin. En vain jaksanut.



Olen aina ollut abortin vastustaja. Abortti tuntui pahalta, mutta tiesin, että muuta vaihtoehtoa ei oikeasti ole. ITse asiassa abortti oli loppujen lopuksi helpotus rankassa tilanteessa ja en ole jäänyt murehtimaan menetettyä vauvaa. Abortti tehtiin siis vajaa viikko raskaustestin jälkeen. Jos vauva olisi ollut isompi, niin en olisi pystynty aborttiin.



Neljäs lapsemme oli myös vahinko. Itse asiassa olin jo raskausviikolla 11, kun tein positiivisen raskaustestin. Aikaa ei ollut paljon ja abortti tuntui tosi pahalta. Mies kuitenkin painosti siihen ja sanoi jättävänsä minut, jos pidän lapsen. PAinostuksen alla menin sairaalaan abortoitavaksi, mutta aborttia ei tehty minulle! Syynä oli se, että olin tilanteessa sangen poissa tolaltani ja henkilökunnan mielestä kykenemätön tekemään aborttipäätöstä. Sain TEO:lta luvan myöhäiseen keskeytykseen, mutta en pystynyt siihen. Olisi ollut kamalaa synnyttää vauva kaavinnan sijaan!



Mies jätti minut. Se tuntui tosi pahalta. PElkäsin tulevaa, mutta toisaalta uskoin selviäväni, sillä nyt minulle ei ollut enää taaperoita, vaan 6- ja 5-vuotiaat lapset. HEille isän muuttaminen oli tosin kova paikka, mutta he asuivat hänen luonaan joka toinen viikko.



Mies ei ollut yhtään kiinnostunut raskaudestani. Häntä kiinnosti vain elatusmaksujen suuruus. Saimme ne asiat sovittua vauvan syntymän jälkeen suhteellisen riidattomasti. Sen jälkeen mies on tavannut isompia lapsia entiseen tapaan ja vauvaa pikku hiljaa enemmän. Suuri muutos tapahtui kuitenkin vasta sitten, kun ryhdyin vauvan ollessa 9 kk tapailemaan yhtä toista miestä. Lasteni isästä tuli ilmeisesti mustasukkainen, sillä hän rupesi lähestymään minua ja puhui yhteen palaamisestakin... Nyt olemme siis onnellisesti yhdessä ja mies rakastaa myös pikkuistamme yli kaiken! En tiedä, että miksi meidän piti tämä kriisi kokea, mutta ap:lle haluan sanoa, että älä tee aborttia miehen vaatimuksesta. Tee se, jos itse epäilet omaa jaksamistasi. SElviät siitä kyllä, jos et tee asiasta ylitsepääsemätöntä.

miestä takaisin ja vielä uskoa, että mies oikeasti minua ja lapsia rakastaa. Luottamus olisi mennyt täysin. Millainen mies laittaa lapsensa kokemaan avoeron vain sen takia ettei saanut omaa tahtoaan lävitse.

kauhean surullista etta niin moni mies tuntuu painostavan VAIMOA (ei esim. jotain yhden illan suhdetta) aborttiin. multa menisi kylla kaikki luottamus ja halu elaa miehen kanssa joka alkais tollasta edes ehdottelemaan. minakin luulen etta suhde on loppusuoralla tekipa ap mita tahansa.

suosittelen pitamaan vauvan koska jos sinulla on jo kaksi lasta ja olet "normaali" ihminen niin en ymmarra miksi abortti olisi edes vaihtoehto.

niin paljon, että juttelin asiasta miehelle. Kysyin häneltä mitä hän tekisi ja haluaisi tilanteessa, jossa ehkäisystä huolimatta tulisimme vielä neljännen kerran raskaaksi. Mies vastasi ettei ainakaan aborttia ehdottaisi, vaikka itse ehkä olisikin sen kannalla, koska tietää miten pahalta se minusta tuntuisi. Mun mielestä tosi ihanasti vastattu, vaikka on aina ollut ehdoton kolmen lapsen kannattaja. Onneksi tiedän oman mieheni tukevan vastoinkäymisissä ja ajattelen asenteella yhdessä vaikka läpi harmaan kiven.

Meillä kyse oli siitä, että mies väitti minun hankkiutuneen tahallisesti raskaaksi. Hänen mielestään minä siis petin hänet ehkäisyn suhteen. Ei hän varmaan vieläkään täysin usko, että ehkäisy petti.

Luottamus on rakentunut vähitellen hyvin pienistä palasista, eikä se varmasti vielä pitkään aikaan palaudu täysin ennalleen. Voi olla, ettei koskaan. Suhteemme voi kuitenkin hyvin ja lapset ovat onnellisia.

En ikinä voisi ottaa 32:sen kuvaileman käytöksen jälkeen miestä takaisin ja vielä uskoa, että mies oikeasti minua ja lapsia rakastaa. Luottamus olisi mennyt täysin. Millainen mies laittaa lapsensa kokemaan avoeron vain sen takia ettei saanut omaa tahtoaan lävitse.

Jos abortin tekisin miehen vaatimuksesta, niin liitto loppuisi joka tapauksessa. Ainoana erona olisi, etä minulla olisi vaikea elää itseni ja tekemäni valinnan kanssa.

Eipä tuohon kukaan voi tehdä päätöstä puolestasi. Jos tunnet että abortti ei ole sinulle mahdollinen henkisesti niin sitten et tee sitä. Hyväksyt sitten samalla että joku seuraavista skenarioista toteutuu (ja pystyt elämään minkä tahansa näistä kanssa):



1. Mies hyväksyy ajatuksen uudesta raskaudesta pikku hiljaa tai viimeistään kun saa lapsen syliinsä.

2. Mies tekee kuten uhkaa eli jättää sinut ja jäät mitä luultavimmin useamman lapsen yksinhuoltajaksi.

3. Mies ei jätä sinua mutta ei henkisesti ole kiinnostunut pätkääkään lapsesta eli tuo kolmas lapsi on 100% sinun hoitovastuullasi.



Ystäväni halusi kolmannen lapsen. Mies oli täysin vastaan mutta suostui loppujan lopuksi siihen kun ystäväni lasta niin halusi. Sanoi kuitenkin että hän ei enää yhtä pikkulapsivaihetta halua kokea eli ystäväni saa sitten hoitaa lapsen ihan 100%. Ystäväni ei uskonut tätä. Lapsi syntyi ja on nyt 5v. Isänsä ei millään tavalla osallistunut lapsen hoitoon vauva-aikana. Ei millään. Ei vaipanvaihtoa, ei pullottelua, ei vauvanhoitoa. Ei mitään. Nyt kun lapsi on vanhempi niin touhuaa jotain hänen kanssaan silloin tällöin ettei toinen tunne itseään ulkopuoliseksi (toskin koska vanhemmat sisarukset 7v ja 10v vanhempia lapsella ei ole paljon vertailukohtia miten isä muiden lasten kanssa puuhailisi - ts. voi ajatella että isi tekee isompien kanssa enemmän juttuja vain siksi että he ovat isompia). Ystäväni sai hankkia uuden auton perheen kakkosauton tilalle että kolmas lapsi mahtui hyvin kyytiin. Isä ei eväänsä liikuttanut hankkiakseen uuden ykkösauton johon mahtuisi kolme lasta. Rahaahan siinä upposi suolaisesti.



Kuulostaa takuulla julmalta mutta tavallaan ymmärrän myös miestä. Hän ei halunnut kolmatta lasta. Hän sanoi sen ystävälleni mutta koska ystäväni halusi niin palavasti kolmannen lapsen mies ei halunnut kieltää sitä vaimoltaan. Hän kuitenkin kertoi omat ehtonsa ja ystäväni hyväksyi ne - uskomatta että näin oikeasti tapahtuisi. Aika monta katkeraa kyyneltä on ystäväni vuodattanut asian vuoksi.

tiesitkö että naimisissa olevat tarvitsee sosiaalityöntekijän puollon abortille ja sitä ette saa jos sinä haluat lapsen saada. ilman sosiaalityöntekijän lupaa tarvitsette kahden eri lääkärin puollon jota hirveän moni ei anna jos sinä lapsen haluat. eli tarvitset erittäin hyvän syyn abortille jos olette naimisissa, muuten sitä ei myönnetä.

itsellä oli juuri sama tilanne(paitsi ei mies uhannut lähteä) mutta mies tottui ajatukseen ja nyt odotamme kolmatta lastamme jonka molemmat haluamme.

Tsemppiä.

valitset vauvan ja heität sen luuseriäijäsi permannolle.

kun ei itse kuitenkaan joudu kokemaan miltä tuntuu tappaa oma lapsi kohtuun. Älä missään nimessä tee aborttia vastoin omaa tahtoasi, se olisi mielenterveytesi tuho.

yksi vaihtoehto jos todellakin alkaa tuntumaan siltä että et voisi lasta pitää itse, synnyttää ja antaa hänet adoptioon heti syntymän jälkeen.

Voisit ehkä käydä lasta tapaamassa, et tietenkään äidin roolissa mutta muuten pitää yhteyttä.

Tämäkin on aika radikaali vaihtoehto, mutta ei ainakaan tarttisi elää sen ratkaisun kanssa että teki abortin eikä antanut lapsensa elää.

Mutta kyllä miehesinkin kuuluisi kantaa vastuu kun kerran seksiä harrastatte.

Tsemppiä!

sanoi mieheni ja kolmen lapsemme isä kun kysyin mitä mieltä hän on ap:n miehen kannasta

Tulin yllättäen raskaaksi ja mies kertoi, että ei enää jaksaisi uutta vauvaa ja ehdotti aborttia. Minustakin meillä lapsiluku oli täynnä. Murehdin, surin, mietin ja itkin asiaa pari viikkoa. En ollut koskaan aikaisemmin edes uskonut harkitsevani aborttia, vaan tilanne oli siinä. Ja se oli kamalaa.



Tein kuitenkin ratkaisun, että en pysty aborttiin. Koska se on minusta väärin, enkä pystyisi itseni kanssa elämään sellaisen jälkeen. Ajattelin, että jaksan tarvittaessa yksin kaikkien lastemme kanssa.



Mies sopeutui vähitellen ajatukseen, eikä meille tullut eroa tämän takia. Nyt jo puhuu tulevasta vauvasta.



Tiedän että elät tuskallisia aikoja. Lähetän sinulle myötätuntoa ja toivoa! Varmasti löydät itsesi kannalta oikean ratkaisun.

Jos olisin itse tilanteessasi ja en tietäisi mitkä todelliset tunteeni asiasta olisi ja mieheni uhkailisi erolla..Puhuisin miehelleni vakavasti mikä meidän yhteinen tarinamme oikein on jos hän ei ole yhdessä kanssani puimassa pulmaa, vaan asettaa ukaaseja oman kantansa painottamiseksi.Miehesi käytös ei ole reilua, päätös pitää olla yhteinen ja kummankin täytyy saada ajatella omalta osaltaa miltä tuntuu ja mitä haluaa..mutta se pitää voida avata myös kumppaninsa kanssa eikä käydä valtataistelua. Vaadi kunnon keskustelua aiheesta, äläkä anna periksi jos toinen vain heittää ukaasejaan jotta voittaisi oman kantansa, ja pysy itse rauhallisena.