Kestän hyvin lapsen raivoamisen mutta en jatkuvaa marinaa

Toinenlapseni on räiskähtelevä tyyppi, joka saa helposti kunnon huutoraivarit. Se ei ole minulle mikään ongelma. Rauhoittelen lasta, estän satuttamasta ja rikkomasta, eikä mua suututa yhtään.



Mutta toisen lapseni jatkuvaa kitinää ja marinaa mun on tosi vaikea kestää. Se maratonvalitus kertakaikkiaan syö hermoja. Tuntuu että mikään asia ei koskaan ole hyvin.



Mitenhän oppisin suhtautumaan marinaan samalla tyyneydellä kuin raivareihin?