Ärsyttääkö muita olla kodin " päävastaava" ?

saa nähdä mitä tulee kun mies jää kotiin 8kuisen ja 3-vuotiaan kanssa kun minä menen töihin :D

Vaan vähän pelottaa miten käy, kun kahden viikon kuluttua aloitan työt. Tähän asti olen siis ollut kotiäitinä ja ihan mielelläni kantanut vastuun homman pyörimisestä, mutta jotenkin tuntuu, ettei mies edes huomaa sitä. Sitten tietysti huomaa, jos asiat jää jostain syystä hoitamatta...



Olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, mutta en taida osata pukea sanoiksi sitä vastuuta, jota arjen pyörimisestä kannan. Toivottavasti mies on kuitenkin varautunut kantamaan aiempaa suuremman osan...

Lisäksi vielä vastuu esim. synttäri- ja äitienpäivä/isäinpäivälahjojen hankinnasta yms. Ikuisesti on jäänyt mieleen, kun olimme lähdössä miehen äidin luo äitienpäivänä (lyhyen automatkan päässä) niin hän autossa kysyi, onko MEILLÄ mitään viemistä.

Ja kyllä ärsyttää. Olen koettanut keksiä jonkun sopivan homman, josta mies olisi vastuussa ihan itsekseen. Mutta kaikkea mahdollista kokeiltuamme, ei mikään toiminut tyydyttävästi.



Roskavastaavana ollessaan joko roskikset pullistelivat niin paljon ettei kaapin ovi mennyt enää kiinni, tai sitten mies vei roskikset eteiseen ja sanoi niiden menevän näppärästi roskakatokseen kun joku seuraavankerran menee muutenkin ulos. No, sitten ne haisivat siinä eteisessä, yök.



Pyykinlajittelu ei sujunut lainkaan oma-aloitteisesti. Aina oli pestyt kuivat pyykit kasassa, ja sieltä etsin vaatteet.



Ruuanlaitto ei myöskään onnistu, kun aina on kaikilla kiljuva nälkä ennen kuin miehellä edes tulee mieleen, että pitäisi aloittaa ruuanlaitto...



Ainoa mikä toimii mieheltä erinomaisesti on autohommat. Aina on autossani tankki täynnä ja se on kohtuullisen puhdas.



Eli olemme " käskyttäjätalous" . Minä komennan miestä, ja silloin hän tyynesti tekee käsketyt kotihommat. Kaikki em. työt siis hoituvat hyvin, kunhan olen vain muistuttamassa ja vahtimassa...

Ja mies ei käsitä, ei todellakaan KÄSITÄ, että joku (minä) kantaa niistä asioista vastuuta ja ajattelee niitä. Siis ajattelee ennen kuin ne olisi pitänyt olla hoidettuna.



TOISAALTA

TOISAALTA minä olen meillä se, joka jahkailee kaikkea ylikauan, joten usein se on mies joka todella tekee ne asiat mitä minä vain pohdin ja pohdin :)

raivostuttavinta on se kun pitää muistuttaa että soittaa äidilleen... hah...

positiivisiakin muutoksia!



Olemme juuri muuttaneet ja jotenkin tuntuu, että mies on ottanut hieman enemmän vastuuta kotitöistä, minullekin joskus mäkätti, kun en heti purkanut muuttolaatikoita, heh. :)



Mutta taitaa olla niin, että perusluonnetta ei mikään muuta ja minä olen valintani tehnyt. Yleensä kuitenkin ihan tykkään siitä käskyttäjän roolistani.. ;)



ap

Olen niin väsynyt välillä olemaan se huolehtija - päällikkö. Tällä hetkellä miehen vastuulla on imurointi (ohhoh), jonka hän jo osaa hoitaa omatoimisesti kerran viikossa, torstaina. Mutta mitäs sitten, jos torstaina ei ehdikään imuroida, tuleekin joku yllättävä meno? No voi, sitten ei voi tietenkään minään muunakaan päivänä imuroida (ainakaan oma-aloitteisesti). Kaikki syntymäpäivälähjat, ikkunoiden pesu, jouluvalmistelut, kauppalistan teko, ruokien suunnittelu jne lista on loputon, on minun vastuulla. tai siis tekeehän se, mutta vain pyynnöstä. Välillä luulin, että mieheni on masentunut kun ei mitään saa aikaiseksi ilman pyyntöä / käskyä. Mutta onhan se uskottava, että ei se osaa / tajua.

Viime viikolla, kun olis jo pitänyt lähteä kauppaan, mutta ruuan laitto ja siivous olivat kesken, niin mieheni siinä kyseli, että eikös jo pitäisi lähteä sinne kauppaan jos kerran meinataan tänään mennä. Sanoin, mitkä hommat on vielä kesken. Ja näin kävi, että hän itse rupesi ilman pyytämättä jatkamaan ruuan laittoa SEKÄ vaihtoi lakanat sänkyyn. Joten paljastui, että kyllä se välillä tekee tuota (lusmuilua) ihan laiskuuttaankin.

Omaa syytäkin tämä on. En pysty elämään ilman suunnitelmia ja vaikka kauppalistoja. Rennomminkin voisi ottaa ja kaikki säilyisi kyllä hengissä. Mutta toisaalta, miksi tehdä elämästään tahallaan kiireistä ja " holtitonta" esim. hakemalla synttärilahjat viime tipassa abc:ltä. Ostamalla viimeisen jättisuuren joulukinkun aattoaamuna ja unohtamalla kaikkien läheisten merkkipäivät vain siksi, ettei viitsi merkata niitä johonkin. Minusta se on merkki myös välinpitämättömyydestä.

Kun sen hyväksyy niin ei tarvii enää miettiä kuka on pomo perheessä. Valitettavasti asia on näin. Kannattaa vaan opetella pääsemään helpommalla niistä sadoista hommista mitä naiselle lankeaa (monesti oman ansiotyön lisäksi).

Edellisestä kirjoituksesta tuli mieleen...

Minun mieheni käy myös ostamassa esim. syntymäpäivänä lahjat tai tarjottavat Nesteen huoltoasemalata. Raivostuttavaa. Tai läheisestä lahjakrääsä kaupasta. Ei siinä muuta, mutta kun sen tietää että se on " äkkiä töiden jälkeen haettu" . paketoituna muovipussiin...

Joo, ja paras juttu tämäkin... Herra täytti pari vuotta sitten 30-v. Kyselin siinä sitten USEASTI ja ajoissa, että haluaisiko jonkin sortin juhlat tai kaffittelut kavereille. " jaa, juu, en mä tiiä, katotaan..." en sitten tehnyt mitään. Synttäriaamuna sitten rupesi, että joo kutsutaanpa kaverieta kylään... Tarjosi sitten kaupan pullaa/pastejaa/keksiä suoraan paketeista.



Niin, ja Jouluna sytötiin jouluateria pakastearasioista ja kaupan pakkauksista tarjoiltuna...