Onko sinusta pahempi jattaa lapset aina valilla hoitoon (vauvakin) ja satsata parisuhteeseen vai antaa sen heiketa(ero?) lasten vuoksi?

Ei niitä hoitajia kaikki ihan tuosta vaan saa joten joskus pakostakin parisuhde jää liian vähälle huomiolle joksikin aikaa ainakin.



Meillä on käynyt silloin tällöin MLL:n hoitaja siitä saakka kun kuopuksen arvasi jättää täysin ventovieraan ihmisen hoiviin.

toki ne varmasti kivoja ovat, en sitä kiellä. Meidän ystäväpiirissä ei kenelläkään ole mahdollisuuksia jättää lapsia koskaan hoitoon yhdeksikään yöksi, ja avioliitot ovat kestäneet jo niin pitkään, että nyt niitä mahdollisuuksia alkaa ekan kerran tulla, kun lapset alkaa olla jo niin isoja, että voivat olla ilman aikusia yötäkin yksin kotona. Eli kyllä se ihan muista asioista koostuu se parisuhteen onni kuin siitä, että laitetaan lapset jonnekin pois kotoa.

Esim. työviikon jälkeen jos saisimme lauantaina 4 tuntia kahdenkeskistä aikaa niin se olisi jo iso juttu.



Emme siis ole hyviä tässä. Parisuhde kärsii lapsen takia, niin ihanaa kuin onkin olla lapsen kanssa. Se juuri onkin se pahin kuoppa: yksittäisenä hetkenä on aina niin kivaa olla lapsen kanssa että unohtaa kaivata miestä.

Mä en ole koskaan tajunnut, mitä se paljon puhuttu parisuhteen hoitaminen on. Ymmärrän, että kahdenkeskinen aika on tärkeää sekin, mutta en ajatusta, että suhdetta hoidetaan yksi yö jossain kylpylässä kolmesti vuodessa. Jos suhdetta ei osata hoitaa arjessa, ei se toimi kuitenkaan vaikka kävisi joka viikonloppu kylpylässä.

hyvä kun monissa perheissä ollaan kerran viikossa edes yksi ilta koko perhe yhdessä kotona.

sellaista keskitietä. Ei me mitään pitkiä viikonloppuja olla miehen kanssa harrastettu, mutta ollaan säännöllisesti vietetty " lapsivapaata" aikaa. Joskus vain muutaman tunnin ajan, joskus yön yli. Välillä on ollut ihna oikeat syyt kuten jotkut juhlat tms, joskus on viety lapsi hoitoon vain koska on ollut ihana viettää sellaista itsekästä aikuisten omaa aikaa. Hyvää on tehnyt kaikki kerrat.

kylpyläreissuineen ja kahdenkeskisine lomineen. Kyllä parisuhteen pitää kestää pikkulapsivaihe ja arki muutenkin, ihan tuntuu siltä, että moni luulee parisuhteen olevan tuhoon tuomittu, jos ei sitä kahdenkeskistä aikaa ole joka viikko jostain järjestymässä.

Samaa mieltä siitä että se perusta rakennetaan siinä arjessa, mutta ei nuo kylpyläviikonloput sitä ainakaan huononna :)



" Kerran viikossa oma kahdenkeskinen ilta " muuttaisin kyllä muotoon pari kertaa vuodessa ja sitten ehkä yksi viikonloppureissu jossain.



Olemme jättäneet vauvoja(kin) yön yli hoitoon kun se on ollut mahdollista, kolmen lapsen kohdalla näin on tapahtunut 9kk-12kk iässä, ei aikaisemmin. Harvemmin nuo reissut/illat on meillä mitään suunnitelmallisia " nyt lähdetään nauttimaan toisistamme ja parisuhteesta" - enemminkin sattuu joku hyvä reissu työn puolesta tai tarjouksena johon tartutaan jos saadaan lapset mummolaan ja yleensä saadaan kun harvoin mennään.

että onko se aikuisten oma aika ollut ehdoton meidän parisuhteelle, mutta ei siitä ainakaan mitään haittaa ole ollut ja mulle henkilökohtaisesti se on ollut ehdottoman tärkeää, että voidaan välillä mennä yhdessä ilman lasta.



Vaikea sanoa miksi, mutta ahdistun ajatuksesta sellaisesta elämästä, jossa lapsi on aina ja kaikkialla mukana. Eikä pidä ymmärtää väärin: olen ollut kotona yli kaksi vuotta hoitamassa lastani, matkustan mielelläni lapseni kanssa eikä lapseni ole ollut ulkopuolisilla koskaan pidempään kuin yhden yön hoidossa.

Hirveä määrä avioliittoja purkaantuu juuri silloin, kun lapset ovat pieniä! Suomessa ollaan varmaan avioero listojen kärjessä! Vai oletteko eri mieltä? Eikös se kerro jo jotain?



Minä ehkä sitten poikkean joukosta, kun ajattelen juuri niin, että suhdetta pitää hoitaa jotta se kukoistaa. Akkuja on pakko ladata että jaksaa olla toiselle hyvä. Meillä kylläkin vasta ajattelu pohjalla tämä asia, koska olen tosiaan huono jättämään lapsia hoitoon. Silti olen sitä mieltä, että pitäisi tehdä niin huomattavasti useammin!

käydään kerran tai kaksi kertaa vuodessa viikonloppulomalla kahdestaan. Sen lisäksi muutamia iltoja ja satunnaisia öitä ollaan kahdestaan pois.



Mä ainakin kaipaan kahdenkeskistä aikaa muualla ilman lapsia, niiden voimin taas jatkaa kauan arkeakin. Ja kyllä meillä suhde pelaa arjessakin, selvähän se :)

Sitä vain päivästä toiseen taapertaa eteenpäin ja antaa kaiken ajan lapsille. Entäs jos sitten viiden vuoden päästä, kun olisi sitä aikaa toiselle, ei enään joko ole sitä toista siinä tai ei edes jaksa kiinnostaa?



ap

Nykyään ihmiset eivät osaa tehdä arkeaan onnelliseksi, eivät nauttia pienistä iloista eivätkä hoitaa suhdettaan arjessa. Kaikki tuntemani eronneet parit ovat karahtaneet juuri tähän.



Aina odotetaan seuraavaa hetkeä, jolloin saa olla ilman muksuja ja päästään matkalle, ryyppäämään, harrastuksiin. Kunhan vaan saa taas omaa aikaa, aikaa toisen kanssa ilman lapsia.



Miten tällainen suhde voisikaan kestää? Juuri sen takia nykyään erotaan. Luuletko, että 40 vuotta sitten suhdetta on voinut hoitaa jotenkin paremmin kuin nykyään, kun ihmisillä on vapaa-aikaa keskimäärin enemmän kuin koskaan ennen ja kuitenkin erotaan enemmän kuin koskaan ennen?



Erojen syy on monitahoinen asia, mutta itse näen tämän yhtenä suurena syynä eroihin perheissä, joissa pieniä lapsia. Ihmiset hakevat onnea suhteeseensa asioista, jotka eivät kanna suhdetta kuin viikon eteenpäin.

Lonkalta veikkaan, että esimerkiksi Espanjassa erotaan huomattavasti herkemmin.

Yleensä a-vaihtoehto on " pakon" sanelema. Imetin molempia lapsiani vuoden, joten yökyläilyt oli poissuljettuja, koska kumpikaan lapsista ei huolinut tuttipulloa. Eikä kukaan edes olisi ottanut lapsiamme yökylään, eikä ota vieläkään, vaikka ovat 2v ja 4v. Ei ei ole " yöhoitajia" . Silloin tällöin päästään kaksin leffaan tai syömään.



Jos lapsille löytyy hyvä hoitaja esim, mummo, niin sehän on hienoa, jos pääsee miehen kanssa tuulettumaan. Mutta olen sitä mieltä, että parisuhdetta hoidetaan arjessa. Fiksut aikuiset tajuavat, että vauvavuoden rankkuus on ohimenevää.

mutta me rakennamme yhteistä aikaaj okaiselle päivälle.

lasta emme voi mistään hinnasta KUMPIKAAN antaa hoitoon 2 tuntia kauemmaksi aikaa

Minua vain mietityttää tuo erojen määrä Suomessa ja mikä siihen johtanut. Ja mielestäni lapset kärsivät erosta todella paljon! Tietysti, jos väkivaltaa ym niin silloin parempi lapsillekin että pääsee pois..



ap

mistä ihmeestä saatte niitä lapsenvahteja? Veikkaan, että olette niitä onnellisia ihmisiä, joilla on mahdollisuus laittaa lapset mummoille aina kun vain huvittaa. Ihmisen on kai mahdoton kuvitella jotain muuta tilannetta, kuin itsellä, inhimillistä se vain on.

Meillä tiedettiin jo lapsia hankkiessa, että mitään lastenhoitoapua ei ole koskaan olemassa. Ei ole silti käynyt ero mielessä. Minusta tuntuu, että ihmiset eroavat nykyään ihan liian helpolla, pitäisi koko ajan olla jotain kivaa huvitusta, ja arkea onkin sitten vaikea kestää.

en varmaan olisi koskaan taas edes suostunut lasta hankkimaan, jos turveverkkoa ei olisi ollut. Juu, olen niitä onnekkaita, jotka melkein aina halutessaan saavat lapsenvahdin. Toinen mummo asuu naapurissa, toiset isovanhemmat reilun tunnin ajomatkan päässä ja siskoni perhe vartin ajomatkan päässä.

Ja sille, joka sanoi ettei 40v sitten erottu niin johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että se oli todella suuri häpeä erota ennenmuinoin. Silloin oli täysin epäonnistunut.