Erityislapsista
Kerrotteko vanhemmat lapsenne erityisen tuen tarpeesta harrastuksissa (ohjaajalle, valmentajalle jne)? Tarkoitan siis sellaista erityisen tuen tarvetta, joka ei välttämättä päällepäin näy, adhd, tarkkaavaisuushäiriö, kielellisen kehityksen viivästymät tms.
Valmentajat/ Harrastusten ohjaajat: Koetteko tarpeelliseksi tiedon lapsen erityisen tuen tarpeesta? Onko teillä mahdollisuus ottaa sitä huomioon esim.ryhmässä? Vai voisiko lapsi olla jossakin ilman "leimaa", jos pysyy harrastuksessa muiden mukana ilman kyseisen tiedon jakamistakin?
Kommentit (7)
Eli jos on konkreettisia neuvoja "anna yksiosaisia ohjeita jerelle", niin mielellään otan neuvot vastaan.
Nostan vielä siinä toivossa, että vastauksia tulisi lisää...
täytyy ohjaajan tietää! Parempi vanhemman heti kertoa kuin että ohjaaja ihmettelee lapsen käytöstä ja vaatii ehkä sellaista, mihin lapsi ei kykene. Erityislapsi voi vaatia sellaista tukea, jota isossa ryhmässä ei ohjaajan ole mahdollista edes antaa. Silloin on väärin muitakin lapsia kohtaan, että yksi lapsi vie ohjaajan resurssit ja muut jäävät omin nokkineen. Ammattitaitoinen ohjaaja osaa ottaa erityislapsen huomioon oikealla tavalla eikä tarvi pelätä, että lapsi joutuu väärällä tavalla silmätikuksi. Eli kaikkien osapuolten kannalta informaation siirtäminen on tarpeen! Tätä mieltä on eräs harrastusryhmän ohjaaja
lapsella on asperger, ja hänellä on vaikeuksia olla isossa ryhmässä. Niinpä esim alkuverryttely tai viestiharjoitukset yhteislähtöineen voi olla ihan tuskaa, mutta kun lapsi pääsee yksinään metsään, kaikki sujuu hienosti. Urheiuharrastuksen ohjaajat ovat osanneet ottaa tämän huomioon hyvin ja reagoineet nopeasti alkaviin katastrofeihin tekemättä asiasta mitään numeroa ja antaneet laspsen silti yrittää. KIITOS heille!
Mutta on minulla myös kokemus taideryhmän ohjaajasta, joka alkoi kauhuissaan huokailemaan, ettei hän uskalla ottaa tätä vastuulleen ja että sitävartenhan näille on eritysryhmät ja luokat ettei tarvi tulla normaalien vaivaksi eikä hän nyt tätä osaa hoitaa. No ei kyllä osannutkaan, luulen vaan, että olisi hyvinkin osannut jos olisi halunnut.
ohjeita, varsinkin jos innostuu, menee hösseliksi.
Ymmärtäväisesti ope suhtautui ja sanoi että meillä ei ole pääsyvaatimuksia tänne, ja hyvin onkin mennyt, Ihme kyllä.
sanonut harrastusryhmässä, että ohjeet pitää pilkkoa pienemmiksi paloiksi, koska muuten menee sormi suuhun. Lapsella dysfasia. Hänelle ei voi sanoa että "avaa kirja sivulta 33, taita kulma nurin, käännä sivu ja piirrä sivulle 34 tikku-ukko, hypi sitten tasajalkaa ja huuda hei hei" vaan ohje pitää antaa paloissa. Hän kuulisi vain viimeisen ohjeen...