Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa abortin.
20.06.2009 |
Yllätys kolmonen olisi tulossa meille ja molemmat ollaan oltu aika järkyttyneitä. Tein raskaustestin, kun menkat oli myöhässä ja muitakin oireita alkoi tulla. En olisi kuitenkaan ikinä uskonut plussaan, mutta niin vain kävi!
Varasin ajan yksityiselle ultraan ja lääkäri oli siellä sitä mieltä, että kaikki olisi pielessä tässä raskaudessa. Sain lähetteen kättärille uuten ultraan ja mahdoliseen keskeytykseen. Siellä ultrattiin uudestaan ja mitään ei välttämättä olekaan pielessä! Normaali raskaus olisikin täysin mahdollinen!
Ensi viikolla menen taas uudelleen ultrattavaksi ja katsotaan onko kaikki kunnossa. Ajatukset on mennyt vuoristorataa ja välillä olen kauhuissani kolmannesta ja välillä taas ajattelen, että kyllä kaikki järjestyy!
Mieheni on vakaasti abortin kannalla, hän ei enää kolmatta haluaisi. Mies jopa sanoi, että minun tulee valita joko hänet tai vauva! Hän kuulemma jättää meidät, jos raskautta ei keskeytetä. Itse en usko kykeneväni aborttiin, koska pelkään sen aiheuttavan traumoja vielä pitkään.
En tiedä yhtään mitä tässä tilanteessa tekisi? Ajatukset on sekavat ja pelkään ensi viikkoa todella. Olen pohtinut ja itkenyt jo monta päivää, mutta mihinkään looppu tulokseen en pääse...
Kommentit (31)
olisi velvollisuus totella miestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sanoi välittömästi ettei ole valmis isäksi.
Ja vaati aborttia, en suostunut ja annoin miehelle 2 vaihtoehtoa et joko jää tai lähtee. Ja jäi ja lapsi on hälle kaikki kaikessa :)
Toinen lapsi oli suunniteltu ja jos nyt tulisi kolmas ei meillä edes keskusteltaisi abortista.
siihen seuraavaan ultraan, jossa toivon mukaan selviää, että onko sikiö edes millään tasoa elinkelpoinen vai joudutaanko joka tapauksessa keskeytykseen sen vuoksi ettei sikiöllä ole mitään elinmahdollisuuksia.
Jos kuitenkin sikiö todettaisiinkin normaalisti kehittyneeksi jne. Sen jälkeen alkaisi vasta muut mietinnät.
Joltain työkaverilta olen myös kuullut miehen ehdottomasta vaatimuksesta vain kahdesta lapsesta.
En tiedä mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa, mutta en ainakaan aborttia. Vaikeuksia olisi varmaan suhtautua aviomieheeni enää samalla tavalla kuin tähän asti, jos minulta aborttia vaatisi.
Meillä on nyt kolme lasta ja mies tahtoisi vielä neljännenkin. Kun tulin kolmatta kertaa raskaaksi, olin aika järkyttynyt, mies oli tosi onnellinen... On kyllä vauva-aikana paljon auttanut ja isompien kanssa on paljon. Minulle on raskaudet olleet aina todella kamalia jatkuvan oksentelun takia, nyt kun siitä on taas päässyt yli niin ei heti toivo uutta raskautta. Vaikka muuten ei neljättä lasta vastaan mitään ole. Ehkä sekin vielä tulee sitten joskus...
Mutta näin voivat perheet olla erilaisia myös henkiseltä ilmapiiriltään.Voimia sinulle.
Neljäs lapsi oli saanut alkunsa yhden yön huolimatomuuden seurauksena. Mies halusi ehdottomasti aborttia ja aluksi itsekkin ajattelin etä niin on varmaan parasta. Oli jo aikakin varattuna mutta ajatus tuntui niin pahalta että meni viikko ihan koomassa vain itkien peiton alla. Silloin mies sanoi että jos se noin pahaa tekee niin peru aika. Peruin abortin ja saimme lapsen joka on yt parivuotias ja koko perheen silmäterä. Eli lapsi joka ei alkujaan ollut toivottu on nyt kaikkien lemmikki ja oikein toivottu perheenjäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos abortin tekisin miehen vaatimuksesta, niin liitto loppuisi joka tapauksessa. Ainoana erona olisi, etä minulla olisi vaikea elää itseni ja tekemäni valinnan kanssa.
Jos suostuisin miehesi pakottamana aborttiin, tuskin liittonne voisi tämän jälkeen jatkua ennallaan.
Keskustele miehesi kanssa vielä, kerro hänelle miksi et kykenisi raskaudenkeskeytykseen, miten se mielestäni tulisi vaikuttamaan parisuhteeseenne.
Ainoa todellinen peruste abortille tilanteessasi mielestäni olisi sikiön vakava sairaus tms., ei miehesi vaatimus.
Jos oli miehesi, niin kyllähän aikuisen ihmisen tulisi tajuta, että seksi voi johtaa ei-toivottuun raskauteen! Sillä lapsella on oikeus elää, mutta myös tulla rakastetuksi ja olla tärkeä - sinulle hän sitä on, kannattaa sen mukaan ratkaisu tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies olisi lapsen vanhempi yhtälailla, joten kyllä mum mielestä häntäkin pitää kuunnella.
Kyllä mies on siinä ihan yhtä lailla mukana, uskoisin... Jos haluat kolmannen lapsen, niin ehkä sitten parisuhteenne loppuu, on aika iso asia kuitenkin. Puhukaa nyt vielä ja käykää vaihtoehdot läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ehdottomasti itselleni tehtävää aborttia vastaan (muiden ratkaisuja en tuomitse). Mies tietää tämän, myös sen etten tahallani "vahinkoa" aiheuttanut. Siitä huolimatta teki raskausajasta helvettiä, jota en uudelleen jaksaisi.
Koko odotusajan olin asian kanssa yksin. Mies ei kysellyt vointia, ei silitellyt masua kuten aiemmin ollessani raskaana, eikä ollut kiinnostunut neuvolakäynneistäni. Hän ei myöskään kertonut kenellekään raskaudestani. Oli niinkuin asiaa ei olisi ollut olemassa. Tai ei ihan, muutaman kerran sain kuulla kuinka olin pilannut kaiken pitämällä "sen". Päätin erota, kunhan lapsi syntyy.
Mutta sitten tilanne muuttui täysin, kun viimeisessä ultrassa selvisikin, että tulokas on miehen hartaasti toivoma poika, meillä oli ennestään kolme tyttöä. Yhdessä siis menimme synnyttämään ja ylpeä isä ilmoitteli joka suuntaan pojan syntymästä, jopa salista lähti välillä antamaan raporttia kaverilleen.
Poika on nyt kolmevuotias ja yhdessä ollaan edelleen. Liittomme on jopa ihan hyvässä kunnossa, mutta luottamus on puoleltani mennyt. Vaikka mies on pyytänyt monta kertaa anteeksi lapsellista käytöstään, en pysty asiaa unohtamaan. On sellainen tunne, että tiukan paikan tullen hän voi surutta jättää minut yksin selviämään, vaikken olisi syyllinen. Koitan työstää asiaa, jos vaikka joskus voisi taas luottaa.
Mutta abortti meillä on puhuttu selväksi. Jos mies seksiä haluaa, on vastuu kannettava. Lapsia en minäkään lisää toivo, mutta jos vahinko pääsee tapahtumaan, en aio edelleenkään harkita keskeytystä.
Toivon ap:lle paljon voimia asian kanssa. Miten tahansa asia ratkeaa, se tulee jollain tavalla kulkemaan mukananne. Ja se tässä elämässä onkin niin paskamaista, kun koskaan et voi etukäteen tietää, mikä on oikea ratkaisu.
äärimmäisessä hädässä (äiti kuolisi raskauden edetessä tai lapselta puuttuisi aivot)