En käsitä niin isoa asuntolainaa, että sen takia pitää kituuttaa ja säästää ihan kaikessa arkisessa
ettei ikinä voida mennä lasten kanssa huvi/vesipuistoon, ei koskaan syödä ravintolassa... ei ostaa vaatteita uutena.
Ei käsitä, ei!
Kommentit (38)
jotain 200 000 lähenteleviä lainoja.
Ja vaatteetkin on päällä.
Jos näkisit millaisessa unelmassa asumme, niin tinkisit sinäkin kaikesta muusta. Ja ei ne lapset aikuisena niitä vaatteitaan muista, mut perintö on kiva asia.
Joko budjetti petti kun rakennettiin ja ajauduttiin tilanteeseen vasten tahtoaan.
Tai sitten ihmisten mielestä se unelmien asunto on sen arvoinen, ollaan valmiita uhraamaan tietyt jutut että saadaan asuan niin kuin halutaan.
Vaikeampi mun on käsittää että huvipuistoreissujen takia luovutaan jostain tärkeästä.
t. ap
P.S. En halua siltikään tinkiä IHAN KAIKESTA, vaikka kaikenlaisia unelmia olen nähnyt! Kovin öky-elämää en nytkään vietä, ulkomaan matka tarkoittaa kohdallani päiväreissua tallinnassa tarjouslipulla. Mutta että tästä pitäisi VIELÄ madaltaa elintasoa...
...puhumattakaan siitä, että täällä pk-seudulla ei paljon alle 300 000 mitään saakaan.
Joku kaipaa niin sitä unelmataloaan että on valmis tinkimään mukavasta elämästä, minä taas mieluummin ostelen vaatteita ja matkustelen kuin otan ison lainan. Tällä hetkellä just olisi mahdollisuus ostaa rantatontti mutta enpä tiedä viitsitäänkö, voisihan se olla kiva asua rannassa mutta jaksaako tuota nähdä vaivaa ja tinkiä muusta..
(ei edes sitä yhtä ainutta kertaa) vain siksi, että PITÄÄ olla niin suuri velka, että kaupasta ostettu ruokakin on vain sitä puoleen hintaan yliaikaista.
jos ei ole varaa maksaa lainaa pois niin eihän silloin ole varaa maksaa myöskään vuokraa? Me ainakin lyhennämme lainaa pienemmillä kustannuksilla kuin mitä joutuisimme vuokraa maksamaan.
meillä on kaunis asunto " maalla" mutta lähellä palveluja silti (10 min. autolla), velkaa vähän, asunto on remontoitu kauniiksi vähitellen.
meille sopii tämä tyyli eli velkaa vähän ja rahaa jää muuhun elämiseen. koskaan ei tiedä, milloin kuolee, joten kannattaa nauttia joka päivästä. en osaa kuvitella itseäni tilanteeseen, jossa jatkuvasti tingittäisiin kaikesta, että saadaan asua Espoossa ja sitten odotellaan sitä päivää 30 vuoden kuluttua, että voidaan mennä ravintolaan.
me ostimme talon halvemmalla ja remontoimme itse vähitellen, jolloin kustannuksia on helppo pitää kurissa. neljässä vuodessa melkein kaikki on saatu valmiiksi ja alussa rehkittiin sen verran enemmän, että viimeiset vuodet ovat olleet lähinnä hienosäätöä ja pientä luksusta.
mutta matkusteluun ei ole juuri varaa. Lainoja EI ole.
Alennuslentolipuilla käytiin pohjoisessa sukulaisissa...
ap
Edes yhtä pussillista!!!!!!!!!!!! Ja muutenkin säästävät ihan mielettömästi kaikesta mitä suuhunsa laittavat.
Olen sitä mieltä ettei lapsi jää mistään paitsi vaikkei niihin koskaan pääsekään.
800 000 euron talo, eikö...eihän sille oikeesti hei voi mitään, jos tahtoo just sen talon, eihän...tottakai lainalle tulee eri hinta, jos talon hinta vaihtelee 600 000 euroa.
mun anopin mielestä nyt lapset voi vaikka kääriä tuhkaan ja tervaan ja ne ovat vain tyytyväisiä. Ruoaksi riittää toki pala vanhaa perunaa, lasi maitoa ja nyrkin kokoinen pala lihaa.
Vierailija:
Olen sitä mieltä ettei lapsi jää mistään paitsi vaikkei niihin koskaan pääsekään.
Mutta lieneekö koskaan missään niin etteikö IKINÄ pääse?
Muistatteko lapsuudesta onko ollut millaisiakin vaatteita (en tarkoita teini-ikää). Onnellisia on oltu jos vaan vanhemmat on olleet onnellisia!
Ja oma ranta on tosiaan muusta tinkimisen arvoinen. Sitä ei todellakaan korvaisi esimerkiksi se, että olisi kerran tai pari vuodessa rahaa lähteä lomalla etelään rannalle makaamaan. Kysykääpä ihan huviksenne itsekin kouluikäisiltä lapsiltanne, haluavatko mieluummin oman huoneen vai kerran vuodessa Lintsille...
muumimaailmassa, puuhamaassa, särkänniemessä, korkeasaaressa, linnanmäellä, serenassa yms. paikoissa. Voi hemmetti, olisivat nyt pyytäneet, niin oltashan me viety... ikää 9,8 ja 4.
Vierailija:
Muistatteko lapsuudesta onko ollut millaisiakin vaatteita (en tarkoita teini-ikää). Onnellisia on oltu jos vaan vanhemmat on olleet onnellisia!
useissa tuntemissani tapauksissa tosin vanhemmat eivät ole onnellisia, jos kaikesta pitää tinkiä _vuosikausia_ vaikka siinä turhan kalliissa asutaankin.
ap
Ja mitä sitten jos korot nousevat?