millanen suhde jumalaan?
tai yleensäkkin uskonasioihin? itellä hiukan hakusessa. kuitenkin ajattelen että kuoleman jälkeen tapaan lähiomaiset. itellä vakava sairaus ja elämän jatkuvuudesta ei koskaan tiedä.
Kommentit (17)
ajattelen kyllä että on kokolailla todennäköistä että elämän perimmäinen olemus on aivan jotain huikeaa ja ihmiselle selittämätöntä. en kuitenkaan edes haluaisi palvoia sellaista jumalaa, jonka pystyisin ns. ymmärtämään. aika heppoinen jumala olisi silloin kyseessä.
pidän itseäni ateistina.
" en kuitenkaan edes haluaisi palvoia sellaista jumalaa, jonka pystyisin ns. ymmärtämään."
Miksi ihmeessä sen pitäs olla jotain huuhaata ennekuin voi uskoo edes?. Jumala on rehellinen ihmisille eikä se ole joku käsittämätön houris, eihän se silloin ois palvonnan eikä rakastamisen arvoinen edes.
Ethän sinäkään esim. rakastas miestäsi jos hän ois jotenkin käsittämätön luonteeltaan. EI jumalakaan vaadi mahdottomia.
Mitä mieltä sitten hänen jumalallisuudesta ollaan, se on jokaisen oma asia ja eri asia kokonaan.
tiedoksi vaan.. ei tartte olla kirkon jäsen uskoakseen, en minäkään ole.
uskonto on niille ihmisille ihan hyvä, jotka muuten ajautuisivat itsetuhoon. Minusta uskonto toimii ihan samalla tavalla kuin pienen lapsen mielikuvituskaveri.
Minulla ei siis ole kummempaa suhdetta ei jumalaan eikä uskontoihin. Mutta ei minua haittaakaan " minkä voimin" muut pysyvät kasassa, mielummin rukoilevat kun tulevat puukon kanssa vastaan kadulla.
Vierailija:
Miksi ihmeessä sen pitäs olla jotain huuhaata ennekuin voi uskoo edes?. Jumala on rehellinen ihmisille eikä se ole joku käsittämätön houris, eihän se silloin ois palvonnan eikä rakastamisen arvoinen edes.
Ethän sinäkään esim. rakastas miestäsi jos hän ois jotenkin käsittämätön luonteeltaan. EI jumalakaan vaadi mahdottomia.
mun mies ei ookaan mikään jumala. mun on vaan hiukan hankala mieltää että niin simppeli hahmo että sen ihmisen älyllä ymmärtäis ois kyenny luomaan oikeestaan yhtään mitään. vaikka samapa tuo minulle, paha mun on lähtee esittämään vaatimuksia jumalalle. absoluuttinen totuus varmasti on just se mikä se on ja vähät välittää siitä uskonko minä vai en. ruohokin kasvaa vaikka minä lakkaisin uskomasta ruohoon.
en pidä itseäni niin fiksuna ja älykkäänä että osaisin itse pohdiskellen päästä lähellekkään elämän maailmankaikkeuden ja kaiken perimmäistä, absoluuttista olemusta. millä mä muka näillä rajallisilla kyvyilläni valitsen esim. maailman uskonnoista sen oikeasti oikean? en viitsi edes yrittää, keskityn mieluummin vaikka kodinhoitoon ja marjanpoimintaan.
en ole ikinä ryypännyt, enkä polttanut. Minä olen sosiaalinen, kielitaitoinen, maailmaa nähnyt, iloinen luonne jolla oli myös paljon miespuolisiaihailjoita. Mutta minä halusin aina oppia tuntemaan jumalan ja se on ollut minun haluni jo lapsesta asti vaika kotini ei ollut uskovainen, vaan tavallinen normaali tasainen koti.
minä vaan valitsin näin ja se siitä. Olen onnellinen ihminen ja toivon että te olette myös omassa elämässänne, jumalan kanssa tai ilman. Raamatussa sanotaan " etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan."
Mutta hän on varmasti myös pettynyt minuun siinä mielessä että en noudata kaikkia hänen antamiaan sääntöjä.
Sinulla jos on vakava sairaus, niin suosittelen että otat tietoa Islamista. Vielä voit saada mahdollisuuden päästä Jumalan luokse.
Hän siis vaatii ihmiseltä täydellisyyttä ja alistumista ottaakseen tämän taivaaseen. Toinen vaihtoehto on helvetti, ikuinen kärsimys. Kamalaa olisi joutua Jumalan käsiin ilman apua. Onneksi apu on olemassa ja se on Jeesus, joka kärsi Jumalan meille määräämän rangaistuksen. Häneen turvautumalla saa syntinsä pyyhityksi pois Jumalan silmistä ja voi omistaa iankaikkisen elämän ilossa ja ystävyydessä.
Olen uskonnoton, enkä pidä mitään uskontoa toista parempana tai huonompana tai uskottavampana.
Sain sydämeeni rauhan, koska tiedän, ettei mun tarvitse pelätä mitään, sill ä Jeesus on mun kanssa. Ja vaikka asiat ei mene niin kuin mä haluaisin ne menee aina oikein, sillä Jeesus tietää mun asiat parhaiten ja haluu mulle vain hyvää, koska rakastaa mua aivan valtavasti. Mun ei tarvii olla täydellinen ihminen. Vaikka mä tekisin mitä, se rakastaa mua silti enemmän kuin mä edes voisin kuvitella.
itse en pelkää kuolemaa eikä elinpäiviäni/vuosiani ole missään ennustettu, mutta toivoisin että elämä jatkuu kuolemankin jälkeen. ap
Uskontoja en tunne omaksi jutukseni.
Suhatutumiseni kuoleman jälkeiseen elämään ja henkiin on sellaista että " katsotaan kun sen aika koittaa" . Ehkä ihminen jatlaa elämäänäs henkenä jossakin? Tai sitten ei, kuollut kuopataan ja se siitä. Sitä ei voi tietää.
Uskon, että tärkeintä elämässä on eletty elämä ja se, miten elämään ja kanssaihmisiin suhtautuu eläessään.
Siellä sanotaan myös että kuolemassa ei ole aikaa, ei paikkaa eikä ajatusta. Kaikki lakkaa kun ihminen kuolee. Sanotaan myös että " niin isän kuin pojankin henki kuuluu jumalalle, ja jokainen joka syntiä tekee, sen on kuoltava." Aatamin ja Eevankin piti " kuolemalla kuolevan" . Sanotaan myös että " ei kukaan muu ole noussut taivaaseen paitsi se joka sieltä laskutui alas."
Mutta Jeesuksen kautta on ylösnousemus niille joille Jumala sen suo. Helvettiäkään ei ole.
Ja joka ikinen vuosi säästyy pitkä penni, kun ei tarvitse veroja maksella. Valtio ja kirkko pitäis erottaa toisistaan. Jos lapsi haluaa kirkkoon liittyä, niin siitä vaan.
Uskon, että kuoleman jälkeen nään kaikki tutut ja tutuntutuntutut yksissä isoissa bileissä ja kaikilla on hauskaa.