Lue keskustelun säännöt.
Lupaan täten, etten enää huuda lapsilleni!
09.05.2007 |
Meillä kolme lasta, ja meno aika vilkasta, kuten kuvitella saattaa. Viime ajat olleet eri syistä tosi stressaavia.
Itse olen aika lyhytpinnaista ja hermostunutta luonteenlaatua, ja siitä seurauksena, että saan välillä lapsille melkoisia raivareita ja tulee todella huudettua:(
Mieheni lopulta asiasta hermostui minulle ja avasi silmäni näkemään, että toimintani on ihan älytöntä, enkä ole ollut sellainen äiti, joka haluan uskoa olevani.
Nyt aion ottaa sen kannan, että äiti ei enää huuda eikä raivoa, ei vaikka mikä tulisi. En halua lasteni kärsivän sellaisesta!
Kuten sanottu, en ole mikään tyyneyden perikuva luonteeltani, joten helppoa päätöksessä pysyminen tuskin on, mutta yrittää todella kannattaa!
Itsellä levollisempi mieli jo siitä, että tajuaa ongelmansa.
Tahdoinpa vain julistaa asian jonnekkin.
Kommentit (3)
En haluaisi huutaa, mutta välillä pakko. Tiedän, etten monessakaan asiassa ole juuri sellainen äiti kuin haluaisin olla, mutta onpahan varaa kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auts!
Sinuna ap en tekisi moista päätöstä, " en huuda enää koskaan" . Se voi olla liian iso kakku purtavaksi. Mitä jos sen sijaan ajattelisit, " en huuda enää yhtä paljon, vähennän huutamista" . Ja siitä sitten pikkuhiljaa huomaat, etten enää huudakkaan.
Ihan sama se on suklaan syömisen kanssa, kun tekee päätöksen, että " en syö enää koskaan" , niin sen tietää, ettei se mene niin. Vähentäminen on helpompaa.
TSEMPPIÄ SULLE!
Jotta pysyisit päätöksessäsi, tarvitset näitä:
- mieti, miten voisit ilmaista suuttumuksesi ja turhautumisesi jatkossa. Niitä ei kannata yrittää haudata, koska lapsille on syytäkin välillä hiukan kiukustua! Tunteiden tukahduttaminen täysin ei takuulla ole sellainen asia, jota haluat lapsillesi opettaa. Plus että sellainen olisi sinulle itsellesi huono asia... Mutta kuten sanottua: suuttumuksen ilmaisuTAPAAN voi yrittää vaikuttaa!
- mieti, mikä sitä ylikiukkuisuutta aiheuttaa ja pyri vaikuttamaan niihin syihin. Miehesi reaktio sinua kohtaan oli ehkä oikeutettu, mutta onko hän itse tehnyt mitään keventääkseen stressiäsi? Yritä hoitaa omaa jaksamistasi entistä paremmin. Väsynyt äiti ässähtää paljon herkemmin kuin levännyt.
Menestystä pyrkimyksessäsi, samaa taistoa käyn itse itseni kanssa...