Onko muita, jotka eivät ole koskaan yksin kotona?

kuten kirjoitin, luontaisesti asia ei järjesty. Ei yläaste-ja lukioikäisten kanssa voi minnekään puistoihin lähteä. Heillä on toki monet omat menonsa, mutta jos mies lähtee pienempien kanssa kauppaan, niin kyllä joku ainakin isommista ihan takuulla tulee samantien kotiin. Eli tottakai asia järjestyisi, jos joka lapselle soitan tyyliin, nyt et saa tulla sieltä futistreeneistä kotiin vaan kiertelet kaksi tuntia sen jälkeen jossakin, mutta en ole sellaista tullut tehneeksi. ap

Lasten ikähaitari on 7 - 21, ja aina on joku kotona. Vanhinkin asuu kotona vielä, kun opiskelee tässä lähellä, mutta varmaan pian muuttaa pois. Teinejä meille jää vielä kolme. Edes 13-vuotias ei lähde enää vanhempiensa kanssa uimahalliin; muita menoja hänellä kyllä on paljon. Silti, aina on joku kotona, ihan aina. Naapuritkin sen tietää, ja siksi meillä on heidän vara-avaimensakin. En mäkään valita, kunhan totean asian. - 5

Mutta nyt lapsesi lienevät niin isoja, että sinullekin järjestyy omaa aikaa?



Pieni katkeruus sydämessäni ajattelen niitä, jotka saavat apua ja tukea esim. omilta tai miehensä vanhemmilta lastenhoidossa siten, että äidille ja isällekin järjestyy sekä kahdenkeskistä että ihan omaa aikaa.

Lasten syntymän jälkeen en ole ollut yksin ja vanhin täyttää elokuussa 13v. Yön olen ollut yksin joskus vuonna 1988.

montakos lasta sulla oikeen on? Mä olen nytkin yksin kotona, vanhempi lapsi on mummulassa lomalla ja nuorempi lähti isänsä kanssa käymään jossakin.

Mä en ole ollut 21 vuoteen yhtään yötä yksinäni, enkä koskaan ole muutenkaan yksin kotona. Enkä varmaan ole ainakaan seuraavaan 10 vuoteen. Tähän on jo niin tottunut, etten ole sitä edes tullut ajatelleeksi.

Musta on nykyään ainakin ihanaa kun saa olla yksin kotona ( taloudessa myös mies ja vauva ).

Ja olen kyllä muutenkin tykännyt olla elämäni aikana yksin kotona, varsinkin kun on parisuhteessa niin välillä on rentouttavaa olla ihan issekseen!

Meillä on 5 lasta. Nautitko itse tuosta tilanteesta? Ellet, eiköhän sille voi tehdä jotain!

ennenkuin tulee tilaisuus olla yksin kotona. Hauska kuulla, että en ole ainoa. ap

Että on ihana välillä aamulla herätä ihan omaan tahtiin kun ei tarvitse heti alkaa puljata lapsen kanssa ja samaan aikaan mies huutelee että joko on kahvi valmista.

Lasten syntymän jälkeen en ole ollut yksin ja vanhin täyttää elokuussa 13v. Yön olen ollut yksin joskus vuonna 1988.

Onko lapsia toddellakin niiin paljon että eivät ole samaan aikaan missään? Millaista työtä sinä ja miehenne teette? Mä en tajua miten tuo on mahdollista?

Tämä asia on 99 prosenttisesti sellainen, että me, jotka olemme aina kotona lasten kanssa, emme ole saaneet sellaisia läheisiä, jotka voisivat auttaa. Heitä joko ei ole tai he asuvat kaukana. Jos lapsia on vielä useampi kuin yksi, tilanne aina mutkistuu. Joku voi joskus ollakin poissa kotoa, mutta tuskin koskaan kaikki yhtäaikaa.



Meillä on kolme vilkasta lasta, vanhin 8-vuotias. Meillä ei ole ketään, joka ottaisi nämä kaikki yhtä aikaa yökylään. En viitsi myöskään mennä ystävälleni yöksi / hotelliin ihan vain sen vuoksi, että saisin joskus olla yksin yöni miehen hoitaessa lapsia. Minulla tätä tilannetta on siis kestänyt vain 8 vuotta, enkä ole siihen mitenkään tyytyväinen, mutta en sille mitään myöskään voi. Joku kaunis päivä sekin aika taas koittaa. Mutta tämä siis ei ole minun valintani, ettäs tiedät sinä joka sitä luulet.



Nro 2

silloin on mentävä vaikka kävelylle, kotona se ei järjesty, ainakaan luontaisesti. Tottahan voisin toki pakottaa kaikki ulos odottamaan kahdeksi tunniksi, mutta mitä järkeä siinä nyt olisi. En siis valita, vaikkakin tykkäisin kyllä olla yksin joskus muutaman tunnin kotona.

En ole yksinhuoltaja, siinä ratkaisu! Kun olen ollut yksin kotona, yleensä mieheni on ollut lasten kanssa esim. mökillä tai muualla reissussa. Välillä vaikkapa uimahallissa, kirjastossa tai mummolassa. Tällä hetkellä tämä on toki ihan helppoa, kun vanhin 16 ja nuorinkin jo 6. Meillä on sukulaisia ja ystäviä, joiden luona lapset ovat välillä yökylässä, joskus jopa yhtäaikaa useammassa eri paikassa (silloin tosin yleensä ollaan oltu mieheni kanssa reissussa tai kahdestaan kotona). Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän vaatii tosiaan järjestelyä. Itse nautin yksin kotonaolosta, joskin tämäkin pikku "kotilomani" alkoi imuroinnilla ja siivouksella (koska tiedän, että paikat ovat tiptop vain siihen saakka kunnes rakas perheeni palaa!).

Eikö miehesi voisi joskus lähteä lasten kanssa muutamaksi tunniksi vaikkapa puistoon tai ruokaostoksille ja jättää sinut yksin kotiin? Meillä ainakin tehdään niin. Mies ottaa lapset kauppa-tms. reissulle ja mä jään kotiin nauttimaan rauhasta. Mikä siinä on niin vaikeeta??