Mihin vuodenaikaan kannattaa ottaa koirakaveri? + kokemuksia lapinkoirasta..

sen verran, että keväällä oli helpompaa kuin alkutalvesta. Pienen koiran kanssa ulkoilu ja pissatus/sisäsiistiksi opettelu oli miellyttävämpää ja helpompaa sulan maan aikana kuin lumisohjossa, ja kun talvi tuli kevätpennun kanssa, oli pentu jo sen verran isompi että lumi ei ollut este liikkumiselle (asutaan tosi lumisella seudulla).

Meidän lapinkoira on ihana! Se on kärsivällinen ja lapsirakas, viisas ja terve, kiltti ja sympaattinen, empaattinen ja uskollinen....Lapinkoira ei sovellu oikein kerrostaloon, etenkään urokset. Muutenkin parempi ottaa narttu kuin uros, joka voi olla itsepäinen omien polkujensa tallaaja ja aggressiivinen muille uroksille. Lapinkoiria ei ole jalostettu samalla tavoin kuin monia muita rotuja, siksi ne ovat terveitä ja pitkäikäisiä. Suosittelen ehdottomati lapsiperheeseen.

Mietimmekoin juuri, että otammeko syksytä vai keväästä, vielä emme tiedä (emme tiedä edes pentueita jne). Tuo lapinkoira vain on vienyt sydämen! Miten koulutus/kasvatus? Viihtyykö myös paljon ulkona, onko helteillä heikko jne?



Kiitos!

-ap

... löytyy lappalaiskoirat ry:n sivu sekä paimensukuisen lapinkoiran seura ry:n sivu, hyvää tietoja ja ihania kuvia!



Meillä on 2-vuotias paimensukuinen suomenlapinkoirauros. Asumme rivitalossa. Koira viihtyy siellä missä ihmiset ovat eli on meidän kanssamme pihalla mutta ei juuri yksin siellä viihdy. Mutta jokaisen luonne on erilainen. Koiramme on todella ihmisrakas eikä ainakaan mitenkään " jästipää" vaikka uros onkin. Valloittaa jokaisen sydämen kun on niin pirteä! Pitää valtavasti muista koirista, ei ole yhtään aggressiivinen. Oppii todella nopeasti ja tykkää kaikenlaisesta touhuamisesta ja leikistä. Haluaa kovin miellyttää isäntää/emäntää. Helteillä tietysti on kuuma jokaisella koiralla, ei ainakaan oma koiramme mitenkään erityisen ahdistuneelta vaikuttanut. Haki kylmiä paikkoja kaakelilattialta jne.



Aivan ihana rotu, suosittelen!!!

Itsellä on ollut suomenlapinkoira (EI ollut ns. paimensukuista linjaa) ja sen parempaa koiraa en voi kuvitella. Äärettömän, miltei käsittämättömän älykäs, itsenäinen, ystävällinen, terve, ovela jne. Oma koirani omasi myös erittäin vahvan paimennusvietin (testattiin). Viihtyi itsekseen ulkonakin jonkin verran, joskus öitäkin, pääosin kyllä halusi olla siellä missä ihmisetkin. Älykkyydellään ja ystävällisyydellään hurmasi valtavasti myös sellaisia ihmisiä jotka eivät yleensä pitäneet koirista. En tiedä, sattuiko minulle poikkeusyksilö, mutta mitään huonoa ominaisuutta en keksi. Omanarvontunto kallistui joskus itsepäisyydeksi, ehkä, jos jotain negatiivista pitää sanoa. Suosittelen lämpimästi jos otat ystäväksi jonka kanssa olet valmis viettämään aikaa etkä pelkäksi ns. pihakoiraksi.