Ahdistaa työskentely päiväkodissa!

Tai keinoja, millä saada heidät tottelemaan?



Toki myönnän, että välillä tulee väsymys työhön, mutta silloin pitäisikin ajatella jotain uutta työn rinnalle. Ehkä opiskelu tai työpaikan vaihto alan sisällä.



Itse opiskelen iltaisin kieliä, jotka auttavat irtaantumaan työjutuista. Se on kuitenkin kevyttä, mutta pitää mielen virkeänä.



LH

Olen jämäkkä tarpeen mukaan, mutta välillä ei onnistu järjestyksen pito sellaisessa ryhmässä, jossa on monta vaikeata lasta, vaikkei kaikilla vielä diagnooseja olekaan.



Yhtä lasta kun pitelee maassa rauhoitellakseen, tulee selän takana toinen liruttamaan käsidesiä pullosta ja kolmas hehkuttaa tasajalkaa hyppien että jatka, jatka! Muut hoitajat ovat vessattamassa, auttamassa ulos pukijoita eikä ääni kuulu eteiseen avun huutoon. Onneksi siistijä sattui tulemaan, joka kertoi työkaverille eteiseeen tilanteen. En voinut päästää latialta raivoavaa lasta karkuun, vaikka yritti minuakin potkia.



Helppo kai on puhua auktoriteetistä, jos ei itsellä ole työnä vaikeat lapset. Silti en paikkaani vaihtaisi toiseen työhön, koska elämä on oppia ja vaikeidenkin kanssa on onnistumisia, iloja sekä kehitystä.



Toivottavasti parempaa.

Eräs ystäväni oli aivan loppu eräässä päiväkotiryhmässä, jossa oli useampi vaikea lapsi (ja vanhempi!), mutta toisessa päiväkodissa homma sujuu leppoisasti. Tällä ihmisellä on kahdenkymmenen vuoden kokemus alalta, joten ihan noviisi ei ole.



Ryhmissä on eroja, niin lapsissa, työtovereissa kuin lasten vanhemmissa. Kaikkeín hankalinta kuulemma usein onkin toimia vanhempien kanssa (tarkoittaa siis näitä vanhempia, joilla on puutteellista vanhemmuus).