Lue keskustelun säännöt.
PINO KOULUKIUSATUILLE
05.05.2007 |
Toisen ketjun innoittamani...
Millaisia tuntemuksia teillä muilla nykyään on? Näkyykö kiusaustausta jotenkin? Miksi teitä kiusattiin?
Itselläni kokemuksia peruskouluaikaisesta kiusaamisesta. Lähinnä kiusaaminen oli sellaista mitätöintiä, julkista nöyryytystä, ulkonäön hakkumista (oli yläasteella iho-ongelmia, olin todella laiha ja ehkä hieman arka ja yliherkkä, en välittänyt silloin vielä kauniista vaatteista...)
Nyt aikuisena minua on kehuttu varsin paljon itse asiassa. Minua on sanottu kauniiksi, fiksuksi ja empaattiseksi. Elämäni on järjestyksessä, mutta silti taustalla on välillä outo huonommuudentunne, joka aika ajoin nostaa päätään. Olen oppinut sanomaan vastaan jne..., mutta silti pelkään toisinaan muiden reaktioita. Minulle saattaa toisinaan tulla sellainen nolo tunne, ikään kuin olisin toiminut väärin ja odottaisin vain muiden naurua. Etsin myös yleensä vikaa aina itsestäni. Ehkä koulussa totuin siihen, että minusta etsittiin vikoja ja aloin itsekin uskoa siihen, että olen jotenkin viallinen.
Toivoisin, että voisin elää ilman jatkuvaa miettimistä, miltä näytän ja vaikutan muiden silmissä.
Kommentit (35)
mitä se koulukiusaaminen on? kiusataanko jotakuta vain ja ainoastaan koulussa? oman kokemukseni mukaan ne, jotka kiusaavat, tekevät sitä valitettavasti ihan kaikkialla, kotipihoilla, koulumatkoilla, harrastuksissa, vapaa-aikana ja vaikka missä. Koulukiusaaminen kuulostaa ihan siltä, kuin vika olisi jotenkin ainoastaan koulussa, vaikka kiusaamista tapahtuisi muuallakin, opettajien ulottumattomissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin " lihava,mauton finninaama" yläasteella. Nyt olen ihan ok perheellinen menestynyt hoikka nainen. Kuitenkin joskus kaupungilla jos näen kauniita nuoria naisia niin tunnen itseni rumaksi ja lihavaksi.
Kiusaamisen takia minulla oli useita seksisuhteita nuorena.
Vierailija:
mitä se koulukiusaaminen on? kiusataanko jotakuta vain ja ainoastaan koulussa? oman kokemukseni mukaan ne, jotka kiusaavat, tekevät sitä valitettavasti ihan kaikkialla, kotipihoilla, koulumatkoilla, harrastuksissa, vapaa-aikana ja vaikka missä. Koulukiusaaminen kuulostaa ihan siltä, kuin vika olisi jotenkin ainoastaan koulussa, vaikka kiusaamista tapahtuisi muuallakin, opettajien ulottumattomissa.
Vierailija:
mitä se koulukiusaaminen on? kiusataanko jotakuta vain ja ainoastaan koulussa? oman kokemukseni mukaan ne, jotka kiusaavat, tekevät sitä valitettavasti ihan kaikkialla, kotipihoilla, koulumatkoilla, harrastuksissa, vapaa-aikana ja vaikka missä. Koulukiusaaminen kuulostaa ihan siltä, kuin vika olisi jotenkin ainoastaan koulussa, vaikka kiusaamista tapahtuisi muuallakin, opettajien ulottumattomissa.
Minä sain paskaa niskaani kaikkialla muuallakin. Koulumatkalla, omalla kotipihalla (naapurissa asui yksi pahimpia kiusaajia), kaupoissa, kadulla... Harrastuksia ei juuri ollut. Vielä lukion jälkeisinä aikoinakin tultiin kapakan vessassa näyttämään vastenmielisyyttä ilmaisevia merkkejä ja pidettiin nenästä kiinni... Jostain kumman syystä lapsuudenaikainen kotipaikkakunta on jäänyt kauas taakse.
-2
niinkuin suomenkielessä. En muista mikä artikkeli se oli, mutta siinä painotettiin kodin vastuuta, miten monessakin maassa kutsutaan kiusaamistapauksessa kiusaaajan vanhemmat kouluun asiaa selvittämään ja se on sitten niin hirveä häpeä, että kyllä kiusaaminen loppuu. Suomessahan ei ole mitään tuollaista kulttuuria, että rehtori puhuttelisi vanhempia, tai se ainakaan ketään hävettäisi. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetäydyin arkana ja herkkänä syrjään, kun luokallani oli tosi surkea ilmapiiri, erästä luokkatoveriani kiusasi koko koulu. Tästä johtuen olin tosissaan syrjään vetäytyvä, vaikka minua ei varsinaisesti kiusattukaan. Tai ehkä myös sitten jätettiin sinne syrjään, ja etuiltiin jonoissa, eli eräänlaista kiusaamista sekin. Ajoittain pyrin itsekin kiusaamaan tätä kiusattua, kun halusin joskus epätoivoisesti eroon syrjimisen tunteesta. Samoin ulkonäköongelmista kärsin, vaikka olin ilmeisesti koulun yksi " kuumimpia misuja" yläasteella, kun näin jälkikäteen on juteltu entisten koulukavereiden kanssa ja miettii miten minua " kiusattiin" (pojat). Ristiriitaista mutta elämä on.
Tähän samaan muuten olen törmännyt työelämässäkin, eli jos on huono ilmapiiri, huomaan sen heti kun vetäydyn sinne syrjään. Plus ulkonäköpaineet yhä.
Mua kiusattiin yläasteella aika rankasti. Oman luokan tytöt, entiset kolme parasta ystävääni, aloittivat kiusaamisen ja siihen tuli äkkiä mukaan iso osa muusta luokasta. Kiusaajillani oli monenlaisia tapoja tehdä koulupäivistäni kurjia: törkeä nimittely, tavaroideni varastelu ja rikkominen, kaikkien sanomisieni ja tekemisieni mitätöinti/halveksunta. Fyysistä pahoinpitelyä sain kokea koulumatkoilla: jouduin kulkemaan pikkupaikkakunnalla samalla bussilla kuin kiusaajat ja joka päivä mua tönittiin pitkin bussin käytäviä, räittiin naamalle, revittiin hiuksista jne. Kuski tai kukaan matkustajakaan ei ikinä puuttunut asiaan, olivat kuin eivät huomaisi. (Opettajatkaan eivät mua puolustaneet, vaikka näkivät ja kuulivat päivittäin muhun kohdistuvia hirveyksiä).
Kiusaamiseni loppui yläasteen jälkeen ympyröideni vaihduttua onneksi kokonaan ja lukiossa itsetuntoni parani hieman. Kuitenkin edelleen mulla on usein pinnassa tunne siitä, että olen jotenkin ala-arvoinen ja outo, en yhtä hyvä kuin muut. Tätä fiilistä omasta itsestäni ei ehkä moni uskoisi, sillä olen ns. tavallinen, elämässäni menestynytkin 25 v. nainen. Mulla on ammatti ja hyvä työ, olen kaveripiirissä suht suosittu ja miestenkin mieleen ollut:-) Mutta kuitenkin kiusaaminen on jättänyt muhun ikuiset arvet. Muutama vuosi sitten masennuin vakavasti kun senhetkinen elämäntilanteeni oli erittäin raskas, mutta kuitenkin kiusaamiskokemuksetkin ovat olleet osaltaan vaikuttamassa masennukseni kehittymiseen. Onneksi kuitenkin nyt kaikki on ok, en tarvitse masennuslääkitystä ja elämä kantaa...
Olen tavannut vuosien jälkeen joitain kiusaajistani ja he ovat kertoneet, että syy miksi he kiusasivat oli KATEUS. Mulla oli hyvät numerot koulussa ja olin heidän mielestään liian kaunis, fiksu ja lahjakas harrastuksissani. Ja mä kun luulin päinvastoin että olin kaikkien mielestä ällöttävä idiootti....
Tässäpä mun tarinani. Jos jollain on samantapaisia kokemuksia niin kirjottakaahan. Ikäviä asioita ei ehkä tahtoisi muistaa, mutta kohtalotovereita voi kannustaa eteenpäin elämässä se tieto, että monilla muillakin on taustallaan surullisia tarinoita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luuletko, että vanhempien kouluun kutsuminen aina auttaa. Aika usein kiusaaminen vain pahenee ja siirtyy opettajan ulottumattomiin. Uskalsihan tämä nilviäinen valittaa äidille. Tämän vuoksi koulukiusatut eivät halua ueinkaan puhua kokemuksistaan opettajalle. Niistä kirjoitetaan sitten aineissa ja perään laitetaan, että EI SAA LUKEA ÄÄNEEN.
yläasteen ope
ihmettelenkin sitä, että miten se joissakin maissa auttaa ja Suomessa ei. 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin nimittäin olevani paljon älykkäämpi ja fiksumpi kuin ne ääliöt jotka haukkuivat ja nimittelivät... Toki se joskus harmitti, mutta mulla oli muita kavereita koulun ulkopuolella. Mulla on aina ollut hyvä itsetunto, olen jotenkin aina tuntenut olevani erilainen kuin muut ja ajatellut asioita ihan itse enkä ole mennyt ns. lauman mukana.
Vaikka välillä olisi tarvettakin erottua.
Usein mietin miten kasvattaa lapset niin, että heillä on niin vahva itsetunto että heitä ei pienet nimittelyt hetkauta ja ovat niin vahvoja että heitä ei muutenkaan kiusata. Kuitenkin pahempaa on jos heistä tulee kiusaajia, jotka pilaavat jonkun toisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä edelleenkin mietin, mitä kaikkea pahaa minusta selän takana supatellaan. Ja olen erittäin tarkka omasta olemuksestani ja siitä, mitä suustani päästän ulos.
Nämä haavat eivät umpeudu varmaan koskaan ihan täysin.
Vierailija:
Minä edelleenkin mietin, mitä kaikkea pahaa minusta selän takana supatellaan. Ja olen erittäin tarkka omasta olemuksestani ja siitä, mitä suustani päästän ulos.
Nämä haavat eivät umpeudu varmaan koskaan ihan täysin.
Välillä tuntuu, jos kauempana kaksi henkilöä nauraa jollekin jutulle, että ne nauraa mulle pilkallisesti. Muutenkin minun on vaikeaa sietää, että minun jutuille nauretaan, erityisesti puolituttujen kanssa jutellessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastakkaiseen sukupuoleen en uskalla kontaktia ottaa, kiusaaminen tuli lähinnä poikien puolelta lukioiässä eikä kukaan ollut minusta koskaan kiinnostunut vaikka muilla poikakavereita.
Kavereitakin oli enkä mielestäni ollut kovin paljon kummallisempi kuin muutkaan. BMI tosin aina normaalipainon ylärajoilla.
Vähän aikaa sitten ystäväni soitti minulle ja käski tulla kurkkaamaan aihe vapaalle,tiesin palstasta mutta en ollut vakituinen kävijä.
Täältä löytyi linkki minun irc-galleria sivuille! Ja pitkässä ketjussa haukuttiin ulkonäköäni,vaatteitani,kuviani,jopa lasteni nimiä ja ulkonäköä. En ollut uskoa silmiäni!
Olen itse koulukiusattu,sain viiden vuoden ajan paskaa niskaan joka päivä! Olin päässyt jotenkuten asian yli ihanan mieheni tuen avulla,mutta tapahtuma palautti kaikki muistiin..
Kiitos teille! :( Nyt minun on pakko tulla joka päivä lukemaan teidän juttuja jos taas löytyisi jotain kamalaa..
Vierailija:
Täältä löytyi linkki minun irc-galleria sivuille! Ja pitkässä ketjussa haukuttiin ulkonäköäni,vaatteitani,kuviani,jopa lasteni nimiä ja ulkonäköä.
Ikävää, että joillain on niin tylsä elämä, etteivät muuta keksi kuin haukkua ja kiusata toisia. Mun mielestä se, joka kiusaa, on heikompi kuin kiusattavansa. Oli sitten kyse aikuisesta tai koululaisesta. Kiusaajan tarvitsee pönkittää omaa itsetuntoaan kiusaamalla toisia. Aikuisen nyt luulis keksivän muita keinoja, mutta valitettavasti niin ei ole.
ex-kiusattu
Tämä on kuitenkin vain viihdettä,joten pipoa löysemmälle!
Jollain lailla ajattelin heidän olevan tosi tyhmiä ja pidin itseäni fiksumpana. Mutta minua kiusattiin myös kotona sisaruksien toimesta, joten vähitellen itsetunto mureni ihan olemattomiin. Vanhemmat eivät puuttuneet ollenkaan asiaan, vaan olivat ankaria ja moittivat minua. Minulle tuli käsitys, että minua kuuluukin kohdella niin huonosti! Että olen tosiaankin niin paska.
Tunnen vieläkin olevani aina huono ja tyhmä. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja syön masennuslääkettä tällä hetkellä.
Onneksi olen sentään löytänyt ihanan miehen, joka ei kiusaa, alista tai väheksy minua. Hyviä ystävättäriä minulla ei ole ikinä ollut, enkä usko pystyväni luottamaan kenenkään ystävällisyyteen niin, ettei hän heikkona hetkenä haukkuisi minua, joten en edes helposti avaudu.
Mutta tuosta ikuisesta huonouden tunteesta haluaisin päästä eroon! " Kun luotat ihtees, niin tuploot kykys" , luki jossain sähköposti-powerpoint esityksessä.
Ei minulta kuitenkaan mikään onnistu -> näin taaskin kävi.
Vierailija:
Tämä on kuitenkin vain viihdettä,joten pipoa löysemmälle!
t:22
Samat fiilikset kuin ap:llä.