tarvitsen neuvoja!!

olen nuori nainen, raskaana ex-miehelleni. syy miksi hän on entinen, löytyy tästä: tavattuamme hän kertoi olevansa adoptoitu, ja että myös toinen hänen veljistään on myös.lyhyesti seurusteltu kun oltiin puhuttiin että kumpikin haluaa vauvan, ja se on tervetullut jos on tullakseen. kumpikaan ei arvannut kuinka nopeasti tulinkaan raskaaksi.iloinen uutinen se kummallekin oli, mutta raskausviikot 2-10 oli todella raskaita, pelkkää oksentelua ja pahoinvointia.lapsen isä oli todella vahvasti aina mukana kaikessa raskauteen liittyvässä, halusi tietää aina mitkä viikot meneillään,minkä kokoinen vauva on tms. luulin et se on sitoutumisen näyttämistä, niinkuin se osaks varmasti olikin, mutta totuus selvisi sitten et hän paljasti totuuden kun raskausviikkoja oli sen verran kasassa ettei aborttimahdollisuutta enää ollut. Hän ei olekaan adoptoitu, hänen vanhemmat ei ole kuollut eikä myöskään veli ole adoptoitu. kaikki oli valetta, keksittyä, jotta "pitäisin häntä erityisenä, ja rakastuisin häneen." selvis siis sen tasapainoisen,kypsän kuoren alta puolen vuoden päästä hyvin kieroutunut, todella epävarma mies.

Alkoi puhumaan kerrottuaan totuuden, että nyt minun pitää olla häneen sidottu koko lopun elämääni, vauvan takia. Ihan kuin se olisi taktiokitukin niin. Mielestäni miehen merkki olisi ollut kertoa silloin kun alettiin puhumaan perheenlisäyksestä. Epäreiluinta tässä tekee asian se, että en ainoastaan minä kärsinyt, minulla on myös tytär, ja vanhempani välittivät todella miehestä. Sitten alkoi kertominen kuinka hän menee psykologille, tarvitsee ammattiapua jne. Yhtenä iltana ilmoitti olevansa koko illan puhumassa psykologilla, kun totuus selvisi kaksi päivää myöhemmin että oikeasti oli ollut ryyppäämässä ja viettämässä elämänsä iltaa. Häikäilemätön valehteljia. Nyt siis odotan miehelle lasta jota en halua koskaan tavata, en uskaltais edes lastani hänelle antaa, saati aio kutsua mukaan synnytykseen. nämä kaikki olivat ennen itsestäänselvyyksiä. Kysymys kuuluukin, olenko julma ja katkera että esitti jotain muuta kuin mitä oikeasti on, lapsellinen, laskelmoiva ja keskenkasvunen jolla aivan vääristyneet mielikuvat mm parisuhteesta saati lapsen saamisesta ja rehellisyydestä, vai fiksu kun en päästä sellaista "isää" lapseni lähelle ja tuottamaan lisää pettymyksiä?