Sanokaa te toissa jo pitkaan olleet! Miten oppisin olemaan huolehtimatta asioista joille en voi mitaan mutta jotka nakyvat joka paiva toissa ja joiden seuraukset osuvat kohdalle?

Olen niin väsynyt siihen, että kun haluaisin tehdä työni hyvin, sitoutuneesti ja motivoitunesti, minulle ei anneta siihen välineitä. Pitääkö vaan ajatella, että olen vain täällä töissä, enkä voi kaikkeen vaikuttaa. Johdon vika jos ei homma toimi.

Riittävän monta kertaa kun kohtaa saman jutun niin siihen tavallaan tottuu.

ei siis sinun. Tee se mitä täytyy ja jätä loput esimiehesi vastuulle. Mitä enemmän yrität tehdä, sitä enemmän ahdistut tekemättömistä, väärin tehdyistä töistäyms. ja kierre on valmis. Kehitä itsellesi ei-tunnepitoinen tapa vastata ja vastustaa tekemättömien töiden aiheuttamaa tuskaa ja ahdistusta.

Kuten muissakin ongelmissa, tähän omaan ahdistukseen löytyy, yllätys yllätys, syy lapsuudesta. Syitä voi olla monia: liian paljon vastuuta kannettavaksi kehitystasoon nähden liian aikaisin, " tunnekylmä" (yleensä) äitihahmo( ei siis palautetta, kannustusta, terveen itsetunnon kasvattamista), jne. Tällöin itselle syntyy täydellisyyden tavoittelun tarve, ja sitä ei kuitenkaan pysty saavuttamaan, koska tekemättömiä töitä on mahdoton määrä.

Peruspsykologian opuksista pääsee näihin kiinni, tosin itselleni hyödyllisimmät kirjat ovat löytyneet organisaatiopsykologian ja organisaatiojohtamisen puolelta. Voin suositella esim. Manfred Kets de Vriesin kirjaa " Johtaja terapeutin pöydällä" jossa on sekä peruspsykologiaa, että työpsykologiaa erittäin hyvin kirjoitettuna. Tonu Dederfelt: Irti tunnekoukuista. Molemmat löytyvät kirjastoista, jos et halua ostaa.

Sairaanhoitoala on kerrassaan loistava esimerkki tästä! En tajua miten kehtasivat ruinata lisää liksaa, minusta olisi kannattavempaa lopettaa juokseminen ja keskittyä siihen että jaksaa tehdä työnsä ja tekee työnsä LOISTAVASTI!



Itse olen perfektionisti siinä mielessä että haluan tehdä hyvää työtä. En tee toisten töitä kieli vyönalla. Siitä kuuluu maksaa ylityö maksu -koska silloin teen ensin omat työt ja sitten toisen työt. Niinkuin liukuhihnalla!

Ei voi olettaa että yksi nainen tai mies nostaa tai kääntää kahta ihmistä samalla kertaa. Jos yksi ihminen tekee kahden ihmisen työt samassa ajassa on jälki AMMATTITAIDOTONTA räpellystä.



Itse vaatisin hoidettavilleni riittävää hoitoa! Ei ole kyse HOITAJASTA vaan siitä hoidettavasta!! Hyvä hoitaja vaatii hyvät työolot.

Jos olisin potilas tai joku läheiseni olisi potilaana niin vaatisin hyvää hoitoa. Ei kiinnosta se että hoitaja juoksee kieli vyönalla. Se on hänen voimista pois, mutta se on myös pois esim. potilashoidosta.



Asiat PITÄÄ hoitaa työssä ammattitaidolla ja asioista pitää välittää! Mutta itse tekemällä kaikki viimeseen hengenvetoon saakka joka päivä viikosta vuoteen ei ole oikea tapa!

ja jos töitä on liikaa, niin et voi tehdä määrääsi enempää. Tai jos asiakas ilmoittaa jostain hoidettavasta asiasta liian myöhään, niin minkäs sä sille voit, jos on tietyt säännöt ja asiakas ei noudata niitä ehtiäksesi hoitamaan homman.

taisit osua oikeaan. Lapsena minulle kuormitettiin liikaa sellaisia huolia, jotka eivät ole lasten asioita ja murheita. Opin silloin, että sellaista ongelmaa ei olekaan, johon en jotenkin voisi tarjoutua avuksi tai selvittelijäksi. Työni on ns. kutsumustyötä, ja sitä tehdään juuri sydän mukana. Miten voisin oppia, että kaikessa koskettavuudessaankin se on vain työtä, minulle. ap

Aloita vaikkapa Martti Lindqvistin kirjasta " Auttajan varjo" , josta voisi olla sinulle ihan konkreettista hyötyä. Saman kirjoittajan " Keskeneräisyyden puolustus" on myös kohtuullisen hyvä luettavaksi. Molemmat löytyvät kirjastosta.



Tutkimalla itseäsi ja tapaasi toimia löydät keinon selvitä.



Yksi varteenotettava keino voisi olla tämä kurssi. Järjestäjän nettisivuna siis ihmis piste fi ja sieltä kuntoutus ja edelleen varhaiskuntoutus

Eli perusmarmatus ja voivottelu kahvitunnilla on pitemmän päälle tasaisen välinpitämättömän työkyvyn ylläpitäjä.

Onko kukaan ollut tullaisella kurssilla ? Onko hyötyä ?

Teet vain työsi etkä veny yhtään. Jos ei johto tajua, niin se ei tajua, silloin kannattaa lähteä etsimään uutta työpaikkaa.

Kannattaa miettiä myös niitä oman vastuun rajoja. Mua on auttanut tämä ajatusmalli. On asioita, joista voit itse päättää ja voit niihin vaikuttaa. Näistä kannattaa ensisijaisesti huolehtia töissä. Sitten on asioita, joista et voi päättää, mutta voit vaikuttaa. Lisäksi on asioita, joihin et voi edes vaikuttaa. Erityisesti noista viimeisistä ei kannata huolehtia.



Toinen asia mitä kannattaa miettiä on, että mitä tapahtuu jos jätän jonkun asian tekemättä. Yllättävän usein ei tapahdu yhtään mitään. Sellaisia töitä ei kannata tehdä ollenkaan.

kun on olemassa myös asioita joista ei voi päättää eikä niihin voi vaikuttaa, mutta itse tekemällä ne olisivat jo tehtyjä.

Toinen malli on että ne jäävät tekemättä ja sitten kun ne tulevat minulle tehtäväksi, niin homma on niin pahasti solmussa, että sen avaamiseen (= tekemiseen) voi tuhraantua pahimmillaan kolmekin viikkoa.

Kyse on mielestäni priorisoinnista ja hyvästä johtamisesta. Jos jompikumpi tai kummatkin on pielessä, niin homma hörpää täyslaidallisen joka ikinen kerta.



T: 6: sen kirjoittaja