Lue keskustelun säännöt.
Hei te uskovaiset, miten suhtaudutte rahaan ja onko
30.03.2007 |
teillä iso omaisuus tai oletteko hankkimassa sellaista? Mulla nyt hakusessa nää uskonasiat ja tuntuu et pian alkaa pää seota. En tiedä enää mikä on oikein ja voinko haluta rikkauksia ja kivoja asioita joita saa rahalla.
Kommentit (5)
Molemmat puolisoista ovat kokeneet tärkeäksi mainita koulukaveritcomissa asuvansa omassa asunnossa, pitää olla merkkivaatteet ja kaikki mahdolliset lastentarvikkeet. Kuitenkin ovat aivan pa, raha tosi tiukassa ja seurakunnan muskaristakin viedään kotiin evääksi keksejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isälläni on oma yritys, joka on menestynyt hyvin. Taloudellista puutetta emme ole koskaan joutuneet kärsimään. Olemme aina saaneet tarvitsemamme ja asunto, autot ja muut pelit ja vermeet ovat olleet aina käytössä. Ollaan myös matkusteltu paljon.
Mutta sen oman kuluttamisen lisäksi vanhempani maksavat kymmenykset eli suurista tuloistaan 10% lähtee joka kuukausi kymmenyksinä eteenpäin. Tämän lisäksi he antavat hyväntekeväisyyteen eri projektejen ja tahojen kautta. Isäni on myös ahkera hyvänteväisyydessä eli on ihan itsekin auttamassa vähäosaisia niin kotikaupungissaan kuin ulkomaillakin.
Itse en ole ' aktiiviuskovainen' (mitä lie tarkoittaneekin), mutta omaan kristillisen arvopohjan ja näkemyksen elämään. Lapsuudessani opin, ettei raha, joka meillä on, ole väärin tai pahasta vaan ihan ok, koska se on omalla työllä ansaittua tai perintönä saatua siis suvulta tullutta. Meidän täytyy vain miettiä, miten sen rahan käytämme ja koska meillä on enemmän kuin itse tarvitsemme, niin voimme auttaa heitä, jotka apua tarvitsevat.
Itse sorrun kyllä tuhlaamiseen ja turhan tavaran osteluun, kun se shoppailu tuntuu niin mukavalta ;) Tässäpä sitä olisi kaiketi kasvamisen paikka myös itselläkin. Tosin annan kyllä auliisti hyväntekeväisyyteenkin aina kun kohdalle osuu.
Raha itsessään ei ole paha vaan sen himo. Raamattu myös opettaa, että kymmenesosa kuuluu Jumalalle.
Rikkaalle nuorukaiselle mene ja myy kaikki ja anna köyhille.
Mutta pitää olla varovainen, ettei se raha nouse liian tärkeäksi. Tietysti saa haluta kivoja ja mieleisiä asioita, ei siinä ole pahaa. Ja saa niitä hankkiakin ja niistä nauttia, mutta kyllä minä ainakin mietin tarkkaan, miksi haluan juuri sen kalliin käsilaukun, enkä vastaavaa murto-osahinnalla ja usein päädyn siihen, että sen statusta omaavan hankkiminen ei ole oikein.
Minun omatuntoni myös sanoo, että koska meillä on varaa, pitää meidän auttaa niitä, joilla ei ole ja lahjoitamme jatkuvasti rahaa hyväntekeväisyyteen. Minun jumalasuhteeni ei kuitenkaan riipu yksityiskohdista, vaan on isompi asia kuin auton hinta. Omatuntoani yritän kuitenkin noudattaa ja se kyllä pahimman materialismin karsii.