Miksihän odotan synnytystä, vaikka tiedän että vauva-aika on helvettiä?

Meillä oli esikoinen aikanaan aika vaativa vauva, mutta kuopus olikin sitten "superhelppo" (nukkui yötkin alusta asti, ei hermostunut juuri mistään ja meni tyytyväisenä rintamaidolla 5 kk ikään asti).

Voi helvetti, anna vaikka minulle se lapsi, olemme yrittäneet lasta kolme vuotta ja nyt tutkimuksissa....

Ihme inisijöitä sitä maailmassa riittääkin!!!!!

ei siitä ukosta paljon apua tämän sinappikoneen hoitamiseen tule olemaankaan. Pakko heittäytyä itse ihan sänkypotilaaksi jos meinaa saada ukon hoitamaan vauvaa. Sittenkin olisin ollut onnellisempi vain yhden lapsen äitinä.

rykia kun paska on jo housussa.

ma sen sijaan hoitaisin vauvaa tosi mielellani, vauvat on ihania. meilla on miehen kanssa esikoisen vauva-ajasta ihan erilaiset muistot, mun mielesta oli niin helppoa ja vauva itki tosi vahan ja muuta, miehen mielesta se oli rankkaa aikaa..hmm..

sen sijaan sellainen joka paikkaan ehtiva taapero on rassaava hoidettava.

minustakin vauva-aika on pääasassa raskasta ja tylsää. Lapsista tykkään ja kaksi on itsellä, mutta en silti pidä vauvan hoitamisesta. Inhoan kipeitä rintoja, imettämistä, heräilyä kolmen tunnin välein, koliikkilapsen hyssyttelyä jne jne. Kolmen kuukauden kohdalla alkaa helpottaa ja puolen vuoden jälkeen ipana on ihana seurallinen kaveri.



Mutta se vauva-aika on hinta siitä, että saa kivoja ipanoita ;) Ikinä en olisi antanut lapsia pois etkä varmaan sinäkään, vaikka hetkittäin siltä tuntuu.

Minäkin voisin hannkia lapsia lisää jos ei tarvitsisi olla raskaana ja saisi lapset vasta 1,5 vuotiaana. Raskaus ja ensimmäinen vuosi ovat painajaista. Ei auta kuin odottaa tulevaa ja kestää päivä kerrallaan. Minulla ei ole yhtään mukavaa muistoa vauva-ajoista, pelkkää valvomista, kipua, itkua, allergioita, koliikkia,...



-kolmen äiti

"Ei oo sulla kaikki muumit laaksossa. "

koska ei tää raskausaikakaan niin helmeä ole.

Aiotko antaa lapsen adoptoitavaksi?