Mikä on paras erityispedagokiikka ja miksi? ev

antaa lapsen olla lapsi

kehittää lapsen omaehtoista mielenkiintoa asioihin.

Vaikka opetusmenetelmät ovatkin hiukan erilaiset kuin normi peruskoulussa.

Lapset ovat erilaisia, samoin ne tavoitteet, joihin tähdätään.

Omani ovat montessoripäiväkodissa ja pidän montessorivälineiden havainnollisuudesta ja lapsen eri kiinnostuksenkohteiden kunnioittamisesta ikäkauden mukaan.



Mutta en sano että kyseessä olisi paras metodi.

tasapainoisuus on subjektiivinen arvio. Millaisista asioista mielestäsi näkee ihmisen tasapainoisuuden, miten se ilmenee.



Ja lapsetkin ovat mokomat kaikki erilaisia. Yksi on päättäväinen, itsevarma ja omatoiminen jo luonnostaan. Toinen kärsii kenties oman toiminnan ohjauksen puutteista. Kolmas kenties on hyvin vilkas ja lyhytpinnainen. Neljäs taas viilipytty sivustatarkkailija.



Väittäisin, että siten ei voi sanoa, mikä yksittäinen pedagogiikka olisi kaikille em. tapauksille toimivin ja paras.

siihen vain voi olla mahdoton vastata, jos ei tosiaan hyvin tarkkaan perustella ja kerrota, mitä tavoitellaan ja millainen kyseinen lapsi on.

myös ns. taitoaineiden opetus eli lapsen tunteet ja tavat tulkita maailmaa saavat arvostusta. Nehän voitaisiin ottaa huomioon kaikessa toiminnassa ja opetuksessa, mutta varsinkin yläasteella ja siitä eteenpäin ne jäävät kyllä monessa oppiaineessa huomiotta, ellei opettaja ole sisäistänyt tällaisen lähestymistavan tärkeyttä (tai sille on tilaa opetussuunnitelmassa!).

On kyllä ihan eri luokkaa kuin steiner, joka on ihan huuhaata tai montessori, josta hyötyvät luonnostaan opinhaluiset ja ahkerat lapset (siis ne, jotka oppisivat joka tapauksessa) Montessori antaa ihan liian suuret mahdollisuudet lapselle sluibailuun