Missä vika, kun ihminen on riipuvainen ostamisesta?

ahdistunut tai masentunut ja on kehittänyt tuollaisen keinon hallita pahaa oloaan. Jotkut on alkoholisteja, toiset peliriippuvaisia, jotkut ostelee.

isot autot yms. kuuluvat samaan kastiin

Päivittäin ostan jotain muutakin kuin vaan ruokaa. Mä olen aika köyhästä perheestä alunperin. Nyt on rahaa ja tykkään käyttää sitä.

Sen verran mulla on kuitenkin järkeä että, ei meillä mikään käyttämättä jää. Ja ihan liiallisuuksiin en mene. Mutta kyllä mun joka päviä on jotain ostettava. Tänään ostin puseron ja pari cd-levyä.

Yhtä lailla voisi esittää kysymyksen, että onko Ap ihan normaali kun epäilee jonkun pääkopassa olevan heti vikaa kun joku on vaan erilainen kuin hän itse.



Olkaa vähän suvaitsevaisempia, kun ette aina tiedä kaikkia asian haaroja.

ja todenäköisesti jonkinlainen masennus syynä. Ainut ilo elämässä niin sanotusti. Siitä saa sellaisen huumaavan ihanan tunteen, pääsee nirvanaan siksi aikaa, kun suunnittelee ja selailee esim. netistä lastenvaatteita yms. mitä voisi tilata. Aivan mahtava fiilis. Ilo loppuu viimeistään tunnin sisällä siitä, kun paketti on saapunut kotiin. On vaan pakko ostaa..

Ja suvaitsevainenkin olen.

Satun nyt vain olemaan huolissaan ystävästäni, koska mielestäni hänen ostopakkonsa ei ole enää normaalia.

Hän ostaa koko ajan jotain, kohteet vain vaihtuvat aika ajoin. Tämän kuukauden saattaa istua kaiken vapaa-aikansa huutonetissä ostamassa ylihintaisia vaatteita, mitkä jäävät käyttämättä. Ensi kuussa ostelee lasten vaatteita sadoilla euroilla ja sitä seuraavassa kuussa kohde on taas muuttunut jne.

Käyttämätöntä tavaraa ja vaatteita on PALJON.

t. ap

Vierailija:

Yhtä lailla voisi esittää kysymyksen, että onko Ap ihan normaali kun epäilee jonkun pääkopassa olevan heti vikaa kun joku on vaan erilainen kuin hän itse.

Olkaa vähän suvaitsevaisempia, kun ette aina tiedä kaikkia asian haaroja.

Ihan sama kaivellaanko juuria maasta, etsitään toukkia puunrungosta tai kaunnita näkinkenkiä rannalta vai haalitaanko kaupoista ruokaa ja muita esineitä joista kuvitellaan olevan iloa. Ei osatminen asiaa miksikään muuta. Suurimmalla osalla homma pysyy hanskassa, mutta veikkaan että neanderthaleistakin löytyi yksilöitä jotka syystä tai toisesta pimahtivat johonkin kivien keräilyyn liiaksi.



Ylipäänsä kyse on siitä että haalimalla tavaroita mahdollista tarvetta varten pidetään huolta itsestä ja muista.

Mistä päin Suomea olet?

t. ap

takkeja ja farkkuja on kaapit pulloollaan, tosin hän ostelee myös minulle vaatteita ainakin kerran viikossa jotain ja ei ikinä mitään kallista.

Onko oma elämäsi sitten jotenkin tyhjää ja merkityksetöntä kun " huolehdit" muiden asioista näin kärkkäästi.



Vakoilet vissiin toisen ostoksia huutonetissä vai mihin tietosi perustat? Onko sinulla ihan toisen tunnuskin selvillä, jotta voit tehokkaasti tehdä vakoilutyötäsi. Toivottavasti et ole minun ystäväni.

siinä mielessä, että ostan jotakin aina kun vain mahdollista. Mulla on onneksi hyvät tulot, joten en joudun mitenkään pulaan, mutta kyllä itselläkin käy mielessä, ettei tämä ole ihan normaalia...



Viime viikolla ostin satasen kengät, eilen satasen neuleen, tänään meni Stockalle pari sataa. Ensi viikolla työmatkalla menee taatusti pari sataa.



Mies aina välillä huomauttelee, ja voisihan sitä laittaa ainakin osan rahoista vaikka johonkin rahastoonkin.

Onhan todellakin olemassa ihmisiä, jotka elävät yli varojensa, ja ovat sitten parin vuoden päästä konkurssissa. Aika tyhmää se siinä vaiheessa on sanoa, että kyllähän tuon tilanteen huomasi, mutta ei viitsinyt tehdä mitään, ettei saa kyylän mainetta. Eikö parempi aika ole toimia nyt, kun ei vielä ole liian myöhäistä.

Mutta kyllä mua ainakin oksettaa ajatus että, joku täällä mun ostoksiani tulis ihmettelemään, sillä mulla on varaa shoppailla. Ketään en sillä vahingoita ja rahaa jää laskuihin, ruokaa ja vähän kaikkeen muuhunkin. Joten jos on rahaa ostella, niin mitä se kellekään kuuluu? Omatpa on rahat.

oikea ystävä puhuisi suoraan eikä kirjoittelisi täällä nimettömänä kaiken maailman aloituksia.

síis www piste paihdelinkki piste fi



Voipi hyvin kehittää addiktion shoppailuun siinä kuin esimerkiksi pelaamiseen tai seksiin. Tai syömiseen tai juomiseen.



Luulen että ap ei tarkoita mitään sentyyppistä shoppailua että on varakas ja ostelee enemmän kuin joku köyhempi. Syitä on vaikea lähteä arvailemaan. Shop-a-holic tarvitsee tukea ja sosiaalista terapiaa siinä kuin muutkin riippuvaiset. Riippuvaisuus on yksinkertaistaen sitä, että joku asia hallitsee elämää ja dominoi ajatuksia.

Ammattiapuakin heille on tarjottu, mutta kun eivät kuulemma sitä tarvitse. Kaikki laitteet ja sisustukset on nyt sitten hankittu viimeisen päälle kallista ja kaupoilla ravataan koko ajan.



Eikä siinä mitään, jos siihen olisi varaa. Mutta niiden palkoilla ei todellakaan maksella moisia, kun meillä on paremmat palkat, eikä samanlaiseen tuhlaukseen ole varaa. Eikä ketään lähiomaisia eikä kaukaisempiakaan ole kuollut, mistä olisi tullut perintöä tuhlattavaksi.



Surullista on katsella, kun aikuiset eivät hallitse raha-asioitaan. Ja jossain vaiheessa lapsetkin joutunevat tilanteesta kärsimään. Sivusta katsellen moni asia näkyy selkeämmin. Mutta mitä voi tehdä, jos he itse ovat sitä mieltä, että ei heitä mikään vaivaa!

kunnolla.

Tämän vuoksi halusin saada mielipiteitä muiltakin. Olenko minä siis liian husteerinen vai pitäisikö ystäväni saada jotain apua?

t. ap

Vierailija:

oikea ystävä puhuisi suoraan eikä kirjoittelisi täällä nimettömänä kaiken maailman aloituksia.

Vierailija:

Mutta kyllä mua ainakin oksettaa ajatus että, joku täällä mun ostoksiani tulis ihmettelemään, sillä mulla on varaa shoppailla. Ketään en sillä vahingoita ja rahaa jää laskuihin, ruokaa ja vähän kaikkeen muuhunkin. Joten jos on rahaa ostella, niin mitä se kellekään kuuluu? Omatpa on rahat.

Siis tuo kohta että et vahingoita ketään sillä että kulutat enemmän kuin tarvitset. Mietipä asiaa vähän syvällisemmin niin voit ihan itsekin keksiä mikä vahingoittuu siitä että kulutamme kulutamme kulutamme kulutamme.

Vierailija:

Vierailija:

Mutta kyllä mua ainakin oksettaa ajatus että, joku täällä mun ostoksiani tulis ihmettelemään, sillä mulla on varaa shoppailla. Ketään en sillä vahingoita ja rahaa jää laskuihin, ruokaa ja vähän kaikkeen muuhunkin. Joten jos on rahaa ostella, niin mitä se kellekään kuuluu? Omatpa on rahat.

Siis tuo kohta että et vahingoita ketään sillä että kulutat enemmän kuin tarvitset. Mietipä asiaa vähän syvällisemmin niin voit ihan itsekin keksiä mikä vahingoittuu siitä että kulutamme kulutamme kulutamme kulutamme.

Tarkoitin kyllä ihan itseäni tolla vahingoittamisella ja läheisiäni, ja lähinnä sitä että mulla ei ole ongelmaa rahasta. Jos multa rahat loppusi mun osteluiden takia, laskut jäisi maksamatta ja jääkaappi olis tyhjä, silloin mä olisin huolissani, ja silloin kokisin että olen lapsiani kohtaan tehnyt väärin, koska en heille ruokaa pysty tarjoamaan.