Lue keskustelun säännöt.
Tarttuvatko sinuun puhetavat helposti? Puhutko ihan eri murretta kuin kaiken jarjen mukaan pitaisi? Puhutko eri murretta eri paikoissa?
14.04.2008 |
Kaikillahan meillä varmasti on erilaisia puhetapoja eri tilanteisiin, esim. ammattipuhetapa ja siviilipuhetapa. Usein sitä ei itse huomaa, mutta kavereista sitäkin paremmin. Esimerkiksi minun neljästä parhaasta lapsuudenkaveristani tuli opettaja, lääkäri, poliisi ja kätilö ja on melko spookya, kun heillä joskus jossain tilanteessa livahtaakin yhtäkkiä ammattirooli päälle. Puhetapa, persoonallisuus ja murre muuttuu silmänräpäyksessä.
Itse teen heidän mukaansa samaa, mutta itse sitä on vaikea huomata. Puhun kotiseudulla eri murretta, kuin myöhemmin puhuin opiskelupaikkakunnalla. Sekään ei ollut opiskelupaikkakunnan yleismurre, vaan koululla yleisesti käytetty puhetapa. Tämä on sitten siirtynyt mukaani työelämään. Olen itse Itä-Suomesta, mutta opiskeluaikoina sain paljon Länsi-Suomalaisia kavereita ja huomasin, että hyvin helposti aloin matkia heidän puhetapaansa ja joitain ilmaisuja siitä on jäänyt myös pysyvämmin ammattipuhetapaani. Yleensäkin matkin hyvin herkästi tiedostamattani keskustelukumppanini ja ympäristöni puhetapaa. Kun palaan lapsuudenkotipaikkakunnalleni, puhun taas puhdasta sikäläistä murretta, samoin esim. puhelimessa sikäläisten kanssa. Tässä olen kai tullut äitiini. Hän puhuu sikäläistä murretta muuten, mutta heti kuulee, jos hän puhuu puhelimessa sisarustensa tai lapsuudenystäviensä kkanssa, murre muuttuu hänen lapsuudenmurteekseen. Samoin, kun vierailemme hänen kotipaikkakunnallaan. Puolessa välissä matkaa alkaa puhe muuttua.
Puhutteko te muut vääriä murteita ja onko teillä monia eri puhetapoja eri rooleihin?
Kommentit (12)
kaunareiden nuotilla. Kammottavaa! : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen aina puhunut kotona pohjalaista ja kavereiden kanssa savoa.
Ammattikieli on erikseen.
Kotiseutumurre on erikseen, se tulee aina kotiseudulla vieraillessa takaisin.
Puhekumppanin murre ja puherytmi ja sanat tarttuvat herkästi.
Kertoo kielellisestä lahjakkuudesta ja on ihan normaalia.
Välillä tavallaan ulkopuolisena seuraajana saattaa hämmentyä, ja lapsuuden kavereista on vaikea kuvitella miten ottavat ammattiroolin päälle, ellei sitä joskus vahingossa näe. Joskus on hauska kuvitella, miten erilainen joku ammattinsa edustaja voi olla kotioloissa.
Tampereen seudulla asunu kohta 10v ja puhun täysin tämän paikan murretta,tahtomattanikin..eli siis tarttuu. Sit ko viel on tuttuja jotka on täällä pohjanmaalta niin sieltäkin on tarttunu sanoja mun kieleen.
Pääkaunkiseudul asuin kans monta vuotta,mut sieltä ei jääny kyl omaan puhetapaan juuri mitään..hrrrr. Onneks.
Yks sana mitä ainakin käytän vielä alkuperäisestä murteestani siis synnyinseudulta on pahki,eli törmätä. Mä en osaa luontevasti käyttää sen tilalla muuta sanaa eikä tartteekkaan :)
eniten ehkä kuuluu asuinseudun puhetyyli mutta mieheni väittää etten puhu murretta oikein. Ja moni itse asiassa on kysynyt etten varmaan ole syntyperäinen täkäläinen. Mulla muuten töissä varsinkin muuttuu työkieli hieman yleiskielisemmäksi (ei yleiskieltä lähelläkään kuitenkaan) eli vähän niitä " levveimpiä" sanoja tulee vähän sanottua toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(meillä oli kymenlaaksolainen kotiapulainen, kun olin lapsi, häneltä ensimmäisenä suomea opinkin) ja matkin muita kuin pieni apina puhuessani. Ja sitten tietysti vielä kaksi erilaista ammattiroolia ja niihin liittyvää puhetapaa. Monta ääntä mahtuu yhteen pieneen päähän.
Päinvastoin: Vieraalla murrealueella vieraillessa oma murre oikein ylikorostuu, ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse syntyjään paljasjalkainen Tamperelainen, mutta asun tällähetkellä lähellä äidinäitini synnyinseutua Etelä-Pohjanmaalla. Olen siis syntyjään ollut jo ns. " kaksimurteinen" jos näin voisi sanoa, eli hallinnut molempia sanastoja. Aina on ollut perusvoimakas Tamperelainen R-kirjain joka kuulemma korostunut puheessani...
Nyt kuitenkin muutettuani tänne puhun taas hyvin maltillista perus pohjalaista murretta.
Joskus sekaan sattuu kuitenkin eksymään voimakas Rni joka saattaa järkyttää kuuntelijoita...:D Etenkin mieheni siitä joskus mainaisee...
Hyvin normaalia on myöskin se, kun ylitämme pirkanmaan rajan, murteeni vaihtuu!
Miehelleni tämä on kummallista, koska asunut aina pohjanmaalla, eikä koskaan ole tarvinnut muita murteita.
Tartun myös todella helposti uusiin kuulemiini sanoihin ja alan huomaamattani käyttämään niitä...
Joskus olen alkanut puhua samalla tavalla kuin joku muu,esim. noloa, aloin suhistamaan ässää samalla tavalla kuin kaverini isä...=/
Olen ollut tästä asiasta oikein jo huolissani, mutta jos kerran meitä murrevaihtajia on muitakin niin en ole huolissani. Hauskasti muotoiltu että se kertoo hyvästä kielipäästä - olen kääntäjä ja tulkki koulutukseltani ja olen aina ajatellut että minulla on hyvä kielipää.
Mutta tosiaan puhun eri lailla kotonani nyt ja vanhempieni kotona. Ja monessa muussakin paikassa. Ja silti toivon jotenkin että voisin estää lapsiani käyttämästä tätä maalaismurretta mutta minkäs teet, kyllä ne sen koulussa sisäistävät. Jotenkin pidän itse kauniinpana lapsuuteni murretta mutta minkäs teet kun asumme täällä niin täällä lapset puhuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kotoisin Tampereen kupeesta, mutta tamperelaista en oikein osaa.
Itse olen tosta radan varresta kehä3 ulkopuolelta kuitenkin läheltä helsinkiä ja käsittääkseni mulla ei mitään erityistä murretta/slangia oo puheessani.
Mutta aina kun puhun jonkun murretta puhuvan kanssa vähintään " helpot" sanat (=mie, mää etc) tarttuu. Tosi kiusallista kun joku voi ottaa vielä vinoiluna.
Nuorempana jouduin pari kertaa tosi noloon tilanteeseen kun ärrä-vika tarttui. siinäpä selittelemistä. en mä siis tahallani, ihan vanhingossa vaan alko ärrät särähtämään, ei millään pahalla.
Onneksi en opiskellessa saanut tartuntaa yliopistonörttinuotista. MIKÄÄN ei ole ärsyttävämpää kun ko. puhetapa jossa joka lauseessa intonaatio nousee loppua kohden jättäen a) lauseen kesken ja tottumattoman kuulijan odottamaan jatkoa ja b) ilmaan retorisen kysymyksen: enkös taas olekin oikeassa
Se on ärsyttävää! Muut eivät kuule sitä, mutta itse kuulen, että puhun samoilla äänenpainoilla tai muilla piirteillä kuin joku uusi kaveri, jonka kanssa olen vaikka muutaman tunnin puhunut. Sen toisen puhetavassa pitää olla tietysti jotain persoonallista. Tämä kestää aina muutaman päivän tai viikon ja sitten laantuu : )