Miksi kouluikäisillä iltapäivähoitoa?
Tämä aihe on varmasti kuuma peruna, mutta haluaisin silti keskustella.
Minusta on siis järjetöntä, että kouluikäiset lapset menevät hoitoon koulun jälkeen. Kuinka moni meistä vanhemmista oli hoidossa koulun jälkeen? Itse ainakin nautin siitä, kun sai olla iso tyttö, omat avaimet kaulanauhaan ja sai koulun jälkeen mennä kotiin ja tehdä itse välipalaa jne. Joskus pelottikin, mutta pakkohan sitä on joskus oppia olemaan yksin.
Nykyäänhän " kaikilla" koululaisilla on kännykätkin, joten luulisi pärjäävän muutaman tunnin kotona.
Kommentit (19)
Tyttö oli 6,5v kun aloitti koulun. Joulukuun lopussa täytti 7v. Koulumatkaa 2,5 km, ei myönnetty kyyditystä. Pimeä hämärä tie, ei muita lapsia lähiseuduilla. Iso omakotitalo jonka ovea ei aina saa itse avaimella auki. Ei naapureita lähellä. Pelkää olla yksin kotona.
Siinä riittävästi syytä. Ekaluokan käy nyt ip-kerhoa. Voi olla että tokalla ei enää, saa nähdä. Mutta tämä ehdottomasti tarpeen!
Lapset myös kokevat ajan hiukan eritavalla kuin me aikuiset, joten kaksi tuntia (joka usein on kyllä todella vähättelyä) tuntuu vähän pidemmältä.
Ok, ymmärrän sinun lapsesi hoitotarpeen hyvin. Siis juuri tuon matkan takia. Mutta niitä 500m koulumatkan lapsia en...
ainakin minun lapsuudessani meillä oli talossa talonmies, joka oli aina päivisin kotona. Lisäksi melko monen äiti oli kotona, joten heidän puoleensa saattoi kääntyä silloin jos oli joku hätä. Vanhempani olivat töissä, josta siihen aikaan tultiin kotiin neljältä. Nykyisin samasta työstä päästään kotiin klo 20 tai 21 pahimmassa tapauksessa.
Että kun sun ikäpolvi ei ole käynyt ip-kerhossa, niin ei nykylastenkaan tarvi... Onko mielestäsi sitten jotenkin huono asia, että yhteiskunta kehittyy parempaa suuntaan.
Muistan itse ensimmäisen luokan keväällä, kun tulin tyhjään kotiin ja sitten alkoi kova ukonilma. Istuin keittiön pöydän alla ja pelkäsin kunnes äiti vihdoin tuli kotiin.
Poika on varmaan reippaampi kuin minä aikanani. Ehkä hän saa ensi syksynä 2. luokkalaisena tulla yksin kotiin. Nytkin hän tulee itse iltapäiväkerhosta, mutta vasta lähempänä mun kotiintuloaikaa.
Aika harvassa maassa käsittääkseni alle 10-vuotiaat lapset edes lain mukaan saavat olla yksikseen pitkiä aikoja. Se on heitteillejättöä ja vastuuttomuutta, eikä " itsenäistämistä" tai " vastuunantoa" .
Minusta on ihan käsittämätöntä, että suomalaiset pakottavat pienet lapsensa (jopa ne ekaluokkalaiset) olemaan kotona yksin pahimmassa tapauksessa tuntitolkulla päivittäin. Se ei todellakaan tee lapsista itsenäisiä, vaan onnettomia :-/ Hyvä, että edes 2000-luvulla vihdoin on tarjolla vaihtoehtoja.
En tajua ap:n pointtia ollenkaan :O
Ennen vanhaan elämä oli yhteisöllisempää ja kotona olevia äitejä/sukulaisia oli enemmän. Nykyään on ihme jos joku auttaa pulassa olevaa lasta.
Esimerkiksi muutaman vuoden päästä oma lapseni joutuisi koulupäivän jälkeen olemaan jopa kuusi tuntia yksin; jos pääsee kello 12 ja minä olen kotona kuudelta. Aika pitkä aika 6-7 vuotiaalle. On hyvä, että edes osa noista tunneista tulee kulumaan iltapäiväkerhossa.
Pikkuhiljaa siitä on luovuttu, ensin oli siis kokonaan viiteen saakka, sitten aika lyheni kolmeen ja nykyään tulee suoraan kotiin. Hänellä on isosisko, joten ihan yksin ei tarvitse olla, mutta jos olisin tämän tiennyt, olisin varannut hänelle iltapäivähoitopaikan, jonne olisi ollut pakko mennä. Isovanhemmatkaan kun eivät ala pakottamaan poikaa olemaan luonaan siihen saakka kun me tulemme kotiin.
Suon tuon mahdollisuuden lapselleni ehdottomasti. Meillä vielä aivan mahtava tuo ip-kerho, tekevät kaikkea kivaa ja liikkuvat ja urheilevat suht paljon.
Lapsi tulee kotiin suunnilleen samoihin aikoihin kun me vanhemmat (klo 16-16:30) eikä häntä tarvitse viedä enää illalla mihinkään harrastukseen.
Ja ps. Minä olin ekaluokalla perhepäivähoitajalla aamut ja iltapäivät. Olen -79 syntynyt...
ekaluokkalaisena, ja tämä siis 80-luvun alkupuolella. Isosiskonikin oli 70-luvun puolella hetken, mutta ei viihtynyt, joten ei ollut kauaa. (Hänellä tosin oli koko naapurusto täynnä saman ikäsiä ja vähän vanhempia.) Virallista hoitoa ei ollut, mutta vanhemmat hankkivat yksityisen.
Minusta olisi outoa, että 5-vuotiaan jättäminen muutamaksi tunniksi kotiin olisi lähes heitteille jättöä, mutta 6-vuotias osaisikin yhtäkkiä olla säännöllisesti yksin kotona tuntikausia. Monella kun ei ole kyse muutamasta tunnista. Ainakin minä aikanani pääsin joskus jopa klo 11 koulusta. Klo 12-14 oli normaali ja vanhemmat kotona aikaisintaan viideltä vaikka tekivätkin säännöllistä päivätyötä.
Vierailija:
Suon tuon mahdollisuuden lapselleni ehdottomasti. Meillä vielä aivan mahtava tuo ip-kerho, tekevät kaikkea kivaa ja liikkuvat ja urheilevat suht paljon.
Lapsi tulee kotiin suunnilleen samoihin aikoihin kun me vanhemmat (klo 16-16:30) eikä häntä tarvitse viedä enää illalla mihinkään harrastukseen.
Säästyisi illat perheen yhteiselle ajalle kun ei silloin tarvitsisi kuskata lasta harrastuksiin.
Iltapäivähoito on just hyvä.
Itse olin pari vuotta entisellä hoitotädilläni iltapäivisin, sitten yksin kotona. Minua pelotti usein, varsinkin syyspimeillä kun ulkona alkoi tulla pimeä ja olin yksin isossa talossa. En tietenkään myöntänyt sitä. Mieluummin olisin ollut hoidossa jossain.
Halusin olla iso tyttö ja kotona koulun jälkeen ja pidin iltistä lapsellisena. Kuitenkin kotona sitten pelkäsin ihan kamalasti ja olin yksinäinen. Ja luulisin, että iltapäiväkerhossa olisi ollut jotakin kehittävää tekemistäkin. Kotona tuijotin videoita yksinäni...
eikä meillä ollut puhettakaan minkäänlaisista hoitopaikoista enää kouluikäisenä. Kyllä mun mielestä kannattaisi opettaa jo tuon ikäiselle lapselle edes jonkin verran yksinoloa. Eri asia tietenkin, jos vanhemmat oikeasti on iltaan asti töissä, mutta jos pääsee esim. klo 16 tai aiemminkin, kyllä ekaluokkalainen sen aikaa jo pärjää kotona.
Me asuttiin omakotitalossa, eikä meilläkään ollut mitään talonmiehiä tms apuna auttamassa. Mutta vanhemmat opetti tekemään välipalaa ja juteltiin etukäteen tilanteista, mitä voi sattua. Esim. mitä tehdä jos tulee tulipalo ta lasi särkyy. Opetettiin soittamaan hätänumeroon, kerrottiin ettei ovea saa vieraille avata jne. Lisäksi puhelimen vieressä oli numerot mummolaan, vanhempien työpaikoille ja tädille. Koskaan ei kyllä tarvinnut soittaa. Vanhemmat tuli kotiin klo 16-17, itse pääsin koulusta yleensä klo 13.
mutta olin kyllä pphlla ekan luokan jouluun asti. Oli se turvallista mennä hoitotädille ja tehdä yhdessä läksyjä ihan koulutaipaleen alussa.