Mun mies saartaa mut henkisesti loppuun. Mun pitais olla koko ajan sisaisesti iloinen ja riemukas ja taynna suurta tunnetta hanta kohtaan.
Ja kun en oikeasti aina ole sitä niin sitten mökötetään ja kiukutellaan " kun sustakin on tullu tommonen zombi" .
Mä en vaan jaksa koko aikaa olla sellainen kuin suhteen alkuaikoina kun olin niin hirveän rakastunut. Olen tästä sanonut ja mies totesi että ei pidä minusta jos en ole täysillä läsnä.
Meille on tulossa yhteinen vauva joten en ihan heti tahtoisi erota.
Tuo mies puristaa minusta jotenkin kaikki voimat pois vaikken koskaan olekaan ketään yhtälailla rakastanut. Mä vaan tykkään olla välillä ihan rauhassa ja etäinenkin ja olla välillä vähemmän läsnä, sillain lepään henkisesti, mutta toi ei sitä ymmärrä =( vaikka oon yrittänyt selittää.
Kommentit (24)
vaikket tunnekkaan häntä. no mutta jokaisen oma valinta se. mutta apua tilanteeseen. entä jos sillon kun haluat niin sanotusti lepuuttaa itseäsi ja olla passivinen tekisit jotain esim. kävisit lenkillä tai pitkässä suihkussa tai lukisit kirjaa (tai " lukisit" kirjaa )
säteile sitä ympärilleni. En saa tuon miehen mielestä vaan olla mieli tyhjänä. Se kuulemma inhoaa sisäisesti tyhjiä ihmisiä ja mä vaikutan välillä sellaiselta. =(
ap
Mies on aikuinen ja saa tästä lähtien pärjätä omillaan.
Nyt ihan oikeasti kaduttaa, että miksi en antanut mennä. Pitkittänyt tässä vaan olen omaa kärsimystäni sen sijaan, että asia olisi painettu unholaan ja olisin ehkä löytänyt sen oikean miehen.
Minun miehestänikö puhut? Me ollan oltu yhdessä jo 8 v, lapsiakin on. Lapsiltakin hänen on vaikea hyväksyä pahaa mieltä/kiukuttelua. Mutta kun mies on muuten ihana, rakastaa minua yli kaiken ja näyttää myös sen, tekee kotitöitä, leikkii lasten kanssa... Mutta jos minulla on huono päivä, ei minkäänlaista ymmärrystä tai lohdutusta. Liekö hänellä jotain lapsuuden tramoja..(äitejähän aina syytetään kaikesta) Olen kuitenkin sitä mieltä että jokaisessa ihmisessä on jotain vikaa, tuo olkoon minun mieheni vika ja voin sen hyväksyä.
Ehkäpä mies kokee olevansa huono mies jos vaimo ei ole iloinen, hän haluaa olla täydellinen ja täydellinen mies pitää vaimon onnellisena ja kokee epäonnistuneensa jos näin ei ole.
Minun neuvoni: Jos mies on muuten hyvä niin pidä se. Kaikkee tottuu. Jokaisessa on virheitä, hyväksy miehesi virheet. Opeta hänelle, että ei kiukkupäivä ole vaarallinen.. Ja aikaa aikaa.
ihan mun exältä.. mikäs tän miehen nimi on?
Eikö mies huomannut alkuaikojen huuman laskeutumista ennen raskauttasi?
Mä mietin onko vika mussa vai siinä ettei luonteet natsaa vai missä. Jaksaako joku oikeasti olla koko ajan yhtä riemua ja sisäistä iloa ja sädehtiä rakkaudesta toista kohtaan. Vaikka rakastan niin tahdon välillä olla vaan. Tuntuu et kulun loppuun jos yritän koko ajan pitää noi tunteet pinnalla.
ap
Kait se alkuhuuma alkaa varsinaisesti nyt vasta laskeutua. 3. kuulla olen raskaana.
ap
kaatuiko suhde?
Sitä oon miettinyt että voiko joku oikeesti olla luonteeltaan sellainen että on koko ajan ihan että hip ja hei ja huraa, oonko mä kuitenkin vaan vääri ihminen tuolle miehelle? =( Vai onko sillä joku kieroutuma tän asian suhteen?
ap
En saisi olla huonolla tuulella enkä raivota ikinä mutta mies mököttää usein ja siihen minulla ei ole sanomista..
Ja tykkään välillä olla sellainen.
ap
ap