Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette kokeneet keskenmenon ja raskautuneet sen jälkeen. Miten te selvisitte alkuodotuksesta?
25.02.2008 |
Mulla oli todella stressaava alkuraskaus. Vuotoa heti alussa. Odottelua kuin käy, uusinta ultrassa kaikki hyvin, pientä vuotoa ja sitten keskeytynyt keskenmeno ja kaavinta.
Oli mulle tosi raskas ajanjakso ja se vessassa kyttäääminen kuinka paljon vuotoa on oli todella kauheeta. Miten seuraavasta raskaudesta voi selvitä tulematta hulluksi?
En halua kokoea samaa uudestaan.
Kommentit (12)
Mun keskenmenot on sattuneet -99 ja -02, molempien jälkeen onnistuneet raskaudet ja nyt siis kolmatta odotan. Aikaa on kulunut, mutta arvet on ja pysyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä oikeestaan synnytyskään auta, sit pelottaa jos siinä menee joku vikaan. Ja sit kun on synnytyksestäkin selvinnyt niin sit alkaa pelkään et vauvalle tapahtuu jotain esim. nukkuessaan.
En osannut iloita raskaudesta 3 ekan kuukauden aikana ollenkaan, vaan ajattelin koko ajan, että menee se kuitenkin kesken. Eli tavallaan elin niinkuin en olisi raskaana eikä vauvaa olisikaan tulossa ja koko ajan kyttäsin, että alkaako vuoto.
Koska mulla keskenmenot tuli ekan 3 kuukauden aikana, niin sen jälkeen tuo kolmas raskaus alkoi helpottaa tai siis oma olo. Virisi sellainen pieni heikko toivo, että josko tämä kestäisi loppuun asti. Mutta todella siitä raskaudesta ei osannut nauttia, vaan pelko oli loppuun asti takaraivossa.
Pääset neuvolassa ultraan yms useammin kun kerrot peloistasi, itse ainakin pääsin.
Ei auttanut että onnistuneessa raskaudessakin oli vuotoja alussa ja häikkää vauvan sydänäänissä lopussa. Kotidopplerista oli paljon lohtua alussa kun sai kuunnella sydänääniä vaikkei vielä liikkeitä tuntenut. Ja hassua kyllä tuntui että siitä keskenmenosta pääsi yli lopullisesti vasta siten kun sen jälkeisessä raskaudessa sai vauvan syliin asti.
Neljäs onnistunut raskaus pelotti tosi paljon. Alkuraskauden ultrassa oli pakko käydä yksityisellä, koska ajattelin, että en halua kantaa kuollutta vauvaa enää niin kuin edellisella kerralla jouduin tekemään. Ultran jälkeen pieni toivo heräsi, että ehkä tää vois sittenkin onnistua. Mua helpotti tosi paljon, kun rupesi tuntemaan vauvan liikkeet, pystyi edes jotenkin tietämään, että vauva on hengissä.
Synnytyksen läheneminen toi myös pelon pintaan. Ajattelin, että nyt kun ollaan tänne asti selvitty, niin varmaan kuolee just ennen synnytystä, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja kohta vietetään kolmannen 2-v synttäreitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en huokaissut ennenkuin lapset oli selvinneet vuoden ikäiseksi.
En osannut ensimmäisellä kerralla ajatellakaan, että voisi tulla keskenmeno. Se tuli, vuoto alkoi viikolla 10, ilmeisesti syynä oli istukan toimintahäiriö. Vuoto alkoi pienenä ruskeana tiputteluna tiistaina. Keskiviikkona kävin ultrassa tarkistuksessa, sikiö elossa. Perjantaina oli vatsakipuja, joita en ymmärtänyt supistuksiksi. Tiistaina menin uudestaan, kun vuoto edelleen jatkui, sikiö oli kuollut. Kaavinta parin päivän päästä.
En tosiaankaan osannut nauttia kahdesta seuraavasta raskaudesta. Nukuin vauvansänky vierelläni ja kyttäsin koko ajan hengittääkö se.
Kolmatta silti toivon, vaikka en tosiaankaan tiedä miten henkisesti kestäisin, jos menisi kesken. Kolmatta on nimittäin toivottu 4 vuotta.
Lapset ei meille tule että naps vaan...
raskautta neljä. Kyllähän sitä pelkäsi, aivan loppuun asti. Viimeistä raskautta seurattiin tosi tarkkaan, ultrattiin usein jne. Siltikin pelkäsin, aina ajattelin, että nyt ei kuitenkaan ole kasvua niin kuin pitäisi ja nyt sieltä kuitenkin löytyy jotain kamalaa jne... Jälkikäteen ja ulkopuolisista kuulostaa varmaan järjettömältä. Ja kun sitten synnytys oli onnellisesti toisen osalta ohi niin silti sitä ihan eritavalla oli hysteerinen kaikesta mahdollisesta kuin ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Kyllähän ne keskenmenot arvet jättää.
Ja just se vessassa juoksentelu, varsinkin alkuviikoilla, painajaiset, sydänäänten metsästykset... Huh. Mutta kyllä se oli sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onnistunutta raskautta oli siis yksi keskenmeno ja ennen toista neljä... Huh. Sen siitä saa, kun kiireessä rustaa :-/
ennen keskenmenoa mulla oli vahva tunne, että kaikki ei ole hyvin. sitten kun tulin uudelleen raskaaksi n. 3 kk:n odottelun jälkeen, tuntui alusta asti, että hyvinhän tää menee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ollut monta keskenmenoa ja oma tuntuma siitä, että kaikki on tai ei ole hyvin ei aina olekaan luotettava... Karvaasti pettynyt ja iloisesti todennut.
sillä jotenkin sen jo tiesi miten pieni todennäköisyys on saada kaksi keskenmenoa peräkkäin. En ressannut juurikaan asiasta.
Uutta on yritetty nyt, mutta koko ajan pelottaa että ne kokemukset täytyy uudelleen kokea.
Toivottavasti ei tarvitse, mutta kun pelottaa niin pelottaa!