Poikien äidit! Apua kaivataan!

Kun aikaa kuluu, sinua hymyilyttää vauva-aikaiset ajatukset. Tehtäväsi on olla äiti, ei virikemoottori.



Minä teen poikani kanssa asioita, mistä hän pitää. Katsellaan eläimiä, piirretään, potkitaan palloa, uidaan... Paljon leikkii itsekseen ja kavereiden kanssa. Isän kanssa tekevät joskus ' miesten juttuja' kuten pesevät autoa tai käyvät katsomassa prätkiä.

Ei ole helppoa löytää " äidin ja poikien juttuja" , koska ne voisivat yhtä hyvin olla " äidin ja tyttären" tai " isin ja lasten" juttuja.



No, meillä 1- ja 3-vuotiaat pojat. Pelkästään äidin kanssa touhuavat mm. kasvimaalla, kaivavat lapioilla multakasoja, tekevät hiekkakakkuja ja -linnoja, kantavat omilla kastelukannuillaan kukille vettä. Äidin kanssa myös leikitään laululeikkejä, luetaan runoja ja kokkaillaan.



Isin kanssa sitten kaikkea muuta :)



Kyllä ne leikit ja touhut tulevat ajan kanssa ihan luonnostaan, riippuu paljon lapsestakin, minkälaisista jutuista kiinnostuu, onko rauhallinen vai rämäpää. Ihania ovat joka tapauksessa :)

Meillä on kaksi pientä poikaa. En ole ainakaan tuollaista painetta ottanut. Mitä mä teen? Hellittelen, halin, pussaan, hassuttelen, tehdään yhdessä kotitöitä (pesukoneen tyhjennys ja täyttö, pyykkien ripustus, astiapesukoneen tyhjennys, pöydän kattaminen), ajellaan autoilla, luetaan kirjaa, käydään uimassa, leikitään hiekkalaatikolla jne.

Ihan samoja asioita, mitä tytönkin kanssa uskoisin tekeväni, jos sellainen olisi.

Vierailija:

Pieni ja aurinkoinen poikani on vasta vauva, mutta minua ahdistaa. Haluan tietysti olla hänelle paras mahdollinen äiti, mutta poikien maailma tuntuu vaan niin vieraalta. Olen itse yksinhuoltajaäidin kasvattama ainoa lapsi ja oma isäsuhteeni on jäänyt etäiseksi.

Sen sijaan mieheni suhtautuu poikaansa tosi luontevasti ja höpöttelee " miesten juttuja" . Tunnen oloni tässä liittoutumisessa ihan ulkopuoliseksi, vaikka se hullua onkin.

Rennompiluonteinen ihminen varmaan ajattelisi, että kyllä se pikku poika äidilleenkin ajallaan leikit ja kiinnostuksen kohteet kertoo ja kaikki menee ihan hyvin luonnostaankin. No, mä vaan en osaa ajatella noin.

Tsempatkaa mua ja kertokaa mitä juuri te teette niitten pikku poikienne kanssa? Mitkä ovat juuri äidin ja pojan omia juttuja teidän perheessä? Mikä olisi tärkeää juuri pojan kasvattamisessa?

Yhteinen sävel löytyy aivan varmasti, meillä ei esim. ole mitään miesten / naisten juttuja, vaan se tekee ketä huvittaa. Hauskaksi yhteiseksi tekemiseksi poikien kanssa olen huomannut leipomisen, ruoanlaiton noin yleensäkin, kaikki piirtelyt, muovailut ja varsinkin askartelut ja esim. ompelukuvioita pojat on tehnyt mielellään.

Ehkä poika haluaakin tehdä sun kans niitä " naisellisempia" juttuja, varsinkin, jos miehesi on kovin macho.

Poika haluaa myös olla äitin kainalossa ja halia ja pussata.

Mielestäni poikaa ei tarvii pakottaa miehisyyteen, koska se muotoutuu kaikilla omanlaisekseen.

Kaikki menee hyvin, älä huoli.

Isisen on luontevampi potkia sitä palloa poikien kanssa kun taas äitien esim. shoppailla tyttöjen kanssa. Ei sinun tarvitse kehitellä mitään kikka kolmosia ollaksesi parempi äiti pojallesi. Pääasia on kuitenkin se, että hänellä on turvallinen/rakastettu olo.

lasten isä tekee ihan samoja juttuja kuin minäkin poikien kanssa, mutta suurin ero lienee se, että isän kanssa enempi riehutaan ja äidin kanssa enempi halitellaan :D

Meillä on tyttö ja poika ja ihan samoja juttuja teen molempien kanssa ja molemmat tekevät isänsä kanssa taas samoja juttuja. Hieman erilaiset kiinnostuksen kohteet lapsilla on luonnostaan: tyttö tykkää kaikesta siivoamisesta jne. enemmän ja poika taas autoista ja palloleikeistä huomattavasti enemmän. Tee vaan rohkeasti lapsesi kanssa, mitä mieleen juolahtaa äläkä ota paineita siitä, onko se ns. oikeaa tekemistä. Lapsilla on erilaisia vaiheita, ainakin meillä. Välillä olivat isin tyttöjä ja poikia ja sitten taas ihan äidin tyttöjä ja poikia toisessa ikävaiheessa. Kuulunee asiaan!

Sä / te luotte oman suhteen. Et välttämättä tarvitse suhdetta mihin peilata.

Voit rakentaa itse sellaisen suhteen kuin haluat. Katsele miestäsi, seuraa häntä. Mieti hänen tapojaan =) Siitä saat jo paljon. Pojat arvostavat ihan kauheesti isäänsä ja " miesten" juttuja. Mutta äiti on silti maailman tärkein ihminen. Lapsi on lapsi, poika tai tyttö. Samat rajat ja kasvatukset. Mä oman poikani kohdalla sallin ja ymmärrän vilkaaude, onhan hän poika. =)



Ei huolta. Rakkaudella mä hoidan ja kasvatan lastani. Mulla ei ole ollut isää. Isähahmo kylläkin 6 v asti. Mutta hänkään ei ollut kuin hetken äitini kanssa yhdessä.



Pojille on tärkeää isä poika aika.

Tehdään palapelejä piirretään, pelataan palloa.

Meillä pojat olleet poikia alusta asti. hirveän kiinnostuneita autoista mutta pelkäävät nukkeja.=)

Kesäisin uidaan, käydään puistoissa, pyöräilemässä. Samaa tekisimme tyttöjen kanssa.

Kun he ekan kerran kaivavat muovimiekat esiin, monen äidin sydän muljahtaa. Ajatus rajummista poikien leikeistä on äideille usein vieras ja pelottava.



Pojat tarvitsevat leikkinsä. Saa olla hyvis tai pahis. Se mikä äidin silmin on kamalaa, on lapselle leikkiä, jonka avulla hänestä tulee tasapainoisempi ihminen myös aikuisena. Poika erottaa leikin todesta vaivatta, äidille se on vaikempaa.

viiden poikani kanssa. Rakastan heitä kaikkia yli kaiken. Mutta koskaan en ole erityisesti ajatellut millainen äiti pitäisi pojille olla?? En tiedä, en osaa tälläkään kokemuksella sanoa. Ota rennosti ja ole aito oma itsesi, älä ajattele lapsesi sukupuolta liian " häiritsevänä" tekijänä.



Hulluttele, hassuttele tai ole muuten vaan, turhat paineet pois sen suhteen. Jos sinulla ei tule hänelle juttua, niin pussaa ja halaa, kukapa äiti nyt ei omaa lastansa haluisi rutistella.



Ei äitiydessä tarvitse välttämättä olla mitään tiettyä kaavaa miten olla tytön tai pojan kanssa?? Tosin minulla ei ole tyttöä, niin enhän voi sitä tietää.

sukupuolen tarvitse ohjailla tekemisiä vaan kiinnostuksen. Poikani lempitekemisiä olivat pienenä äidin rihkamakoruilla leikkiminen, kotityöt, autoleikit ja lukeminen. Iän myötä on tullut enemmän perinteisempiä poikien juttuja mukaan kuten futis. En ikinä opi sääntöjä enkä tule pelaamaan itse, mutta pääasia että tuen mieleistä harrastusta ja kuuntelen kun poika niistä kertoo. Kotitöitä harrastaa nykyään harmittavan vähän:)

Heräsi uusia ja rohkaisevia ajatuksia. Iski vaan paniikki yhtäkkiä, kun en ole aiemmin juuri pikkupoikia tavannut.



Ap, nyt rennommalla mielellä :)