Lue keskustelun säännöt.
Tyhjyyden tunne
28.12.2007 |
Tuossa ongelmaketjussa joku kirjoitti että hän on rajatilapotilas ja tyhjyyden tunne tekee hulluksi. Mikä se sellainen tyhjyyden tunne on, miten se ilmenee?
Kommentit (8)
Nimittäin kun minulla tuota rajatilaa epäillään ja kun kysyttiin tyhjyyden tunteesta, vastasin että en tunnista tuollaista. Mutta ehkä en vaan tiedä mitä sillä tarkoitetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että kaikki on merkityksetöntä, harmaata ja ikävää. Ei tunne omaa itseään, ei tunne hallitsevansa itseen liittyviä asioita, " kaikki" on jossain tuolla, eikä sinne pääse käsiksi. Ei ole taitoa, kykyä, voimia. On samantekevää elääkö vai onko kuollut. Sydämessä on niin suuri peitelty suru, että se on muuttunut mustaksi aukoksi, joka imee kaiken energian itseensä. Sitä ei riitä enää muuhun, kuin tilanteen kannatteluun, itsensä kannatteluun tilanteessa. Sietämätön kipu, johon on turta, kun ei liiku, sitä ei tunne.
raskas viitta olisi heitetty niskaan ja hengittäisi sakeaa sumua. Mistään ei saa otetta, ei ajtuksista ei teoista, millään ei ole merkitystä.
ityksetön suuri tyhjyys ja tunnottomuus, joka ei tunnu hyvältä. Helposti tuota tyhjyyttä yrittää täyttää kaikenlaisella toiminnalla, myös haitallisella (viina, seksi, syöminen, muut addiktiot).
Ap tässä vielä miettii. Siis periaatteessa joo... Mutta mulla on kyllä enemmänkin pelko, joka ajaa tekemään tyhmiä asioita, esim. surffaamaan täällä kun pitäisi tehdä töitä. Ei tyhjyys... Sitä uppoutuu nettiin, ettei tarvitsisi tuntea pelkoa. Te jotka tätä tyhjyyttä tunnette, liittyykö se jotenkin yksinäisyyteen, niin kuin jostain luin? Eli että yksinäisyydessä tulee se tyhjyyden tunne? Minä rakastan yksinäisyyttä ja yksin oloa, ei mulla siinä mitään ongelmaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tuntuu, että kaikki on merkityksetöntä, harmaata ja ikävää. Ei tunne omaa itseään, ei tunne hallitsevansa itseen liittyviä asioita, " kaikki" on jossain tuolla, eikä sinne pääse käsiksi. Ei ole taitoa, kykyä, voimia. On samantekevää elääkö vai onko kuollut. Sydämessä on niin suuri peitelty suru, että se on muuttunut mustaksi aukoksi, joka imee kaiken energian itseensä. Sitä ei riitä enää muuhun, kuin tilanteen kannatteluun, itsensä kannatteluun tilanteessa. Sietämätön kipu, johon on turta, kun ei liiku, sitä ei tunne.
Mutta sitä voi yrittää karkottaa seuran hakemisella. Tosin läsnä oleminen on vaikeaa.
Muttei itse ymmärrä siitä kärsivänsä.