Ihan oikeastiko teistä terveydenhuollon henkilöstö ei saa kysyä ikäviä, mutta tärkeitä kysymyksiä?

Ihan sääliksi käy terveydenhoitajia, lääkäreitä ja kätilöitä. Neuvolassa ei ole muuten pakko käydä.

Ei ne uteliaisuuttaan kysele vaan selvittääkseen jotain asiaa.

Terveydenhuoltohenkilöstö on ylikuormitettua porukkaa, joiden asiakkaina on ihmisiä laidasta laitaan, toisilla perustietämys hygieniasta, tautien tartuntatavoista jne. on todella huonoa ja tarvitsevat paljon ohjausta ja konkreettisia neuvoja. Toiset, kuten 5, ovat oman terveytensä ja raskautensa asiantuntijoita, jotka vaatisivat paljon enemmän analysointia, yhteistä pohdintaa, erikoisalojen asiantuntijuutta, mikä perusterveydenhuollon resursseilla on mahdotonta.

Jos vielä ajattelee palstailijoita ja neuvoloiden asiakaskuntaa niin joukkoon mahtuu monenlaista luomuperheistä äiteihin, jotka jo raskausaikana päättävät etteivät imetä lainkaan. Neuvoloiden toimintaohjeet perustuvat kansallisiin suosituksiin ja ohjeisiin, joita yritetään noudattaa, silti asiakkaiden yksilölliset tarpeet huomioiden. Jokainen voi kuvitella miten vaativasta tehtävästä on kyse.

Yleensähän nuo kysymykset, joista loukkaannutaan, ovat joko standardikysymyksiä ja jos asia ei itseään koske, riittää lyhyt vastaus. Kysyjä vain ei voi tietää vastausta etukäteen, koska ei yleensä osaa lukea ajatuksia. Ja nuo standardikysymykset kysytään, koska osan kohdalla ne ovat erittäin tärkeitä. Tai sitten näitä ikäviä kysymyksiä tehdään, kun tiedetään, että jotain on mahdollisesti vialla, mutta ei tiedetä mitä ja mahdollisuuksia kartoitetaan. Edelleenkään lääkärit tai hoitajat eivät ole ajatustenlukijoita, joten kysymyksiä tarvitaan ja epämieluisiakin vaihtoehtoja on tutkittava. Ja yksi hölmöimmistä teoista, mitä voi tehdä, ja jonka moni silti tekee, on valehdella lääkärilleen. Aivan kuin se lääkäri etsisi syytä esimerkiksi moraalisesti tuomita potilaansa. Oikeasti sitä ei kiinnosta vähääkään, onko potilas mallikansalainen vai ei, hän haluaa vain tietää faktoja, joiden pohjalta toimitaan. Ja jos ei kestä kuunnella lääkärin kehoituksia toimia toisin, kannattaa tehdä niin kuin neuvotaan jo alunperinkin.

ja muut samaa sanoneet: Amen!!!!!!!!!

Inhoan kaikkia KAIKEN tietäviä asiakkaita, jotka tulevat heti asenteella " no tullan nyt tämän kerran tänne, vaikka oletkin minua alemmin koulutettu ja muutenkin tyhmä th" .

Itselläni on ollut potilaana aivan mahtava ylilääkäri, joka sanoi, ettei muista näistä ruohonjuuren asioista enää niin mitään, ja kyseli ja keskusteli kanssani hoidoista ja muusta. Todellista asiantuntijuutta on myöntää, ettei tiedä kaikkea. " Asiantuntijuutta" taas on esiintyä juuri tuolla yllä kuvaamallani " minä tiedän ja heti mulle kaikki tänne -olenhan sentään DI (tai vaikka KTM) -asenteella.

-pieni ja tyhmä ja surkeasti koulutettu th-

vitosen kaltaiset tyypit ovat ikävä kyllä tuttuja kaikille terveydenhoitoalan ihmisille. Kun kerran tietävät kaiken, niin kannattaako ensinnäkään käydä siellä neuvolassa ollenkaan? Sentään 4 raskauden kokemuksella pitäisi se viimeisinkin raskaus mennä jo rutiinilla. Tiedäthän itse parhaiten. Mutta annas olla, jos tulee jotain ongelmia. Nämä vitosen kaltaiset tyypit ovat ensimmäisinä vaatimassa oikeuksiaan ja peräämässä hoitoa. Sama se, vaikka olisi edellinen potilas kuolemassa käsiin, niin näitä vitosen kaltaisia tyyppejä pitää mennä heti samalla sekunnilla hoitamaan. " Kun meidän Nicopetteri tarvii sen limaimun nyt heti" eikä haittaa, vaikka olisi elvytys kesken...

juuri noita ap:n kuvailemia asioita, työntekijänä vaikeita tilanteita ja vaatii rohkeuttaa ottaa moni hankala asia puheeksi asiakkaan kanssa.

Ja uskomattoman huono muisti ihmisillä tässä asiassa, sillä eihän kukaan tahallaan valehtele alkoholinkäyttöään, eihän?

Vieläkin se toimii jotenkin sillä periaatteella, että lääkäri/sairaanhoitaja on joku jumala, ja potilas siinä sitten terveyden perusasioistakin tietämätön, kouluttamoton ihminen, joka palvoo asiantuntijuutta ja uskoo kaiken mitä sanotaan.



Tosiasiahan on, että nykyään ihmiset ovat koulutettuja, itsekin moni toimii asiantuntijan roolissa ja tietää tasan tarkkaan, millaista potaskaa se asiantuntijoiden jumalansana usein on. Tietoa on tarjolla jokaiselle kiinnostuneelle ihan toisella tavalla kuin koskaan aikaisemmin, eikä se ole enää ollenkaan yksiselitteistä, koska lähteitä ja koulukuntia on pilvin pimein. Tässä tilanteessa terveydenhoitohenkilökunnan pitäisi ottaa enemmän konsultin rooli, ottaa potilas asiakkaana ja paneutua tämän tilanteeseen enemmän tämän ehdoilla. Tässä muuten varmaan on yksi syy siihen, miksi ihmiset nykyään mielellään hakeutuvat yksityislääkärille.



Ihan itsestäni tiedän, että minun on todella vaikea ottaa millään tavalla vakavasti jonkun nuoren terveydenhoitajan yksioikoisia saarnoja, kun itse olen sekä koulutukseltani (tohtori ja toisen alan lisensiaatti), ammatiltani (tutkija) että elämänkokemukseltani (neljäs raskaus) kuitenkin monella tapaa vahvemmassa asemassa.

Vaikka nyt en tohtori itse olekaan, niin valveutunut ihminen kuitenkin, ja aina itse hankkinut tietoni, monista eri lähteistä, kritiikkiäkin käyttäen. Terveydenhuollon ammattilaisilta saa usein kuulla " sinä ainoana totuutena" (kyseenalaistamatta saneltuna) asioita, jotka itse tietää vain yhdeksi kannaksi asiassa, jossa eri asiantuntijat ovat usein eri mieltä, tieteellistä tutkimusta ja puolustusta löytyy moneen suuntaan, ja mitään varmaa totuutta ei ole olemassa.



Toki sitten pitää muistaa sekin, että vaikka tietoa on nykyään kaikkialla, kaikkien ulottuvissa, eivät kaikki sitä itse etsi.

Nykyään tilanne on vielä entistä useammin se, että potilas itse on oman, varsinkin vähänkin harvinaisemman sairautensa paras asiantuntija. Ehkä silloin oli vielä toisin, kun oli jokaisella oli omat nimikkoperheääkärit, jotka ihan oikeasti paneutuivat mielenkiintoisimpien potilaidensa tilanteisiin. Nykyinen vaihtuva nuori keikkalääkäri, joka tietää potilaastaan täsmälleen sen, mitä ehtii jostain lukihäiriöisestä, asiavirheitäkin vilisevästä kansiosta kymmenssä sekunnissa omaksua, latelee juuri jotain itsestään selvyyksiä ja täysiä sammakoita.

On joskus lääkäri suuttunutkin, kun potilas on tiennyt jotain eikä vaan " palvonut suurta tietäjää" ... Heh ;)

Heidän kokemuksena tapahtumasta on se merkitsevä asia, ei esimerkiksi lopputulos. Turhaahan se lääkärin tai terveydenhoitajan kysely tietysti onkin, kun potilas tuli vain hakemaan allekirjoituksen valmiiksi mielessään kirjoittamaansa reseptiin. Tottakai potilas voi useinkin olla oman sairautensa suurempi asiantuntija kuin yleislääkäri, mutta tajuaako potilas, että häntä voi vaivata muukin, kuin se, mihin hän itse on etukäteen perehtynyt ja itselleen diagnosoinnut? Enpä haluaisi olla lääkäri.

Oman alani asiantuntijana olen saanut oppia, kuinka raivostuttavaa on, kun asiakas tietää omasta mielestään kaiken ja yleensä pahasti pieleen. perustui se sitten käytännön kokemukseen tai vielä pahempaa, kapeasta aiheesta tehtyyn tutkimukseen, joka on ymmärretty kapeasti ja ilman ymmärrystä kokonaisuudesta johon se sijoittuu mahdollisesti jopa pelkkänä poikkeustapauksena tai anekdoottina. Ja kun he nyt sitten ovat ottaneet asioista selvää, niin toki he tietävät totuuden. En haluaisi minäkään olla lääkäri.

Aina saa kuulla valituksia siitä kun lääkärit ovat niin kaikkitietäviä eivätkä myönnä epävarmuuttaan. Sitten kun lääkäri näin tekee ja sanoo että ei ole 100% varma (jos tarkkoja ollaan niin lääkäri ei käytännössä ikinä voi olla täysin varma) niin potilaan mielestä lääkäri on ammattitaidoton. Yritä nyt siinä..



Ja " koulutetut" potilaat monesti vain hankaloittavat tilannettaan omalla asenteellaan. Ainakin jos heti ensimmäisenä ovesta sisään tullessaan ilmoittavat mikä heitä vaivaa ja mitä tutkimuksia he haluavat, klassisin lienee tämä " Haluan magneettikuvaukseen" -jankutus, joka varmasti pistää hoitosuhteen koetukselle heti alkuunsa. Minusta kukin pysykööt asiantuntijana omalla alallaan ja antaa muiden hoitaa oma leiviskänsä.



Tohtorius tai maisterinpaperit eivät tee kenestäkään joka alan asiantuntijaa. Ja itse kyllä akateemisesti koulutettuna heittäydyn täysin esim. autonkorjaajan armoille enkä yritäkään neuvoa häntä työssään vaikka hän virallisesti onkin vähemmän koulutettu ja voi olla jopa minua nuorempi.

jos ja vaikka asiakkaana on sinunkaltaisia ihmisiä joka ilmeisesti on kaikella tasolla ylivertainen verrattuna siihen nuoreen ja kokemattomaan neuvolan työntekijään.

Tiedän, mikä minulle on normaali painonnousu ja verenpaine raskauden eri vaiheissa. Tiedän myös, mitä raskaana olevan on hyvä tehdä ja jättää tekemättä, ja tiedän mikä oman elämäntilanteeni yhtälössä on mahdollista ja mikä ei.



Ihan samalla tavalla tiedän aika paljon omista kroonisista sairauksistani, joita on muutama vuosikymmen hoidatettu ns. parhailla asiantuntijoilla, joiden tieteen tekemistä olen päässyt paitsi tukemaan myös seuraamaan pitkäaikaisena koepotilaana. Siinä tilanteessa en todellakaan kaipaa mitään ensimmäisen vuoden luentomonisteesta mieleen jäänyttä nyrkkisääntöä, vaan ihan vaan uusinnan reseptiini.



Itsekin toimin asiantuntijana, alalla josta toki tiedän paljon mutta tiedän myös, että on laajoja alueita ja asioita joita en tunne. Ja jokaisella alani kapealla sektorilla on ihan varmasti iso joukko ihmisiä, jotka tietävät enemmän kuin minä. Kyllä minun kanssani saa olla työssä eri mieltä, sitten keskustellaan ja katsotaan, mihin päädytään. Ihan samaa suhtautumista oletan lääkäriltä ja terveydenhoitajalta. He ovat palveluammatissa, ja minä asiakkaana ostan heiltä asiantuntemusta.

voisitteko kääntää katseen omasta navasta ja ajatella kerrankin että jollekin toiselle on hyvä että teehoo puuttuu/kysyy/ohjaa



jos itse tiedätte ja osaatte niin ei se tarkoita että jokainen terkkarilla kävijä osaisi.



jos osaatte kaiken ja teehoot on " jumalia" niin eikö kuitenkin ole hyvä että on joku vaikka se teehoo joka sanoo alkoholistiäidille että oletko ajatellut alkoholin käytön olevan turhan suuripiirteistä tai ylipainoiselle että oletteko miettineet ruokavaliota kotona.



kas kun jonkun pitää puuttua jos toinen ei osaa/tajua. vai oletko se sinä, hiekkalaatikkofilosofi?



paljonhan tänne tulee viestejä " jestas mikä äiti" ja " meinasin sanoa mutten sanonut"



luulen että on parempi että sen huomion sanoo jkv auktoriteettia omaava ja ammattilainen asettaen sanansa hienotunteisesti!



tosin joillekin nyt mikään ei ole tarpeeksi hienotunteista...

jos et tunne asiakasta vaikkapa sen vuoksi että olet sijainen niin ei voi arpoa että mitä asioita ottaa esille että mitähän tuo ja tuo mamma jo tietää entuudestaan. hienovaraista on tutustua papereihin ennalta ja käynnin aikana kysellä mitkä ovat ne asiat mistä on aihetta puhua ja hyötyä asiakkaalle. jos nyt pysytään siellä neuvolassa niin kokisin että rikon virkavelvollisuuttani jos olettaisin asiakkaani jo tietävän ja siksi jättäisin sanomatta jotain tai kysymättä jotain olennaista. sen jälkeen kun asia on otettu esille niin voin vasta tehdä johtopäätöksen siitä tarvitseeko aiheesta puhua enempää vai jatketaanko eteenpäin....

Tutkijana sinun pitäisi tietää, että neljästä yksittäistapauksesta ei pysty oikein missään asiassa vetämään minkäänlaisia johtopäätöksiä. Varsinkaan, kun kyse on niin varioivasta asiasta kuin raskaus.