Lue keskustelun säännöt.
Missä asioissa olet joutunut nyk. parisuhteessa joustamaan liiaa jopa kärsimään?
15.04.2008 |
Mietin tässä, mikä on kohtuullinen määrä joustamista ja sopeutumista. Ymmärrän kyllä, että kun avioliiton valitsee, valitsee kompromissin lukemattomissa tulevissa asioissa, joita ei edes vielä tiedä tuleviksikaan. Kuitenkin kun ajattelen elämääni taaksepäin, tuntuu että olen joustanut ja kärsinyt miehen vuoksi aika paljon. Kyse ei ole mistään alkoholismista tsm asioista.
Mies on vaan jollainlailla kuin kivijärkäle, joka jyrää omat harvat ja isot ajatuksensa läpi keinolla millä hyvänsä. Toteamalla että näin on, karjumalla, kieltäytymällä puhumasta aiheesta, halveeraamalla minun ajatuksiani ja saamalla näyttämään ne aivan hupsuilta, huumorilla, sanomalla että itseki olen tämän tilanteen tällaiseksi saanut, että olen ristiriitainen mielipiteissäni, sanomalla että olen vastuuton, ilmoittamalla että tämä tapa mitä hän edustaa on " oikea ja normaali" jollalailla muutkin täysjärkiset tekevät. Paska että raivostuttaa jo tämän asian ajatteleminen. Miten tästä pääsee pois, mies ei osaa muuta tapaa toimia. Muu tapa olisi, että moellmat saavat sanoa mielipiteensä ja yhdessä tehdään ratkaisut.
Kommentit (3)
Meillä myös vähän näin. Minä käytän nykyään valitettavasti käänteispsykologiaa ja kieroja temppuja vaikuttaakseni, mies ajaa asiat jyräämällä.
Lisäksi hänen " normistonsa" on monessa asiassa aivan erilainen kuin minun ja hän pitää omaansa tietysti oikeana.
Muuten hyvä isä ja kunnon mies, mutta välillä ihmetyttää mennäänkö aina hänen mukaansa. Onneksi lasten kasvatuksellisissa asioissa ollaan samoilla linjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia kieroja temppuja käytät?
Tuo normisto sana napsahtaa napa kymppiin, kun ajattelen mieheni ajattelua. Ikään kuin olisi joku tietty malli, jollalailla kaiken kuuluu olla ja mennä. Muusta kaikesta suututaan ja muullalailla eläviä ihmisiä haukutaan. Muilta ei voim oppia mitään ja jos joku menee erilailla kuin on itse ajatellut, niin perk.*.,!! Väri pakenee kasvoilta.
Ihmettelen, miksi asioita ei voi ikään kuin aivoriihimäisesti pohdiskella rauhassa. Nostaa erilaisia näkökulmia esiin ja jättää asia hautumaan. Palata myöhemmin asiaan uudelleen ja molemmat saisivat kertoa millaisia asioita on tullut mieleen.
Välillä suorastaan koen, että kun minä ajattelen tai ehdotan yhtään mitään, miehellä nousee panssarit esiin ja sellainen eieieieiei jpitys tulee päälle. Ei tämä nyt ole mikään asia, josta pitäisi puhua, kiinnität väärään asiaan huomiota, miksi aina pitää sotkea selvät asiat!
Jos et pysty puhumaan miehesi kanssa asiasta silloin kun hän on hyvällä päällä, mielestäni ainoa mahdollisuus on että joku muu, eli psyklgi tai muu vastaava yrittää hänelle puhua. Eli parisuhde terapiaan ennen kuin avioliitto on aivan myrkytetty.