Oli taas vaikea päivä lapsettomalle :´(
Kahdessa eri tilanteessa sain taas kuulla, että olen odottanut liian pitkään lapsentekoa, ikää 31, ihan kuin ihmiset muka tietäisivät, etten ole edes yrittänyt. Sain myös eräältä ystävältäni raskausuutisen ja taas itkettää. Mikä vika minussa on, kun ei tärppää? Miksi ei meille suoda perhettä? Mitä vikaa miehessäni kenties on? Miksi tässä kävi näin? Mitä pahaa olen tehnyt?
Kommentit (16)
Ite en ollut tuossa iässä tavannut edes sitä miestä, jonka lopulta jätin kun rakastuin lasteni isään!
Oikeastiko kaikki lasta haluavat ovat jo kolmikymppisenä epätoivoisia? Jotenkin mun on vaikea käsittää että nuori ihminen voi surra lapsettomuuttaan kun sullakin on vielä vaikka kuinka aikaa raskautua.
Vierailija:
jos tulet raskaaksi, on vika miehessäsi.jos et, on vika sinussa.
Ap:lle voimia ja toivottavasti tärppää vielä, onneksi olet vielä suht nuori!!
(((((((((((virtuaalihali)))))))))))
Voin kuvitella, että olosi on raskas ja ahdistunut. Olen itse elänyt myös tuon vaiheen ja se on mielessäni hyvin mustana aikana. Tuskin olet mitään pahaa tehnyt, elämä vaan on epäreilua eikä mene aina niinkuin haluaisi.
Toivon sinulle sydämestäni voimia ja tsemppiä tulevaan! Toivotaan, että sinusta tulee pian äiti -joksi et muuten ole kyllä tippaakaan liian vanha vielä!
T: ex-lapseton raskaana oleva kahden äiti
... ihan vain huolehtivan omista asioistasi, enkä halua tästä aiheesta keskustella kanssasi."
jos ei niitä lapsia kuulu vaikka haluais!!!
Onko ap käynyt tutkimuksissa mistä lapsettomuus johtuu? Kauanko olette yrittäneet?
Siis kiitos viesteistänne ja kannustuksesta.
Olo on tosi musta, tekisi mieli olla vihainen jollekulle, mutta kenelle? Miehelle asia on yhtä kova pala kuin minulle. Olisinko vihainen perimälleni, vai vanhemmilleni, vai ystäville, joista kukaan ei ole usuttanut minua lapsentekoon jo 20 kieppeillä. Silloin ehkä olisin todennäköisimmin tullut raskaaksi. No, saivartelua, koska silloin olin " väärän" miehen kanssa.
Minustako ei olekaan äidiksi? Sitäkö tämä tarkoittaa? Minulla olisi niin paljon rakkautta jaettavana, asiat muutenkin hyvin, en ymmärrä miksi lapsi ei saisi syntyä perheeseen, jossa häntä toivotaan ja odotetaan.
En voi sanoa näille kommentoijille, mitä mieltä olen heidän kommenteistaan, koska pääsen helpommalla vain hymähtämällä. En halua, että vaikeuteni asian suhteen näkyy päällepäin tai kukaan sitä arvaa. Tarvitsen tämän suojan, että jaksan arkeani edes jotenkuten.
ap
Mulla on sympatiat ihan sun puolella! Tässä olen ystävieni kanssa jutellut keskenmenoista, tuulimunaraskauksista ja lapsettomuudesta, hormonihoidoista jne.. Siis niin että kokijaosapuolena on ollut ystäviäni.. En tiedä, miten tuskallista on yrittää lasta ja aina pettyä, tiedän vain sen että se on niin iso asia, että en ikinä menisi (enkä mene) kommentoimaan tai utelemaan lastenteon yrittämistä tai sitä miksei tärppää.. ellei hlö itse halua asiasta puhua.
Ei sulla ikää niin hurjasti vielä ole! Itsekin olen samanikäinen eikä ole niin vanha olo vielä.. :) Yritä keskittyä välillä muihin valoisiin asioihin elämässäsi, jos vain pystyt.. tsemppiä!!
Saanko kysyä kauanko olette lasta kaivanneet? Meillekin oli vaikeaa tulla edes raskaaksi ja vähän yli 30v vihdoin onnistui vuosien tuskan ja kaipuun jälkeen. Itseäkin ärsytti muiden typerät kommentit asiaan liittyen.
Voi kun teillekin se oma nyytti suotaisiin.
Juuri näiden asioiden takia en ikinä kysele keneltäkään lapsiasioita. Ikinä ei tiedä miksi joku on lapseton.
Hyvä ystäväni on vuosia yrittänyt lapsia ja monet itkut on yhdessä itketty.
Lapsettomuus on ehkäpä tuskallisin asia minkä voi kohdata. Kamalinta on, kun ei tiedä päättyykö se koskaan. En minäkään kenellekään kommentoijalle halunnut kertoa. Niin kipeää asiaa ei voi jakaa kuin lähimpien kanssa. Mikään ei tee niin kipeää kuin lapsettomuus eikä voi ottaa riskiä, että sattuu enemmän, jos avautuu ja saa sitten älykkäitä neuvoja kuten " ainahan voitte adoptoida" tai " serkun kummi tuli 15 vuoden lapsettomuuden jälkeen raskaaksi kun vain lopetti yrittämisen!" .
Me onnistuimme vasta luovutetuilla sukusoluilla. Nyt on kaksi täydellistä lasta. Eikä aika ennen lapsia unohdu koskaan, ne tuskan vuodet =(.
Tuli vaan mieleen, me ei käytetty ehkäisyä, vaikka oltiin tunnettu vasta 5 kk. Sit en tullutkaan heti raskaaksi, vaan vajaa vuosi meni. Itse sitä tietysti ihmeteltiin vähän, mutta siitä ei tullut vielä mitään mörköä ja mieli pysyi positiivisena, koska kukaan ei voinut kuvitellakaan, että edes yritettäisiin jo lasta. Saatiin olla asian kanssa aivan rauhassa ilman yhtäkään utelua.
Vihdoin kun eräässä saunaillassa purskahdin itkuun ja kerroin miten pahalta tuntuu. Niin kas, en ollut tiennytkään, että yhdelle ystävälle oli tullut juuri keskenmeno, yksi oli yrittänyt lasta jo meitä kauemmin (en osannut kuvitellakaan, kun eivät edes vielä asuneet yhdessä).
Vierailija:
Lapsettomuus on ehkäpä tuskallisin asia minkä voi kohdata. Kamalinta on, kun ei tiedä päättyykö se koskaan. En minäkään kenellekään kommentoijalle halunnut kertoa. Niin kipeää asiaa ei voi jakaa kuin lähimpien kanssa. Mikään ei tee niin kipeää kuin lapsettomuus eikä voi ottaa riskiä, että sattuu enemmän, jos avautuu ja saa sitten älykkäitä neuvoja kuten " ainahan voitte adoptoida" tai " serkun kummi tuli 15 vuoden lapsettomuuden jälkeen raskaaksi kun vain lopetti yrittämisen!" .Me onnistuimme vasta luovutetuilla sukusoluilla. Nyt on kaksi täydellistä lasta. Eikä aika ennen lapsia unohdu koskaan, ne tuskan vuodet =(.
Nyt tuossa vieressäni on kohta 2 kuukautinen vauva.
Tsemppiä ja toivon todella että teillä tärppää!
Nyt tuossa vieressäni on kohta 2 kuukautinen vauva.
Tsemppiä ja toivon todella että teillä tärppää!
jos tulet raskaaksi, on vika miehessäsi.
jos et, on vika sinussa.