Miehen veli perheineen asustaa 76 neliön kolmiossa

kyllä meilläkin on lapset samassa huoneessa ja tuleekin olemaan. asuminen on niin kallista että meillä panostetaan muihinkin asioihin kun asumiseen.

niin minkäs sille tekee. Me tosin on mietitty että jos ei saada isompaa kun vauva on 2v. niin sitten muutetaan olohuoneeseen ja lapset saa makkarit.

Mielestäni tuon ikäinen tarvitsee jo oman nurkkansa ja etenkin LUKURAUHAA!



Kiva sille tytöllekin, ei varmaan voi tuoda edes kavereita kotiin, kun ei ole rauhallista paikkaa missä voisi olla yhdessä ja jutella rauhassa. Aika ankeeta...

Onko se oma huone onni ja autuus?

meitä on ollut lapsuudenkodissani 5 lasta ja 2 makuuhuonetta.

vanhimmalla oli pervisänky jonne kiipes aina kuiskimaan kavereiden kanssa ja ihan tervejärkinen ja sosiaalinen ihminen hänestäkin kasvoi. ei olla kukaan katkeria lapsuudestamme vaan olemme kaikki kokeneet olevamme onnellisia sisarruksista.



Keittiöpöydän ääressä meillä on aina läksyt tehty ja kokeisiin on saanut lukurauhan vaikka saunanlauteilla jos muualta ei hiljaisuutta löytynyt.

Ylhäällä jaettava tila toimi makuuhuoneena, alhaalla keittiö ja olohuone.

2 kouluikäistä lasta ja yksi alle kouluikäinen, koira sekä kissa!!

Me asuimme kans lapsena kerrostalossa (oma osake) missä ei parveketta. Kaksio ja makuuhuoneessa nukuimme kaikki viisi.

Hyvin mahtui kerrosänky, vauvan sänky ja parivuode.

Mieheni sanoo aina että mitä huonommin suhteessa menee sitä enemmän tarvitaan neliöitä.

Meillä okt reilu 80 neilötä, eli 2 mh. Meillä koululainen ja 4v lapset.

saattoi asua pikkukaksiossa kaupungissa.



Tilantarve on suhteellinen käsite. Meille aina sanotaan, että asutaan ahtaasti. Itse en koe niin. Kaikille on oma huone ja tavaroille paikkansa.

kylppärissä säilytettiin baden baden tuolien patjoja joten patja ylälauteelle niin ihan lokoisaa siellä oli. meidän sauna oli suht iso ja ikkunallinen.

tosiaan on suhteellista..

Yhteisöllisyys on monesti unohtunut kun lapsi yksinään haahuilee 160 neliön talossa pitkään ennen kuin vanhemmat pääsevät töistä kotiin.. En tiedä, mutta uskon että tytär muistaa tuon ahtauden mutta tuskin myöskään unohtaa sitä yhtenäisyyden tunnetta..

Jos itse saisin valita nyt, valitsisin mielummin 4 lapsisen perheen joka asuu ahtaasti, kuin yksin yksinäisen prinsessana hienossa talossa..

Vierailija:

Mielestäni tuon ikäinen tarvitsee jo oman nurkkansa ja etenkin LUKURAUHAA!

Kiva sille tytöllekin, ei varmaan voi tuoda edes kavereita kotiin, kun ei ole rauhallista paikkaa missä voisi olla yhdessä ja jutella rauhassa. Aika ankeeta...

Niin minustakin! Asun poikani kanssa kaksiossa , hänellä oma huone ja minä olohuoneessa. Aikoinaan isoilla lapsilla oli omat huoneet ja iso asunto, tosin silloinkin nukuin olohuoneessa.

Kyllä sitä omaa tilaa kaipaa kun kavereita juoksee. Isoin ainakin tarvitsisi oman sopen!

Neljätoistavuotiashan on jo neiti, varmasti ärsyttävää tissineen riisuutua ja pukeutua pienten nähden!

jatkoa:

ja en koskaan kehdannut tuoda kavereita kotiin, kun ei ollut omaa huonetta, ei edes yhteistä. nukuttiin olohuoneessa vanhemman isisatuksen kanssa, patjoilla lattialla, ja iltatähti-sisarus nukkui vanhempien kanssa makuuhuoneessa. että ahdisti se ahtaus.



nolotti kerran, kun kaveri halusi meille, ja halusi tietysti mun huoneeseen, mutta ohjasin olohuoneeseen, ja tivasi koko vierailun ajan, missä se meidän huone oli, siis jota ei ollut olemassakaan.

Vierailija:

Niin mekin, minusta ahdistavaa. Onneksi antoivat muutella järjestystä kun halusin omaa tilaa

Onhan se tietysti persoonakysymyskin, mutta on tuossa vaan paljon perääkin.

Vierailija:

Onhan se tietysti persoonakysymyskin, mutta on tuossa vaan paljon perääkin.

Voihan se noinkin olla!

Avioliitossa ei kyllä sen enempää tilaa ja piti erota1 Ahdisti, enkä voinut hengittää!

Minulla on reviiri vähiontään kaksi metriä ja sekin alkoi ahdistaa!

Tarjous on jätetty 30 neliötä suuremmasta asunnosta, jospa saisimme sen!

Ja tuossa asunnossa olisi tarkoitus pärjätä pitkään, ellei iske vauvakuume.... ;)

Että mitä enemmän tilaa sitä huonommin menee suhteella???



Minä kun ajattelen että sitä huonommin menee mitä ahtaammin asutaan. Ilmankos avioeroja riittää täällä Euroopan ahtaimmin asutussa maassa.



t. Vuodesta 1997 asuinpinta-alaa 280m2, parisuhde edelleen ok.

Siinä on todellakin paljon totuuden siementä, mutta sehän ei tarkoita sitä, että se pitää juuri sinun kohdallasi paikkansa.



Ja btw meillä, yhdessä ahtaimpien neliöiden Euroopan maassa, on vähemmän eroja kuin monessa maassa, jossa neliöitä on keskimäärin enemmän per henkilö.

vaikka meillä oli yli 100 neliön asunto ja mulla vain yksi sisar.

oman perheemme esimerkin. Taisi kolahtaa sinne ahtaalla asuville.

Vierailija:

kylppärissä säilytettiin baden baden tuolien patjoja joten patja ylälauteelle niin ihan lokoisaa siellä oli. meidän sauna oli suht iso ja ikkunallinen.

minun lapsuudenkodissani (krs-taloasunto) ei ollut saunaa ollenkaan. mutta serkkujen kotona oli ja aina kun mentiin heille kylään niin leikittiin saunassa, se oli kaikista paras paikka! ja serkuilla oli molemmilla omat huoneet eli oltaisiin saatu leikkiä sielläkin ihan rauhassa.