Lue keskustelun säännöt.
Luin Laura Honkasalon kirjaa Tyttökerho ja jäi vaivaamaan
18.05.2007 |
että kokeeko ihmiset yleensä elämän sillä lailla kuin siinä kirjassa, vai olisko siinä muut elämänalueet tietoisesti sivutettu ja keskitytty ihmissuhteisiin. Kirjan henkilöille tuntui olevan esim. työ ja seksi ihan ongelmattomia asioita. Ja sitten ne ei mitään muuta tee kuin pohtii parisuhdejuttuja. Rakastaako se vai ei ja missä mennään suhteessa ja onko se nyt se oikea ja ja. Miehetkin mietti näitä asioita päivät pääskytysten ja kaikki on kovin dramattista.
Mietin vaan, että onko mun elämä ollut jotenkin erilaista kuin ihmisillä yleensä. Olen kokenut työelämässä olemisen hirveän vaikeaksi, samoin seksin. Koko paketti on ollut niin vaikea ja tuntuu tosi vieraalta ajatus jostain Sen Oikean ja maatamullistavan rakkauden etsimisestä.
Kommentit (2)
minä olen aistinut Honkasalon kirjoissa tietynlaista tunneälyn puutetta, henkilökuvaukset jättävät kylmäksi mutta yhteiskunnallista tiedostamista korostetaan ärsyttävyyteen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulen olevani vähän samanlainen kuin sinä. Olen usein miettinyt, olenko jotenkin poikkeava, koska työelämään ja seksiin sopeutuminen on ollut vaikeaa. Esim. seksi ei ole sujunut mitenkään luonnostaan, vaan sitä on pitänyt tuskan ja vaivan kautta oppia ja siihen totutella.
Lohdun sana: oman lapsen synnytys oli minulle helpompi ja jotenkin luonnollisempi kokemus kuin ensimmäinen yhdyntä!
Rakastamista en juuri pohdi. En ole myöskään tuntenut mustasukkaisuutta miehestäni. En pidä syrjähyppyjä pahana, kunhan huolehditaan, ettei tule tartuntoja.