Hyviä puolia yksilapsisuudesta

Matkustelu on helpompaa (ja halvempaa) jne.

Me saimme nauttia yhdestä lapsesta 7 vuotta ennen kuin seuraavat syntyivät, nyt kun lapsia on neljä, en kyllä vaihtaisi takaisin entiseen :-)

Mutta kukin tekee niin kuin itselle sopii, jokaisessa vaihtoehdossa on omat hyvät JA huonot puolensa. t. Neljän äiti

minä 28v, mies 29v ja lapsi 8v. Ja elämä on tosi helppoa. Yksi lapsi on helppo saada tarvittaessa hoitoon, eikä noin isosta ku meillä, ole juurikaan enää vahtimista. Reissut tulee edullisemmaksi jne. Onhan noita hyviä puolia vaikka kuinka!



Ja ehkä tärkein, meillä on parisuhde pysyny ihan älyttömän hyvänä ja kiihkeänä, koska meillä on aikaa myös toisillemme.

saan yhden miinuksen laittaa (vaikkei pyydetty) niin ottakaa ihmeessä huomioon että ainokaiset ovat (myönsivät vanhemmat tai eivät!) lellittyjä kun ei tarvitse jakaa mitää muiden kanssa (sisarusten). maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä jotka haluavat kaiken itselleen heti..ne on yleensä niitä lellikakaroita. ei pahalla.

Jos yhtään siltä tuntuu, niin älkää todellakaan tehtö lisää lapsia. Yhden kanssa on liki kaikki asiat helpompi järjestää ja toteuttaa. rahasta nyt puhumattakaan.. Hoitopaikka ja kasvatus kyllä on vastaus siihen niin kuuluisaan yhden lapsen itsekkyyteen.

Vierailija:

saan yhden miinuksen laittaa (vaikkei pyydetty) niin ottakaa ihmeessä huomioon että ainokaiset ovat (myönsivät vanhemmat tai eivät!) lellittyjä kun ei tarvitse jakaa mitää muiden kanssa (sisarusten). maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä jotka haluavat kaiken itselleen heti..ne on yleensä niitä lellikakaroita. ei pahalla.

Sisarukset antavat toisilleen seuraa, joten saa vanhemmat saa rauhassa tehdä omia juttujaa eikä tarvitse koko ajajn olla lapsen kanssa.

Tämän unohtaa monilapsiset äidit turhan usein.

Ei oo sen lellitympiä kuin muutkaan kunhan vaan opetetaan tavoille. Kerhoissa käytävä ym et oppivat olemaan toisten lasten kanssa.

ps. minulla on usempi lapsi

sitä mieltä, että kasvatuksella pystyy vaikuttamaan ns lellikakakarasyndroomaan. Paras ystäväni on ainut lapsi ja sydän puhdasta kultaa. On monilapsisesta perheestä olevia, jotka ovat itsekkäitä yms.



Plussia minun mielestäni: rahaa enemmän, aikaa enemmän ja matkustus helpompaa/halvempaa, ei ole tarvetta isoon taloon yms. On aikaa käydä harrastuksissa, ja auttaa koulutehtävissä yms. Ainakin em asioita on siis enemmän mahkuja kuin monilapsisessa perheessä.



Parisuhde voi tosiaan paremmin, yhden saa hoitoon paremmin. Sitten on mukava taas ottaa hoitolapsia.

Kaverisin miehellä on kaksi veljeä eivätkä he ole missään tekemisissä toistensa kanssa.

Sisaruksia tärkeämpänä asiana näkisin hyvät kaveri-suhteet. Eli anna lapsellasi olla kavereita leikkimässä paljon, näin hän oppii olemaan toisten kanssa.

niin, kannattaakin hankkia useampi lapsi, ettei TARVITSE koko ajan olla lasten kanssa, niistä on seuraa toisilleen.



meidän ainokainen osaa kyllä leikkiä yksinkin jos vanhemmilla on muuta tekemistä. mä ainakin haluan viettää illat lapseni kanssa, enkä niin, että muksut touhuilee vaan keskenään. eri asia ehkä, jos on kotiäiti, niin pääsee paljon HELPOMMALLA useamman kanssa. voi tsiisus!!!!!!

Ja itselleni on aina ollut selvää, että jos lapsia hankin, niin yhteen en kyllä hommaa jätä! Sen verran potutti nuorempana, että ei ole sisaruksia.



Omasta mielestäni sisarussuhteet kasvattaa! Tunnistan itsestäni montakin tyypillistä ainokaisen lapsen " vikaa" vielä näin aikuisenakin...

Meillä on 2 lasta, jotka kyllä ovat jatkuvasti yhdessä ja leikkivät sujuvasti, mutta SILTI he pyytävät (meiltä vanhemmilta) jatkuvalla syötöllä jotain ja kommentoivat vuorotellen jotain ja jokaiseen asiaan pitää reagoida ja vastata.



Saisinkin vastata vain yhden lapsen kysymyksiin!!! Nyt saan kuunnella tauotonta löpinää päivät läpeensä!



AP:lle. KAIKKI on helpompaa, kun on vain 1 lapsi! Kunpa olisin tehnyt itsekin tuon viisaan ratkaisun aikoinaan...

kumminkin tarhassa 8 tuntia viitenä päivänä viikossa. Ja sitten koulussa... Kyllähän sitä joutuu kuitenkin olemaan ison osan päivässä muitten kanssa tekemisissä. Ymmärrän, että aikaisemmissa sukupolvissa ainoat lapset on olleet huomastavasti vähemmän sosiaalisissa ympyröissä. Mm. naapurin ainoa lapsi on ollut koko lapsuusikänsä kotona, äiti oli osa-aikatyössä ja mummo hoiti. Hän on kyllä aika hyvä esimerkki itsekkäästä ainoasta lapsesta. Todella töksähtävä tyyppi. Toisaalta äitinsä on ihan samanlainen, joten mikä mistäkin sitten johtuu... Mitä itse olen ainoita lapsia seurannut, on tullut mieleen, että niissä korostuu vanhempien huonot puolet. Naapuri on vielä töksähtävämpi kuin äitinsä, toinen ainoa lapsi puhuu vielä rumemmen pahaa muista ihmistä kuin äitinsä, kolmas ainoa lapsi on samalla lailla umpimielinen kuin vanhempansa. En tiedä johtuuko vaan sattumasta, mutta omassa tuttavapiirissä tuntuu olevan näin.

Kyllä minäkin olen aikanani päiväkodissa ollut ja omasta mielestäni minulla on aina ollut paljon ystäviä.



Muistan kuitenkin, miten lapsuudessani kadehdin kavereiden perhejouluja yms. Minusta olisi ollut ihanaa nahistella jonkun kanssa, kumpi sai enemmän karkkia jne :)



Olen mielestäni todella itsekäs ja minun on vaikeaa sopeutua siihen ,että asiat ei aina mene nin kuin haluan. Lapsuudessa kun lelut ja tavarat olivat tismalleen siinä, mihin itse ne jätin. Ehkä ontuva esimerkki, mutta kuitenkin.



Kadehdin myös sitä, että hyvillä ystävillä oli sisko. Oikeastaan kadehdin sitä vieläkin! Läheiset suhteet siskosten välillä on jotain, mitä ei voi korvata millään.



Itselläni on nyt kolme lasta ja on ihanaa katsella heidän touhuavan yhdessä :)

saan yhden miinuksen laittaa (vaikkei pyydetty) niin ottakaa ihmeessä huomioon että ainokaiset ovat (myönsivät vanhemmat tai eivät!) lellittyjä kun ei tarvitse jakaa mitää muiden kanssa (sisarusten). maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä jotka haluavat kaiken itselleen heti..ne on yleensä niitä lellikakaroita. ei pahalla.

Onneksi meidän ainokainen on poika. Toki miehissäkin on varmasti isoja eroja sukulaisrakkaudessa, mutta tuntuu ettei tuo oma mies ainakaan ole ollenkaan aloitteellinen siihen suuntaan. Ei varmasti ottaisi yhteyttä sisaruksiinsa, jollei naiset olisi pitämässä yhteytteä puolin ja toisin. Todellakaan mies ei ole sitä mieltä, että kivaa, sukujuhlat/sukulaissynttärit/äitienpäiväpäivälliset tulossa.

Eli, jos olisit saanut tytön ja poikaa yrittäessäsi saisitkin toisen tytön, kolmannen ,neljännen...ym tajuatko?

Vähän " lellitty" toki välillä, niinkuin monilapsisenkin perheen rakkaat lapset, mutta silti ihan tavallinen, onnellinen, toisten kanssa toimeen tuleva lapsi.



On kiva lukea positiivisia asioita yksilapsisuudesta, sillä enemmän täällä taidetaan haukkua yksilapsisia vanhempia. Että se on itsekästä tms. Eihän sillä tosiasiassa ole mitään tekemistä itsekkyyden kanssa, jos lapsia ei tule enempää kuin yksi.

Jos eka olis ollut tyttö, niin eihän sillä väliä kumpaa sukupuolta seuraava olisi ollut. Tai ehkä en sittenkään tajunnut :). Tarvin vissiin lisää rautalankaa.