Lapsen seksuaalikasvatus ja pissipylly ja etupylly ja muut käsittämättömät paniikkisanat!

Seksuaalikasvatus on hyvin erityinen kasvatuksen alue, josta moni ei itse saanut aikanaan kunnollista tietoa, vaan asioita ehkä kierreltiin tai salailtiin. Avoimuuden puutteeseen liittyvä häpeän tunne tarttuu. Jos lisääntymisestä puhuminen hävettää, myös eri sukupuolista ja kehosta puhuminen voi tuntua hankalalta, jopa murrosiän muutoksista kertomista saatetaan epäröidä ja äkkiä edes tunteista ja kosketuksesta ei voidakaan puhua ¿ eikä myöskään kielletyn ja sallitun rajoista. Kuitenkin itsetuntemus ja itsearvostus ovat itsensä hoitamisen ja suojaamisen peruspilarit. On aivan turhaa siirtää häpeän ja puhumattomuuden perintöä eteenpäin. Avoin puhe ei kuitenkaan tarkoita, etteikö opetettaisi myös, että seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat omia ja yksityisiä, eikä kaikkea ole tapana näyttää ja kertoa kaikille. Totuus kuitenkin on, ettei reseptin tunteminen tai huolella suunniteltu menu vähennä ateriankaan nautinnollisuutta ¿ seksuaalisuudessakin tieto tuo turvallisuutta ja rauhoittaa, eikä heikennä kykyä nauttia.



Mielestäni jokaisen olisi kohdallaan punnittava pystyisikö muuttamaan perinnettä. Voisinko juuri minä antaa seuraaville sukupolville edes hiukan paremmat mahdollisuudet nauttia kokonaisvaltaisemmin omasta seksuaalisuudestaan, niin että heillä olisi eväät pärjätä tasapainoisina ihmisinä omaa harkintaa käyttäen myös tunteiden ja biologian myllerryksissä?



Raisa Cacciatore