Olen ollut äitipuoli ja nyt yhden lapsen yh. Ajatukseni lapsen jakamisesta ei ole pahemmin muuttunut.

Lapsi saa isäpuolen jos saa ja hänestä muodostuu isähahmo. Oma isä on taustalla. ap

Noh, mulla oli isäpuoli 2-vuotiaasta lähtien ihan tähän päivään saakka, joka siis asui saman katon alla (tai siis tietenkin muuttaessani pois kotoa emme enää asuneet saman katon alla) ja oli koko ajan arjessani mukana. Kuitenkaan hän ei KOSKAAN ollut minulle ISÄ. Ei vaikka perheessä ei ollut mitään eroja siinä, miten kohdeltiin minua tai pikkuveljeäni, joka on isäpuoleni sekä äitini lapsi.



Ei se oma isä ole siltikään vain taustalla. Ei vaikka isäni oli Vladivostokissa töissä vuodenkin putkeen aikakaudella ennen sähköposteja ja kännyköitä. Ei. Lapselle isä on isä, ja isäpuoli on vain ja ainoastaan isäpuoli. Ei maailman parhain äitipuolikaan voi sitä ÄIDIN paikkaa täyttää.

jos lapsi jää eron jälkeen asumaan isälleen? Eli olet valmis samaan mutta roolit toisinpäin?



Minusta sinulla on selkeä (ja varmaan aika ehdotonkin) näkemys eron jälkeiseen elämään, ja tunnen läheltä erään hyvin samalla lailla ajattelevan ihmisen,



minua on ihmetyttänyt vaan, että todellako on silloinkin tuo ääni kellossa jos yh onkin isä ja tapaajavanhempana äiti.



äitipuoli

vaikea kuvitella tilannetta jossa olisin narkomaaniäiti ja haluaisin olla lapsen kanssa 24/7..

ei kaikessa tarvi olla puolet ja puolet ajatustapa ja yleensäkin se paljon puhuttu tasa-arvo. Pieni lapsi tarvii YHDEN kodin. Ja toinen vanhempi on tukiverkkona.

Mä en ottaisi sellaista ihmistä elämänkumppaniksi, joka sanoisi, että minun lapseni eivät ole tervetulleita asumaan meidän yhteiseen kotiin.

Minulla jo murrosikäinen lapsi ja hän on alkanut viettämään entistä enemmän aikaa isällään ja kaikki on tyytyväisiä.

muutkin naiset kuin narkomaaniäidit ovat etinä, ei kyse ole aina siitä mitä äiti haluaa, vaan mikä oikeuden mielestä on lapsen paras etu sillä hetkellä kun asumiskiistaa ratkaistaan



no,



ei siitä syvempään tässä,



kunhan vaan pohdin että onko ajatusmaailmasi tässä asiassa oikeasti noin selvä ja ehdoton joko-tai, ja niin taitaa todella olla...



Tuo asenne todella oikeasti saattaa olla hyväkin, isän uuden perheen kannalta ainakin jos ei muiden, vaikka varmasti paljon negatiivista kommenttiakin saat tuolla asenteella :)



Jos apn kaltainen nainen on etä-äitinä, ei hän puutu ja pyri kontrolloimaan isän ja äitipuolen kotia ja elämää lapsen kanssa, hoitaa vaan oikeuden hänelle antamat tapaamiset ja elatusmaksut sekä antaa isän ja äitipuolen hoitaa kaiken muun lapsen arjessa rauhassa turhia kyselemättä,



jos taas lähiäitinä, ei hän vingu ja narise isää tapaamaan lapsiaan eikä syyttele äitipuolta tapaamattomuudesta, tällainen äiti hoitaa lapset ja heidän asiansa itse eikä puutu isän ja uuden naisen elämään millään lailla, antaa vaan lapset oikeudessa sovittuina aikoina tapaamisiin ja se on siinä.



Lisää apn kaltaisia exiä vaan :)

kun heti palataan työelämään ja isä jää kotiin hoitamaan vauvaa...on isä se joka lapsen on pienestä eli vauvasta saakka hoitanut...painaa meinaan oikeudessa jonnii verran.

ja tosiaan ongelmia voi tulla oli perhe millainen hyvänsä. tärkeintä on nyt tällä hetkellä olla hyvä äiti lapselle. ap

oikeutta lähteä muuttelemaan elatus- ja tapaamissopimusta tai lasten vakituista osoitetta. Mikäli et tiennyt sitä.



t. äitipuoli

Minusta vaan tulee tukea lapsen ja äidin suhdetta. Siksi kehuin lapselle hänen äitiään silloin kun hän valitti siitä. Muutenkin minusta lapsen ja äidin suhde on niin arvokas ettei sitä tarvitse hajottaa.. ap