Olenko laiska, väsynyt, masentunut vai saamaton?

Ja kyllä, olen sen kokenutkin, kylläkin kahden lapsen voimin. Olisi niiiin ihana olla taas kotona.



ja sitten vaikka vähän tylsistyäkin ;-)



Oikeasti tuohan kuulostaa ihan normaalilta elämältä. et ole ainakaan masentunut, jaksat ulkoillakin lasten kanssa, tehdä heille ruokaa. Ja vielä iltamyöhällä viikkailet pyykkiä (minä en ikinä sitä tehnyt, se tehtiin päiväsaikaan). Minusta on ihan hyväksyttävää viettää tuollaista elämää. Miksi pitäisikään opiskella tai jotian muuta. Anna virran viedä ja lasten kasvaa. Olkaa rauhassa keskenänne. Tuota aikaa muistelet sitten vanhempana elämän suvantohetkenä. Ehtii sitä kiirehtiä myöhemminkin.

Mitä ihmeen vikaa tuossa nyt on? Ei iltaisin TARVITSE enää mitään sen kummempaa tehdä, sehän on levon aika. Lepää hyvällä omalla tunnolla illat ja yöt, niin jaksat täydellä teholla päivät.

opiskelujen aika, tärkein saavutuksesi on kasvattaa lapsiasi.

Vierailija:

Mitä ihmeen vikaa tuossa nyt on? Ei iltaisin TARVITSE enää mitään sen kummempaa tehdä, sehän on levon aika. Lepää hyvällä omalla tunnolla illat ja yöt, niin jaksat täydellä teholla päivät.

ja syötät vielä yöllä! Ei silloin tuon kummempia jaksakaan. Mieti millaista elämä oli ekan vauvan kanssa - veikkaan ettet saanut edes tuota määrää kotitöitä ja kaupassakäyntejä tehtyä.



Lapset ei varmasti tarvitse enempää virikkeitä, mutta jos itse niitä kaipaat, niin järkkää itsellesi vapaailta vaikka n. kerran kuussa. Mene leffaan, teatteriin, kaverien kanssa syömään - jotain mikä vie sut ihmisten ilmoille ja antaa muutakin ajateltavaa kuin lapset (kävelylenkki tai jumppa EI siis kelpaa :-))

ei mulle riitä missään nimessä lasten kanssa vietetty kotielämä päivästä toiseen, vuositolkulla. aikuisen paikka on aikuisten maaimassa, tekemässä niitä juttuja, joista aikuinen saa tyydytystä, osan päivää. itse sinnittelin siihen vuoden ikään asti kotona lapsen kanssa, mutta silloin elettiin jo ihan viimeisiä aikoja, mitä tuli mun selviytymiseen täyspäisenä. nyt kun olen osan päivää töissä ja aikuisessa kanssakäymisessä, olen paljon aikaansaavampi ja onnellisempi. kuulostaa vaan siltä, että sama pelkästään lasten ehdoilla päivästä toiseen eläminen vuositolkulla on tylsistyttänyt sut, enkä yhtään ihmettele. kunhan vauvavuosi ohi, (osapäivä)töihin vaan, ja jaksamisesi ja aktiivisuutesi kasvaa silmissä!

Jossa saat tehdä jotain mitä osaat ja joka voi olla myös koko perheen eduksi. Kai tästä kotiäidin elämästä puuttuu semmoinen itsensä toteuttaminen ja se ei ole mukavaa, kun tuntuu, että ei tee mitään hyödyllistä! Siis vaikka tekeekin...



Itse olen myös kolmen lapsen kotiäiti ja keksin itselleni harrastuksen, josta tosiaan on hyötyä koko perheelle. Positiivista palautetta saan ja elämä hymyilee :) Tunnen itseni nyt toisella tavalla tärkeäksi. Ja ihanaa, kun voin olla kotona lasten kanssa eikä tarvitse vielä työelämään lähteä itseään toteuttamaan! Sinne minun tie olisi kyllä vienyt ennen aikojaan, kun " omat aivot" syylisti kokoajan, että laiska, vätys, laiska.. Vaikka siis periaatteessa olen aina nauttinut kotiäitiydestä.



Ilman tätä harrastusta elämä oli tosiaan aika tylsistyttävää ja tuntui, että en tee tarpeeksi... Vaikka periaatteessa tein, mutta kun sitä koskaan ei ollut kukaan antamassa sitä positiivista palautetta, vaikka olit jynssännyt kodin lattiasta kattoon, tehnyt pullia, ruokaa, pyykännyt ja kaikkea mahdollista lastenhoidon lomassa, niin silti tuntui, että en varmaan tee tapeeksi...



Mutta nyt täällä ainakin kaikki loistavasti :) ja kotona aijon olla niin kauan kuin perhe sitä tarvitsee. Oikea työelämä kutsuu sitten myöhemmin...

Mulla lapsia kaksi ja oon ollu kotona reilu 3 v- toiset suosittelee et pitäs lähtee töihin mut ei kiitos- arkeen pitäs vaan saada jotain potkua tai sit pää kuntoo et ymmärtäs oikeest et onni löytyy arjesta (mll) -käyn itekseni ilman lapsia, saan joskus olla omineni kotona- mut joku mättää- ei minusta siis apua kysymykseesi- mut et o ainoo kuka moista funtsii...

joka päivä on samanlainen ja joka viikko samanlainen. ilmankos ihminen tylsistyy...

Mä en tosin jaksa raahautua uloskaan lasten kans joka päivä. Enkä jaksa siivota. Elämä on tylsää ja kotona aina sekaista.