Katto Kassinen tiistaisin, mitä mieltä?

Eihän lapset ole aina hyvätapaisia tms. Minusta siinä käsitellään hyvin mielikuvitusolennon kautta lapsen raisua käytöstä.

ja päätin että saa olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun se katsotaan tässä huushollissa!



Kassinen meni jonkun pojan luokse jossa joko mummo tai hoitotäti (tmv) paistoi lättyjä. Kassinen napsi niitä lättyjä luvatta ja sitten kun täti kielsi ja motkotti niin kassinen alkoi kysellä: jokos sinä olet lopettanut sen viinan juonnin? Ja sitten valisti alkoholismista yms.



Minusta todella mauton juttu alkaa selittämään viina ja alkoholistijuttuja lastenohjelmassa. Niissäkin perheissä joissa vanhemmat/isovanhemmat juo niin lapset varmaan arvostais kun sais lastenohjelmat ees kattoa ilman viinajuttuja.

Minulle ei kyllä edes auennut että Kassinen olisi mielikuvitusolento, tuskin lapsetkaan sitä ymmärtävät. Olipahan vain todella huono kaveri, jonka pahoista tekosista ei seurannut mitään. Lapset oppivat vain luulemaan että kavereilta voi hyväksyä mitä vain.

Kertääkö sulla veri aivoissa enää ollenkaan? Nyt on kuitenkin puhe lastensatuklassikoista, joita on luettu jo useamman sukupolven ajan! Eivät ne muutu infernaaliseksi hapatukseksi pelkästään sillä, että niistä tehdään tv-sarja. Meillä noiden sijaan jätetään katsomatta Pikku-Kakkonen, joka on rankkaa lasten aliarviointia kaikessa typeryydessään.

Meillä on kans kyseistä sarjaa katsottu ehkä kaksi kertaa lähinnä puolivahingossa. En tykkää. Minustakin sarjassa puhutaan tosi rumasti ja rumalla äänensävyllä. Olenkin iloinen, että yleensä tiistai on meillä kauppapäivä, joten sarja jää automaattisesti silloin katsomatta. Muuten kyllä olen sitä mieltä, että Ylen lastenohjelmat ovat tosi mukavia.

arkoihinkaan aiheisiin. Käsitelläänhän kirjoissa myös esim. veljensä menettäneen, terminaalisesti sairaan lapsen tuntemuksia.



Lapset ovat fiksumpia kuin luulettekaan!

Ja kuten sanoin, en ole alkuperäisiä lukenut. Mutta onhan sitä moni muukin kirja (lasten ja aikuisten) saatu pilalle filmatisoimalla. En vain näe yhtään syytä miksi kenenkään pitäisi sellaista ilkeilyä katsoa. Minulle jäi ainakin paha mieli ohjelmasta.



ap

ainakin pari kertaa. Ei ollut piirretty vaan ihan oikeat ihmiset. Tykkäsin kovasti. Vieläkin muistan hämärästi miltä kattokassinen ja poika näyttivät :).

onko Katto Kassinen kiltti vai tuhma. Sitten kysyin onko Katto Kassinen oikeasti olemassa. Lapsi sanoi, että Kassinen on rikkonut kaikenlaista ja laittanut sen Pikkuveljen syyksi, muttei ole varsinaisen tuhma. Eikä ole oikeasti olemassa kuulemma. Sanoi, että äiti epäilee aina Pikkuveljeä Kassisen teoista. :)



Itsekin muistan kuinka äiti luki meille tuota iltasaduksi. En minä siitä mitään roolimallia ottanut, että imuria olisin käynyt rikkomaan tms.

että kyseinen piirrossarja EI kyllä ole yksi yhteen Astrid Lindgrenin alkuperäisen ja tasokkaan lastenkirjan kanssa! Kirjassakin Kassinen on kyllä hieman kuriton, mutta ei samaa luokkaa kuin tv-ohjelmassa, johon on käsikirjoitettu uutta juonta, ihan kuten muumeissakin, ovathan ne piirretyt loppujen lopuksi todella kaukana Tove Janssonin mestariluomuksista. Kassisen useampaan kertaan lukeneena en todellakaan muista esim. juttuja viinanjuonnista tai alkoholismista!! Eikä ole kielenkäyttö rumaa tms. En itsekään juuri pidä tuosta piirretystä, vaikka suuri Lindgren-fani olenkin, ovat sen verran kaukana toisistaan. Hyvästä aiheesta vaan halutaan tehdä rahaa. Toista olivat esim. oman lapsuuteni tv-helmet, ruotsalaiset Eemeli- ja Peppi-sarjat, kestävät laadullisesti aikaa ja ovat uskollisia alkuperälleen.

En muista tarinan lasten nimiä, mutta äiti ja isi olivat menneet jonnekin kyläpaikkaan ja jättäneet lapset yksin kotiin. Jokin laitapuolen kulkija tuli sitten taloon ja lapset päästivät sisään. Mies oli kännissä ja joi lasten nähdenkin viinaa, mutta ei lopulta ollut paha mitä nyt vähän suustaan. Askarteli lasten kanssa muutamat joulukoristeet ja teki parit taikatemput ja katosi matkoihinsa.

Meillä 3½-vuotias sanoo itse ettei pidä kassisesta, joten meillä ei sitä katsota.

Se on hauska!

muissa kirjoissa kyllä, esim. Marikissakin, mutta Kassisesta en kyllä parhaalla tahdollakaan muista. Oli Astrid tosi taitava kirjailija ja kuvasi vaikeitakin aiheita, taitava myös siltä kantilta, että erilaisia tarinoita ja tunnelmia eri kirjoissa, osassa hyvinkin ahdistavia, esim. Mio, poikani Mio aiheuttaa vielä 30-vuotiaanakin sekavia tunteita, samoin Veljeni Leijonamieli nyt itse kahden pojan äitinä on vähän liian rankka jotenkin, mutta Kassinen sitten taas mielestäni lukeutuu tohon kevyempään sarjaan tunnelmaltaan.

t. muistaakseni 11

olinkin 12/16, ja sitä viinanjuonnista siis oli tarkoitus kommentoida! Ja kyllä meilläkin pojat sitä tykkää kattella, mutta en itse arvosta kovin korkealle tuota piirrettyä, paha tosiaan kun monesti tulee itse puuhailtua jotain muuta samalla, niin ei niin aktiivisesti tule seurattua. On se silti " kiltimpi" kuin moni muu nykyinen lastenohjelma, joita meillä ei edes katsota, lähinnä siis noi MTV3:n ja Nelosen jotkut.

tai ainakin hyvin harva lapsi. Meillä lapset saavat katsoa ohjelman jos haluavat, mutta ilmeisesti siinä on jotain tosi outoa koska kumpikin häipyy telkun äärestä kun ohjelma alkaa. Toteavat vaan että, voi ei nyt tulee tää tyhmä ohjelma. Palaavat ruudun ääreen leikeistään kun pikkukakkonen alkaa. Ja siis tätä ei tapahdu tosiaan kuin Katto Kassisen alkaessa, yleensä haluavat tuijottaa mainoksiakin.

" Karlsson is quite mischievous, often getting little brother into trouble; however, in the end, everyone, including little brother' s family, his cranky uncle, and his strict housekeeper grow to like Karlsson and appreciate his sense of humor, energy, and good nature. His antics earned him the ire of some traditional educators and parents, who believed that Karlsson might incite young children to disobey authority and mistrust and fear babysitters. The books were accordingly banned in some libraries and schools in North America."

jo lapsena. Siis myöhemmin puhuttu siskon kanssa just siitä,kun Kassinen oli niin ilkeä ja pani kaikki pojan syyksi. Siis meille tuli molemille siitä paha mieli aina.

niin on vain hyvä jos kirjoissa/ telkkarissa on myös ' tuhmia' hahmoja. Kyllä lapset erottavat hyvät ja pahat ja siinä juuri viehätys piileekin. Ihme pehmoilua ja lasten aliarvioimista, että kaikkien hahmojen pitäisi olla jotain lässyttäviä Tiivi-Taaveja. Muistelkaapa vain oman lapsuutenne satuja...

Lastenohjelmat puhuttaa.