Tarvitsen auttajaa, neuvojaa, ihan mitä vaan!!

Jos on, niin ero on paras ratkaisu. Raskauden suhteen osaat varmaan itse tehdä parhaiten päätökset.

Jo kaksi ystävääni on kallistunut abortin kannalle koska kolme lapsen kanssa ei kuulema uutta miestä löydy, varsinkin kun ovat eri isälle!! Olen ihan tyrmistynyt tuollaisista kommenteista!

ikään kuin ajattelisin uutta miestä jo nyt!

Tuo, että lapsen isä on innoissaan, on myös positiivinen asia. Tosin, en tiedä tietääkö hän, että tunteesi häntä kohtaan ovat kuolleet.

mutta en miestä. järjestäisin jo etukäteen (raskausaikana) paljon apua ja turvaa ympärilleni, jotta selviäisin.



Paljon voimia!

Mutta joku samassa tilanteessa oleva mies voisi " huolia" .



Älä turhaan kysele muiden mielipiteitä. Juttele vaikka jonkun terapeutin kanssa, ja käy asia läpi huolella ja sitten teet päätöksesi ihan itse. Kavereiden/av-palstan/miehen tai kenenkään muun painostamatta.

Jos aivan alussa, tekisin abortin. Kyllä kahden pienen yh-äitinä on jo omat vaikeutensa.

että sovitte miehen kanssa, että sinnittelettä vauvan takia ' sopimusliitossa' pari vuotta ja sitten mies muuttaa kuopuksen kanssa pois?



Jolloin sinä olet kuopukselle se tapaajavanhempi?

Mutta, jos tunteesi ovat miestä kohtaan kuolleet ja luulet suhteen kariutuvan nyt niin lapsi ei pelasta parisuhdettasi ja luultavaa on, että päädytte eri teille.



Jos näin käy, kolmas lapsi on suuri haaste. Noin pieniä kaikki.



Olet mielestäni ihan realistisen huolestunut omasta jaksamisestasi em. kaltaisessa tilanteessa ja kieltämättä monet ihmiset hieman kummeksuvat, jos naisella on lukuisia lapsia ja eri isien kanssa.



Minä luulen, että sinulle paras vaihtoehto voisi olla abortti. Mutta senkin kanssa pitää sitten elää loppuelämänsä. Pystytkö siihen? Ja varmaa on, että mies katkeroituu, jos nyt on innoissaan ja teet abortin. Mutta sen ei tarvitse estää sinua.



Vaihtoehtoja on, mutta jokaisella on omanlaisensa seuraamukset.



Osaat varmasti tehdä itsellesi sopivan päätöksen.



Kannattaisikohan sinun mennä juttelemaan asiasta jonkun psykologin kanssa? Tämä vaikuttaa sen verran isolta asialta, että tätä kannattaa pohtia hieman tarkemminkin. Ja analysoida omia tuntemuksiasi.



Tsemppiä.

Siinä mies saisi lapsensa ja äiti ei joutuisi kolmen pienen yksinhuoltajaksi.



Tosin tuokin tuo pulmia, sillä voi olla että ap ei parin vuoden kuluttua haluaisikaan luopua lähivanhemmuudestaan tai mies ei olisikaan innostunut olemaan ns. yh-isä.



Mutta joka tapauksessa teidän pitää keskustella myös miehen kanssa parisuhteenne tilasta.



Mutta muista, että äiti on yleensä aina päävastuussa lapsistaan tosi paikan tullen ja siinä mielessä näin ns. ennaltaehkäisevässä mielessä kannattaa tosiaan ajatella omaa jaksamistaan.

en tulosta, että " yhdistäisi" teidät jälleen. Kyllä sinä tiedät mitä tehdä. Itse en huonoon suhteeseen toisi lasta MISSÄÄN nimessä.

Päädyin siihen että pidän lapsen. En pysty tekemään aborttia. Tuli mitä vaan vastaan, eiköhän kaikesta selviä...

Aivan aluksi onnittelut päätöksestäsi elämän puolesta! Olet selvästi rohkea ja vastuusi kantava ihminen. Jatkossa suosittelen sinulle myös roimaa annosta tervettä itsekkyyttä. Jos lapsen isä on kovasti innoissaan lapsesta, käytä tämä heti alusta asti " hyväksesi" . Ota mukaan neuvolakäynneille ja vauvan tarvikkeiden hankintaan. Vauvan synnyttyä pidä huoli, että isä on tasa-arvoisesti mukana vauvan hoidossa. Jos päädyt imettämään, koita lypsää maitoa, että voi edes pitää lomaa imetyksestä yhden syötön verran ja levätä tai keskittyä vanhempiin lapsiin. Jälleen, laita lapsi neuvolaan isänsä kanssa, niin saat jälleen omaa aikaa.



Mieti, mikä meni mönkään ensimmäisen miehen kanssa ja koita olla toistamatta kuviota tämän uuden kanssa. Jos suinkin mahdollista, hankkiutukaa perheterapiaan. On kannattavimpia sijoituksia, joita elämässään voi tehdä.



Jos vauvavuoden jälkeen ukko tuntuu yhä etäiseltä, heivaa koko paketti (mies+vauva) ovesta pihalle. Sovi tapaamiset ja nauti niiden aikana lapsesi kanssa laatuaikaa kurahaalariarjen jäädessä isän vastuulle.