On noi meidän lapset niin erilaiset, mutta mahdoton sanoa että toinen olisi toista ihanampi.

Jos raskausaikana toinen tuntui olevan tulta ja tappuraa. Synnyttyään oli " kiukkuinen" kuin pieni ampiainen, kätilökin ihmetteli vauvan äänivaroja, vaikea koliikki, haastava uhma. Lapsi on edelleen kuin tuli ja leimaus, vahva tunteissaan ja niiden ilmaisussa.



Toinen oli raskausaikana vähäliikkeinen ja joskus jopa huolestuin liikkeiden puutetta. Laitokselta lähtien nukkunut hyvin yöt, syönyt hyvin ja luonteeltaa perustyytyväinen ihminen. Lapsi on hiukan ujo, valoittava hymy kyllä irtoaa herkästi, ajatuksiltaan ja käytökseltään todella herkkä ja herttainen.



Niin ovat erilaisia olleet aina, mutta molemmat niin rakkaita äidin tyttösiä.