Miksi kaikki tuntuvat haluavan kolmannen lapsen?! Onko tämä joku uusi trendi vai
Vanhasen väestöpolitiikka, joka puree?!
Kolmannen lapsen myötä menee varmasti auto vaihtoon ja asunto jää pieneksi... Lisäksi esim. matkustaminen on tosi paljon vaikeampaa... ja kalliimpaa. Nämä nyt on vaan näitä materiaalisia juttuja, mutta mieheni mielestä ne on tämän perheen elämänlaadun kannalta olennaisia. Hänelle siis kaksi lasta riittää. Itse olen aiemmin haaveillut kolmesta, mutta kaksi rankahkoa odotusta ja synnytystä ovat kääntäneet päätäni... ja tietysti nuo miehen vetoamat " järkisyyt" .
Mutta nyt mietityttää... Alanko kadehtia tuttava- ja muuhun lähipiiriin ilmestyviä perheenlisiä?! Tuntuu, että kolmannen lapsen kohdalla täytyy asioita harkita paljon painavammin, kuin aikaisemmin. Ja hitsi vie, ikääkin tulee koko ajan lisää, eli ei ole viittä vuotta aikaa märehtiä " jossittenkuitenkin" :S
Kommentit (35)
Eli jos on toiveissa " vain" kaksi lasta, onko ikäeroa silloin enemmän jos toivotaan vaikka neljää? Jos saa 2 lasta vaikka vuoden ikäerolla, tuntuuko että haluttaisiin vielä eri-ikäisiä lapsia?
Vierailija:
Eli jos on toiveissa " vain" kaksi lasta, onko ikäeroa silloin enemmän jos toivotaan vaikka neljää? Jos saa 2 lasta vaikka vuoden ikäerolla, tuntuuko että haluttaisiin vielä eri-ikäisiä lapsia?
Minä tosin odotan toista ja olen sitä mieltä, että siihen saa jäädä. Mies haaveilee vielä kolmannesta, mutta itse en siihen ole ainakaan vielä taipuvainen suostumaan.
Tulen itse kolmelapsisesta perheestä ja minusta on tuntunut aina siltä, että vanhemmilla ei ole ollut minulle itselleni ihan tarpeeksi aikaa. En tiedä, miten sisarukseni ovat asian kokeneet. Olen sisaruksista vanhin ja aina tuntui jommalla kummalla nuoremmista olevan jotain akuutimpaa vanhemman huomion vievää asiaa. Eli siis omasta mielestäni kahdesta vanhemmasta ei riitä tarpeeksi kolmelle lapselle. En usko että itsekään pystyisin jakamaan itsestäni tarpeeksi kolmelle lapselle.
No, suuret asuntolainat ja ajattelemattomuus patistavat kohta ihmiset töihin.
ihan omasta takaa. On iso kivitalo, farmariauto, hyvä koulutus ja duuni molemmilla vanhemmilla...
Toinen ääripää on toki ne köyhät, jotka sikiää ihan " omaa tyhmyyttään" (ja tämä ei siis ole kannanotto, vaan huumoria, näinhän usein ajatellaan ;))
Jotain semmoista mielessäni maalailin, että nykyään varmaan lasten teko keskitetään tiettyihin peräkkäisiin vuosiin. Eli halutaan viettää lapsiperheaikaa (siis pikkulapsi-) vaikka 5 vuotta. Silloin ehtii syntyä viisi lasta vuoden välein, tai kaksi lasta 5 vuoden ikäerolla. Eli lasten lukumäärästä riippuen ikäero tiivistyy tai pidentyy. Harvassa on kai ne äidit, joilla on vaikka 4 lasta jokainen 5 vuoden ikäerolla. Tai vain kaksi lasta 10 kk:n ikäerolla?
Vierailija:
Vierailija:
Eli jos on toiveissa " vain" kaksi lasta, onko ikäeroa silloin enemmän jos toivotaan vaikka neljää? Jos saa 2 lasta vaikka vuoden ikäerolla, tuntuuko että haluttaisiin vielä eri-ikäisiä lapsia?
Eiköhän se ole jo paljon, kun lapsella on sisarus, vaikka yksikin. Kolmella lapsella voi se " kaverusten" muodostaminen olla hankalaakin ja yksi jää helposti iän/sukupuolen/tms. syyn vuoksi " yli" ..!
Jos on joku ihan pikkuauto niin ymmärrän vaihdon.
Onhan niitä ystäviäkin, mutta ei siskoja korvaa kyllä parhaimmatkaan ystävät.
Meillä on 5 lasta. Olemme hyvin koulutettu pariskunta, mutta keskituloinen.
Auto on tietysti tila-auto, mutta se hankittiin vasta neljännen synnyttyä. Oletteko koskaan kuulleet suksiboksista, joka vetää aika tavalla tavaraa? Olen tuosta " ei ole varaa useampaan lapseen" hokemasta aika eri mieltä. Kysehän on vain siitä, millaista elintasoa haluaa ylläpitää. Meillä on iso omakotitalo pääkaupunkiseudulla (ensiasunto oli rivitalo-osake, josta saatiin tosin reilusti myyntivoittoa). Eletään järkevästi, ei ylellisesti, mutta ei kitsastellenkaan. Enemmän lasten lukumäärä on arvovalinta kuin toimeentulokysymys. Ja tietenkin useampi lapsi vaatii vanhempien aikaa enemmän, mutta ei kerrottuna lasten lukumäärällä. Esim. iltasadun lukemiseen menee yhdeltä aikuiselta täsmälleen sama määrä aikaa lukipa sitä yhdelle tai kolmelle (ellei satu puheliasta porukkaa, jonka kanssa alkaa keskustella samalla...).
jos näin voidaan sanoa. Elämänvarrella on tärkeää että on jokin läheinen veriside pitämässä huolta. Jos toiseen menee välit poikki niin ainakin toinen sisarus on olemassa. Isän ja äidin kuolemisen tuskan pystyy jakamaan sisarusten kesken. Tai jos toinen sisko/veli kuolee niin on ainakin 2 jäljellä eikä joudu yksin.
niin ja ehkä ainakin joku 3:sta käy katsomassa minua vanhainkodissa =)
En ole vielä keneltäkään vanhukselta kuullut että he olisivat tehneet liikaa lapsia mutta monelta olen kuullut että lapsia pitäisi olla enemmän.
Tarkoitatko että vanhemmille tulee yllätyksenä että arki kahden kanssa on helpompaa kuin arki kolmen kanssa...
ja arki on kolmannen kanssa raskaampaa kuin kahden kanssa =o
En ymmärrä, en.
Et mitenkään voi tarkoittaa että arki kahden kanssa olisi helpompaa kuin arki yhden kanssa. Ainakaan meidän perheessä ei arki helpottunut yhtään kun toinen lapsi syntyi. Elämä muuttui kertaheitolla ihan uudella tavalla vaativaksi kun saatiin vaativa vauva.
Aika näyttää miten vaativaksi ja raskaaksi elämä käy kun saadaan kolmas lapsi :)
Vierailija:
Useillle on yllätys, kuinka paljon helpompaa arki on
vanhemmille kahden lapsen kanssa. Mutta paljon suurempi yllätys onkin sitten se, kuinka paljon RASKAAMPAA arki onkin kolmannen kanssa. ..
Teini-ikäisestä saakka olen haaveillut suuresta perheestä, ei sitä kai pysty järjellä selittämään miksi ;). Mies on 4-lapsisesta perheestä ja hänestä on kolme lasta tuntunut aina " omalta" .
Jos toivon mukaan kaikki tässä raskaudessa hyvin menee, niin uskon, että tämä jää kuopukseksi, vaikka ei kannata sanoa varmaksi mitään ;).
Itse olen siltä aikakaudelta, jolloin lapsia hankittiin yleisimmin 2. Itse halusin suuremman perheen ja sain 3 lasta.
3-4 lasta on tällä hetkellä " trendi" luku. On tosin ollut jo pitkään. Ennen Vanhasen kehoitusta hankkia lisää lapsia, ei siis enää uusi juttu. Mutta yhä trendikästä.
Lapsia ei tosin saada trendisyistä. Kyllä siinä vilpittömästi halutaan lapsia.
Huomaa vaan sen olevan tämän ajan trendi.
Vierailija:
Mua säälittää ihmiset jotka tekee kolmannen kun kaks ekaa on vielä pieniä. Eivät tiedä mikä helvetti on vielä edessä jo niiden kahden kanssa.
Minusta taas standardi on edelleen 2 aikuista ja 2 lasta, siis nelihenkinen perhe. Katsokaa vaikka matkamainoksia, kaikki tarjoukset ovat tyyliin 2+2. Useimmissa pientaloissakin on 3 makuuhuonetta eli yksi vanhemmille ja molemmille lapsille omansa. Neljän makuuhuoneen taloja on vaikeampi löytää ja ne maksavat sitten enemmän.
Vierailija:
Meitäkin on neljä henkilöä, ja hädin tuskin mahdumme Grand Voyagerin tila-autoon. Sinne kun änkee teltat, telttatuolit, neljä makuupussia, neljän viikon vaatteet.... niin täynnä on. Tai vastaavasti viikon talvikamat, lapsille kahdet toppapuvut, laskettelusukset...
Joskus miettii, että pitäisi ostaa bussi.
Ootte varmaan niitä, joiden autot tursuaa kamaa, peitot päälimmäisinä.
Oon aina matkalla ihmetellyt näitä kamankuskaajia.
Mekin matkustetaan, 5 henkeä tavallisella autolla. Ja vaatteet menee nätisti kasseihin, laskettelukamat, monot ja kypärät autoon sisään. Pisimmät sukset tai lauta katolle. Ja nuorimmalle on toppapuku ja lasketteluhousut ja takki (tuplavarustus).
Lievää liioittelua sun listas. Teltat.. montako teillä niitä tarvitaan? Tuoleille on varmaan omansa..
Selkeesti trendi on se, että paluuta entiseen suurperhemalliin on monen kohdalla tapahtunut. Me 70-luvulla syntyneet olemme ensimmäinen pienperheiden kautena syntynyt sukupolvi. Monella meistä on ikäviä muistoja yksinäisyydestä, turvattomuudesta lapsena ja nyt aikuisena koemme pienen suvun liian riittämättömänä turvaverkkona. Ei pieniperheisyys toimi pitemmän päälle yksilöiden eikä yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Moni on sen kokemuksesta älynnyt ja haluaa tarjota lapsilleen sisaruksia sekä itselleen lapsia ja lasten lapsia vanhuudenturvaksi.