Lue keskustelun säännöt.
Ihailtavaa rohkeutta ja positiivisuutta Englan äidiltä.
16.04.2008 |
Avoin kirje kertoo, että hän suhtautuu asiaan uskomattoman positiivisesti, ja selviää tuosta kamalasta asiasta elämään ihan asenteensa takia. En minä pystyisi tuohon, olisin niin täynnä vihaa ja surua, että varmaan kuolisin itsekin!
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asta pitkällä aikavälillä. Kukaan yhtään psykologiaa lukenut tietää, miten surutyön vaiheet edistyvät: Ensin tulee kieltämys (eli ajattelee, että elämä jatkuu " tavallisesti" , surutyöhön ei tarvitse edes sukeltaa, kaikki on ok.), sitten tulee kaupankäynti (jumalan tai kohtalon kanssa tehdään sopimuksia; jos teen näin ja näin, annat läheiseni takaisin tai en joudu ollenkaan kohtaamaan tätä asiaa), sitten vasta viha ja lopuksi suru ja luopuminen. Eglan äiti on siis vasta tuossa ensimmäisessä vaiheessaan. Epänormaalia olisi, jos se viha ei koskaan tulisi, ja jopa voisi tarkoittaa sitä, että suruprosessi olisi vuosia " jäissä" ; varsinaista parantumista ei tapahtuisikaan...
Ihan mahdoton tuollaista kokeneen äidin on tietää kaksi päivää tyttärensä kuoleman ilmi tulemisen jälkeen, että hän selviytyy tästä; ainakaan ilman vihaa tai katkeruutta, jotka on pakko käydä läpi. Tuo äiti-raukkahan on vielä täysin shokkivaiheessa.