Lue keskustelun säännöt.
Mun anoppi oli aivan hysteerisen hössöttävän ylipursuavan innokas kun hänen ensimmäinen lapsenlapsensa syntyi.
18.07.2007 |
Katselin kun hän hoisi mieheni veljen vauvaa ja oikein vaati että saa hoitaa lisää ja lisää ja taas ja pian taas. Hänen elämänsä pyöri lapsenlapsen ympärillä. Ehkä rasittavuuteen saakka. Oli kuitenkin ihan ystävällinen lapsen äidille jne.
Toisen lapsenlapsen kanssa alku oli samansuuntaista. Mummo oli pyörtyä onnesta kun oli kaksi niin ihanaa palleroista. Molemmat miehen isoveljen lapsia.
Kolmas lapsenlapsi, miehen siskon lapsi, syntyi ihan kahden edellisen perään ja huomasi että sitten alkoi jo hieman tahti hidastua. Hössötys ei ollut enää samaa luokkaa kuin kahden edellisen kanssa.
Miehen isoveli sai vielä neljännen lapsen ja siinä vaiheessa kun oli neljä alle 5-vuotiasta huomasi että anoppi alkaa jopa kaivata omaa tilaa eikä enää tahdokaan keskittää elämäänsä vain lastenlapsiin.
Me saatiin se viides lapsenlapsi ja anoppi teki heti selväksi että hän on omat lapsensa hoitanut ja kasvattanut ja enää hän ei jaksi. Suurempaa kiinnostusta ei ole koskaan osoittanut lastemme kohtaan. Itse hoidamme ja sylittelemme myös silloin kun olemme anoppilassa.
Ei sillä että hoitajaa erityisesti kaipaisinkaan. Jos sellaisen tahdomme niin hankimme vaikka mll:ltä emmekä rasita anoppia.
Onko muilla ollut tälläinen isovanhemmuuden kaari alkuinnostuksineen ja sitten myöhempiä lapsenlapsia kohtaan väsymystä ja jopa välinpitämättömyyttä vrt siihen huomioon mitä ensimmäiset sai?
Kommentit (4)
isovanhemmille tiuhaan tahtiin tullut 5 lastenlasta, kaikki alle 5-vuotiaita tällä hetkellä. Tämä nuorin (meidän kuopus) ei ole enää paljon jaksanut kiinnostaa, ei tultu sairaalaan katsomaan, ei saanut ns. syntymälahjaa, ristiäislahjan arvokin alle kolmasosa aiempien lasten saamista. No ei tuo " taloudellinen panostus" tai sen puute sinänsä ärsytä, mutta kun esim. pitkästä aikaa soittavat, saattaa olla etteivät kysy nuorimman kuulumisista yhtään mitään, mutta sen vanhimman lapsenlapsen tekemisistä kyllä jaksavat edelleen jutella ummet ja lammet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ymmärrettävää sinänsä kun ikää alkaa olla niin paljon jo, meidän lapset on suvun nuorimmaiset ja miehen siskon lapset on jo teinejä.
Ei tunnu juurikaan nappaavan enää. Nyt olivat ekaa kertaa yökylässä, ikää lapsilla 6 ja 4.
Ok, onhan ne nyt jo vanhojakin, päälle 60-vuotiaita. Mutta silti!
Koko odotusajan anoppi nätti eri neuleohjeita kysyi mistä niistä pidin ja minkä värisinä, hän kun haluaa tehdä pienelle vain parasta. Niitä neuleohjeita katsottin ja katsottii. Lapsi syntyi ja meidän olisi pitänyt ajaa synnäriltä suoraan heille näyttämään vauvaa. Meille kotiin he eivät meinanneet päästä tulemaan millään, mutta meidän olisi pitänyt ajeluttaa näyttämässä vauvaa miloin kellekin sukulaiselle tai kumminkaimalle. Vauvakokoisia neuleohjeita katseltiin vielä vauvan ollessa melkein 1v, jolloin sanoin jo aiheeseen lopen kyllästyneenä, että ne olisi pitänyt jo tehdä, jos on tehdäkseen, koska vauva ei enää käytä kokoa 0-6kk. Parina ekana jouluna ja synttäreinä vielä nähtiin ja lapsi haudattiin lahjoihin. Sitten meille syntyi toinen lapsi, joka on nyt kohta 2-vuotias. Nuorempi lapsi on nähnyt isovanhemmat ristiäisissä, 1v synttäreillä, yhtenä jouluna ja kerran muuten. Enää ei kiinnosta isovanhemmuus tai oma poika tai lapsenlapset :(