Kun omaan äitiin ei voi luottaa
Äitini on AINA ollut tälläinen suustaan suuri, lupailee yhtä a toista, mutta harvemmin pitää lupauksensa. Koko lapsuuteni oli täynnä pettymyksiä ja vielä aikuisiälläkin olen halunnut uskoa, että äiti tällä kertaa pitää minkä lupaa ja saannut pettyä katkerasti.
Nyt olen yrittänyt kovettaa itseni ja annan lupausten mennä korvasta sisään, toisesta ulos. Jos joku lupaus toteutuukin, niin hyvä, mutta mitään en enää rakenna hänen sanojensa varaan.
Pahimmat pettymykset olivat varmasti, kun äitini lupasi pari vuotta sitten viedä minut ja lapseni etelään lomalle. Matkaoppaitakin jo selailiin, lapselle aloin puhua lentokoneella menemisestä jne. Säästin hieman käyttörahaa (äiti siis lupasi maksaa matkani, olin kotihoidontuella eli ei sellaisiin reissuihin muuten varaa), ompelin lapselle kesämekkoja matkaa varten. Tarkoitus oli ottaa edullinen äkkilähtö, joten matkaa ei varatttu ajoissa etukäteen. kerran sitten soittaessani vanhemmilleni, isäni kertoi äidin matkustaneen edellisenä iltana sisareni kanssa Kanarialle! Että hip hei siitä matkasta... pettymys oli etenkin lapselle suuri.
Nykyisin olenkin ottanut tavaksi, etten puhu lapselle mitään mummin lupauksista, jottei pettymyksiä tule, mutta pahinta on kun mummi lupaa lapselle suoraan vaikka vievänsä ensi viikolla linnanmäelle ja sitä reissua ei sitten koskaan tule, kun ei mummi jaksakaan lähteä, on muuta tekemistä tai mitä vain. Omat lapset ja lapsenlapset saa aina pettää, muut asian on tärkeämpiä... Pidä sitten tälläistä äitiä läheisenä, inhottaa nykyisin koko ihminen.
Onko muilla vastaavaa?
Kommentit (11)
Minusta sinun pitää tehdä äidillesi selväksi, ettei hän saa luvata lapsellesi yhtään mitään koskaan, koska et halua lapsesi kokevan samanlaista pettymystä, mitä itse olet saanut kokea. Sinun lapsuuttasi ja äiti-tytär-suhdetta se ei enää pelasta, mutta säästät lastasi.
mutta ei aina. Lupaa ja lupaa. Moneen kertaan hoki että auttaa niin paljon kuin tarvitsee, kun erosin ja jäin kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Tosiasiassa apu rajoittui pieneen rahalliseen avustukseen ja lyhyehköön koiran hoitoon...
Voi kun joskus olisi niin ilkeä että alkaisi penätä kaikkea sitä mitä äiti on luvannut! Listalla on uutta kännykkää, pieni kauneusleikkaus (joka tehtiin äitille itselleen ja haluaisi maksaa sen minullekin), mitähän muuta. Plus sitten se muu apu ja tuki, mitä on luvannut.
Olen tajunnut terapian avulla, miten paljon merkitseekin se, että on huono suhde omaan äitiin. Kun edes häneen ei voi luottaa. Aika moni asia omassakin elämässä selittyy tällä.
Ehkä joskus tulee aika maksaa potut pottuina..
Olin itse niin vihainen, etten ollut häneen missään yhteydessä pitkiin aikoihin ja jotenkin se asia jäi vain selvittämättä. Isäni on onneksi toista maata, tiedän hänen sanansa pitävän 100%:sesti.
Olen viime vuosina vähentänyt kanssakäymistä äitini kanssa ja esim jos tarvitsen hoitoa lapselle, sovin asiasta isäni kanssa tai pyydän ennemmin anopin lasta vahtimaan, koska tiedän ettei hän tai isäni tee viimehetken muutoksia suunnitelmiin. Olen joutunut perumaan omat menoni äidin luvattua hoitaa tytärtäni, mutta sovittua sitten muuta. Tästä kun hänelle huomauuttaa niin äiti vetää marttyyrit, mikään hänen tekemänsä kun ei muka koskaan kelpaa ja on hänelä omakin elämä, joka ikäväkyllä menee aina oman lapsen ja lapsenlapsen ohi. Eipä sitten kannattaisi alunperin lupautuakaan (yleensä ana omaaloitteisesti) lastenvahdiksi.
ap
Esim kun aloitin työt, niin äiti (joka on kotona päivät) hehkutti, että hän voi hakea lapsen aikaisemmin hoidosta, ettei tälle tule liian pitkät päivät, jos olen iltavuorossa (miehelläni on pitkät työmatkat). Puolen vuoden aikana taisi kerran tai kaksi hakea lapsen tuntia aikaisemmin ja sitten loppui sekin siihen.
Miehen ollessa työmatkalla olin pahasti sairaana ja äiti lupasi tulla auttamaan. Toi kaupasta mehua ja karkkia lapslele, leikki tämän kanssa vartin ja lähti kiireellä jonnekin. Ja hehkutti tutuileen kuinka hän aina niin auttaa tytärtään. Onneksi anoppi riensi oikeaasti apuun, koska olin tosiaan siinä kunnossa, etten lapsen kanssa kahdne pärjännyt ja mies oli toisella puolen maailmaa..
Näitä juttuja on vaikka kuinka lisää. Ihana vähän purkaa päätä. Ja kurja kuulla, että muilla on samanlaista.
ap
Uhoaa hoitavansa asioita, jotka sitten jää kumminkin tekemättä ja hoitamatta - siis myös muiden kuin sinun ja lapsesi suhteen. Minulla on yksi tuollainen " minä hoidan" -tyyppi työkaverina ja sekään ei - voin kertoa - ole kivaa.
Sinuna sanoisin äidillesi, että ÄLÄ lupaa tuollaisia, kun ei ole varmaa, toteutatko kuitenkaan tuota lupaustasi - kun siis hän seuraavan kerran lupailee lapsellesi jotakin kivaa yhteistä tekemistä. Varaudu siihen, että äitis loukkaantuu ja vaatii sua todistamaan, onko MUKA koskaan jättänyt lupauksensa toteuttamatta.
Itse sun ei tietenkään kannata enää luottaa mihinkään, mitä äitis lupaa.
Aina se pieni toivo jossain pohjalla kytee, että jos tällä kertaa pitäisi lupauksensa, vaan ei. Aina sitä kuitenkin pettyy, vaikka kuinka itselleen uskottelee ettei anna sen enää satuttaa. Yritähän jaksaa.
Tyyliin, kun tarvitset hoitajaa ja hän lupautuu, niin sanot vaan ei kiitos ja mietit ääneen ketä muuta pyytäisit. Torpeedoit vaan sitkeästi kaikki tarjoukset, mitä hän tyrkyttää. Näin ollen ei pääse enää pätemään lupauksillaan ja ehkä ymmärtää yskän.
miten usein perut lupauksesi.
Täh? Eiköhän se äiti suorasta puheesta ymmärtäis yskän paremmin. Lopputulos on kuitenkin se ja sama eli äiti loukkaantuu.
Vierailija:
Tyyliin, kun tarvitset hoitajaa ja hän lupautuu, niin sanot vaan ei kiitos ja mietit ääneen ketä muuta pyytäisit. Torpeedoit vaan sitkeästi kaikki tarjoukset, mitä hän tyrkyttää. Näin ollen ei pääse enää pätemään lupauksillaan ja ehkä ymmärtää yskän.
TODELLA törkeätä! Tietääkö sisaresi, että olit äitisi kanssa suunnitellut matkaa? Onko sisarella perhettä? Tekeekö tällekin vastaavia ohareita?
Oletko isäsi kanssa puhunut tuosta matkasta? Tajusiko äitisi, ettet tuon reissun takia ollut häneen yhteydessä?
Sääliksi käy lastasi..
Minä, minä, minä...
Äiti ei ajattele ikinä ketään muuta kuin itseään ja rahaa. :(