Lue keskustelun säännöt.
Tuttavani 43-vuotias tuore äiti harkitsee lapsen antamista adoptioon, takana pitkä lapsettomuus
02.04.2007 |
Lasta yrittivät vuosikausia ja nyt vihdoin kun 43-vuotiaana sai lapsen, ei elämä olekaan kivaa. Kaipaa takaisin sitä lapsettoman vapautta.
Lapsettomilla on usein juuri kaikenlaisia harhakuvitelmia, kuvitellaan kuinka elämä on täydellistä sitten kun saa lapsen. Ihan kuin se lapsi muuttaisi elämän täydelliseksi.
Siksi kannattaakin lapsettomien miettiä niitä lapsenhankkimissyitään, ettei vain ole lapsettomuuden aikana jäänyt taka-alalla se lapsi? On vain tullut pakkomielteinen tarve saada se lapsi ja todistaa että mekin saamme lapsen.
Kommentit (5)
Vai puustakhtaako vain väsyksissä sellaista, mitä ei usko kenenkään edes ottavan todesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan lapsettomat kauhistelee " minä en ainakaan kohtelisi lastani niinkuin se-ja-se, jos meille suotaisiin sellainen onni kuin oma lapsi niin oltaisiin vaan kiitollisia blaa blaa blaa" ja sitten jos he onnistuvat saamaan lapsen niin samanlaisia (tai pahempia) valittajia ovat kuin muutkin, karjuvat lapselleen, ovat äkäisiä ja tyytymättömiä.
masennus on yleisempää pitkään lapsettomilla kuin muilla. Toivottavasti tuttavasi pääsee tästä kuitenkin yli. Onhan se ihan luonnollista, että kun joku asia kasvaa liian isoksi, psyykekin siinä kärsii, ja kun todellisuus iskee, sitä voi olla vaikeampi käsitellä.
voi olla rajuakin, kun tuossa iässä elämä mullistuu ja tulee äidiksi pitkän lapsettomuuden jälkeen. Varmaan tuttavastasi tulee hyvä äiti ja kauhistelee jälkikäteen aikeitaan. Nyt hän tarvii tukea ja hoitoa.
Tuttavani, 43-vuotias tuore äiti jne.