Tässäkö tämä nyt sitten oli?
Toivottavasti joku jaksaisi lukea ja kommentoida suoraan kaunistelematta asioita.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä vuodesta 1993 asti ja meillä on nyt 3v villit kaksostytöt.
Mieheni tekee henkisesti raskasta vuorotyötä ja minä olen ollut kotona lasten kanssa. Miehelläni on harrastus joka on hänelle kaikki kaikessa sekä paljon ystäviä joihin pitää aktiivisesti yheyttä (kaljottelua...).
Meillä menee mieheni kanssa todella huonosti. Mies ei viihdy kotona yhtään, eikä jaksa myöskään lapsiamme jos ne vähänkään ovat kiukkuisella päällä. Saan kuulla olevani tyhmä ja huono kaikissa asioissa, lisäksi olen mieheni mielestä lihava, nalkuttava ämmä. Kotitöihin hän ei tietystikään osallistu, ja lapsia hoitaa vaan pakon edessä. Väilillä silloinkin soittaa äitinsä apuun ja itse jatkaa sohvalla telkkarin katsomista.
Perheen eteen ei vapaaehtoisesti tee yhtään mitään, kaikki vapaa-aika pitäisi saada käyttää omaan harrastukseen.
En enää pysty rakastamaan miestäni. Hän on seksuaalisesti erittäin aktiivinen ja minun pitäisi olla koko ajan valmis villiin seksiin hänen kanssaan, pimppi siististi posliiniksi ajeltuna jne. Jos satun saamaan lapset päiväunille samaan aikaan ja mies on kotona, niin heti pitää tyydyttää mies. Ihan oikeesti, kun rakkaus on kadonnut, niin en pysty siihen. Ja taas tulee solvauksia: " haluatko että lähden sitten huoriin, kun et pysty minua tyytyväisenä pitämään" .
Mistä ihmeestä saisin voimia eroon, koska eikös ole niin ettei toista ihmistä voi muuttaakaan? Olen niin masentunut, etten yksinkertaisesti jaksaisi alkaa eroprosessia käymään läpi.
Lähinnä tyttöjen vuoksi olemme yhdessä. Tytöt ovat kovasti isänsä perään, vaikka isälle telkkari ja urheilu ovatkin paljon tyttöjen edellä. (Eilenkin tytöt olivat maalailleet vesiväreillä päivällä isille maalauksia ja iloisesti veivät ne isille joku oli juuri tullut töistä ja oli vajonnut katsomaan Suomen matsia. Isi ei kuuluut ekaan 5 minuuttiin tyttöjä ollenkaan ja sitten kun tytöt siitä hermostuivat, niin vihasesti pisti tytöt omaan huoneeseensa arestiin kun häiritsivät isää :`(. Aivan kamalaa)
Kommentit (7)
Silloin sinullakin olisi muutakin ajateltavaa kuin ne kotona seinien sisällä tapahtuvat asiat..... Mies täytyy saada huomaamaan itse, että häntäkin tarvitaan tekemään perheensä eteen myös kotona....
Kaipaat myös aikaa itsellesi!! Lähde vaikka viikonloppulomalle yksin tai ystäväsi kanssa...
Voimia!
Lähde pois itsesi ja tyttöjesi takia. Tuollaisen tunnevammaisen kanssa eläminen aiheuttaa traumoja teille kaikille.
auttaa eikä se korjaa noita asioita, sitten on työ, töiden jälkeen lapset, koti ruuan laitto+siivoukset jne jne eli vielä enemmän työtä ja edelleen mies joka makaa sohvalla ja saa ärsyyntymään itsesi kahta kauheammin, koska nyt sinun ei tarvitse ajatella että olet kotona joten kaikki on sinun vastuullasi. Tai näin meni meillä eli suosittelen lämpimästi eroa, vaikka ajatus tuntuisi mahdottomalta eikä siihen jaksaisi ryhtyä.
Ja mene ihmeessä itsekin! Apua tarvitsette pian!
ootteko puhuneet asiasta? ootko kertonut saman ku täällä? niin että tv on kiinni.
sillee avoimesti, mutta ei syyttävästi. tyyliin ' musta tuntuu' ...
ja myös pariterapia on aina hyvään suuntaan. jos ei muuta, saa voimia eroon. ja perusteita. siis että vahvistuu oma tunne.
rakkaus voi palata. toista ei voi muuttaa, mutta toinen voi muuttua.
ja välillä yksin on parempi.
Lue oma kirjoituksesi ja mieti tosissasi. Kun eroprosessin saa liikkeelle niin loppu sujuu sitten paremmin.
Toivotan sinulle rohkeutta erota ja paljon onnea tulevaisuuteen.
T: lähtenyt
Saisit itsellesi kunnon elämän. Jaksamisia!