Miten te muut lapsettomuuden kanssa painivat kestätte tuttavien raskausuutisia?

Lapsettomuutta takana pian 7 vuotta.

Itse on tahkonnut kohta 1,5 vuotta ja yksi epäonnistunut inseminaatio takana. Tuttavapariskunta meni kesällä naimisiin ja heti tärppäsi - ja eivät edes asuneet viikolla yhdessä miehen työn takia. Naurattais, jos ei itkettäis...

Mä olen vaan niin katkera ja kateellinen joka kerta. Kaikenlisäksi ajattelen niin, että onhan joka ystäväpiirissä aina vähintää yksi pariskunta joka ei vaan saa lapsia, mitä enemmän meidän ystävät saa lapsia niin sitä todennäköisempää on että juuri ME olemme se viimeinen pariskunta joka jää lapsettomaksi. Tunnustan että tyhmää ajatella noin mutta niin se menee. Jopa oman siskoni kanssa on välit lähes poikki kun kuulin hänen odottavan lasta.



ap

Itse olen melkein alkanut vihaamaan ihmisiä joilla tärppää heti! Miksi joillakin on siihen oikeus mutta meillä ei?!?!

Miksi kaiken pitäisi tapahtua juuri tässä ja nyt. Mitä jos elämällä onkin jotain todella mahtavaa sinulle vielä annettavana ja siihen kuvioon ei sovi lapsi juuri nyt?



Olen myös hiljaisesti hyväksynyt sen, että kaikille ei lapsia anneta. Ehkä silläkin on joku tarkoituksensa. Ehkä minulle ja miehelleni syntyvä lapsi olisi jotenkin sairas tai minä en selviäisi synnytyksestä tms.



Uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Sen takia pystynkin nauttimaan elämästä juuri tällä hetkellä, tässä ja nyt. Ja onneksi tulevaisuuteen emme näe.



T. 2



PS. Korjaa nyt äkkiä ne välit siskoosi! Minusta tuli täti kohta vuosi sitten ja pieni siskontyttöni on mulle ihan älyttömän tärkeä ihminen! Rakkautta voi tuntea muidenkin vauvoja kohtaan ja lapsellehan se on ihanaa, kun on useampi välittävä aikuinen ympärillä.

Mies ainakin tuntuu olevan sitä mieltä välillä että musta ei tulisi hyvää äitiä. Inhoan toisten ihmisten vauvoja, en koskaan halua ottaa vauvoja syliin tms. ihan vain katkeruuden takia.



ap

Lääkärit ovat muutaman kerran sanoneet että tilanne on hiukan toivoton, mitään merkkejä raskaudesta ei ole ollut (edes keskenmenoja). Pitää kai pikku hiljaa totutella ajatukseen että meille ei tule lasta.



ap

Sulla on vain tämä elämä. Älä tuhlaa sitä katkeruudelle.



Ajattele kaikkia niitä positiivisia puolia lapsettomuudessa (se onnistuu helposti esim. lapsiperheessä kyläilyn jälkeen)! ;)



Miksi oikeasti haluat niin kovasti lasta, sitäkin kannattaa miettiä!



T. 2

itse olen näitä kovasti sikiäviä, ja lähisukuun kuuluva perhe ei ole. Nyt olen taas raskaana. En ole kertonut heille, en tiedä onko joku muu jo ehtinyt. Vähän vaan näiden uutisten kertominen (taas kerran) tuntuu nololta, mutta onhan se noloa pitkittääkin, ikäänkuin korostaa koko asiaa. Miten toivoisitte ihmisten toimivan, siis te, joiden on vaikea kuulla näitä uutisia?

Joka kerta itken taas monta päivää sen jälkeen. Näen sen lapsiperhe-elämän rikkautena vaikka raskasta onkin. Uskon että kyse on siitä etten ole vaan pystynyt hyväksymään ajatusta että se jää meiltä kokematta.

Te muut, oletteko käyneet hoitoja läpi ja miten kauan? Meillä edessä taas ensikuussa PAS ja se jää kai viimeiseksi. Meillä kummallakaan ei enää riitä voimat kestämään sitä pettymystä kun se ei onnistu.



ap

Käyt läpi vaikeaa prosessia ja se, mitä 2 kirjoittaa on tavallaan ihan totta. Tosin ota huomioon, että hänellä on lapsettomuutta takana 7 vuotta ja hän on ainakin kirjoitustensa perusteella hyväksynyt tilanteen. Kuitenkin me joilla lapsettomuutta on vasta vähän aikaa takana, emme ehkä pysty vielä hyväksymään tilannetta - eikä tarvitsekaan.



Alussa on tyypillistä järkytys ja torjuminen; " ei näin voi tapahtua meille" . Järkytys ja torjuminen ovat puolustusmekanismeja, joilla on tärkeä tehtävä. Ne varjelevat alkuvaiheen raastavalta tuskalta ja antavat aikaa sopeutua tapahtuneeseen. Ihmisellä on pakonomainen tarve selvittää mitä on tapahtunut ja miksi juuri hän joutuu käymään läpi tämän piinan.



Hyökkäykseen reagoiminen ajoittuu tutkimus- ja hoitovaiheeseen ja voi kestää hyvinkin kauan. Tässä vaiheessa korostuu viha, syyllisyys, eristäytyminen ja masennus. Viha voi kohdistua esim. itseensä, puolisoon tai syntymättömään lapseen. Lapsettomat eristäytyvät usein muista ihmisistä ja välttävät kaikkea lapsiin liittyvää, koska vuorovaikutus lapsiperheiden kanssa saattaa tuntua tuskalliselta.



Masennus on aivan normaali reaktio lapsettomuuden aiheuttamaan tuskaan. Masennus on surun tai toivottomuuden tunne, mikä voi ilmetä itkuisuutena, väsymyksenä, välinpitämättömyytenä arkisia toimintoja kohtaan, spontaanisuuden puutteena ja ihminen voi tuntea itsensä vajavaiseksi.



Sitten tulee suru. Toivo on kadonnut, ihminen suree syntymätöntä lastaan ja tarkastelee vanhemmuuden merkitystä. Hedelmättömyys ei merkitse vain lapsen menettämistä. Se on menetysten sarja, silloin menetetään biologinen perillinen, raskauden ja synnytyksen tuomat fyysiset kokemukset, imettämiseen liittyvät kokemukset, yhteisen lapsen rakkaus, omanarvontunto, seksuaalinen kuva itsestään ja käsitys elämän hallitsemisesta.



Tilanteen hyväksyminen. Itsetunto kohenee, henkinen tasapaino palautuu, sosiaalisia suhteita solmitaan uudelleen ja mieliala nousee. Ihminen on oppinut kohtaamaan lapsettomuuden tosiasiana ja päättää elää edelleen. Kipeät tunteet nousevat pintaan tuon tuostakin, mutta ne eivät enää hallitse elämää.



Nämä kriisin vaiheet eivät välttämättä seuraa toisiaan tässä järjestyksessä, jokin vaihe voi jäädä kokonaan pois ja vaiheissa voi esiintyä päällekkäisyyksiä.



Taidan itse olla tällä hetkellä tuossa reagointivaiheessa, kuten ap:kin. Sen sijaan 7 vaikuttaisi olevan vaiheessa, jossa tilanne on hyväksytty. Hyvä niin. Mutta nämä tunteet, mitä tunnet ap, ovat normaaleja ja hyväksyttäviä - ja ne on vain käytävä läpi. Et pysty selviytymään tuntemuksista yhtään nopeammin, vaikka sinulle niin sanottaisiin ja kehotettaisiin hyväksymään tilanne.



Sinulla saa olla paha olo.

Vierailija:

mutta onhan se noloa pitkittääkin, ikäänkuin korostaa koko asiaa. Miten toivoisitte ihmisten toimivan, siis te, joiden on vaikea kuulla näitä uutisia?

Mieluummin kerrot mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Lapettomasta tuntuu todella tyhmältä jos asiasta vaietaan ja sitä salaillaan. Toki voit valita sanasi oikein kauniisti ja siten helpottaa lapsettoman tuskaa.

Silloin kun itelläni on ollut vaikeita aikoja, esim. epäonnistuneen hoidon jälkeen, niin olisi ollut kivaa jos joku olisi sanonut vaikka tähän tyyliin:

" Tämä saattaa tuntua sinusta pahalta, mutta olen raskaana. Sisimmässäni toivoin, että nyt olisi ollut sinun vuorosi, mutta näin kävi. Jos sinusta tuntuu pahalta, niin ymmärrän sen ja yritän olla tukenasi."

Kaikista ihaninta oli se, kun juuri yhden keskenmenoon päätyneen koeputkihedelmöityksen jälkeen kolmannen vauvansa saanut ystävättäreni soitti minulle ja lohdutti. Samassa puhelussa hän kysyi, että haluaisinko mitenkään tulla kummiksi hänen pienelle pojalleen.

Mun mielestä se oli kaunis ele. Ja mun kummipoika on mitä suloisin lapsi ja minulle kovin tärkeä

Eli 2 vaikuttaisi olevan hyväksymisvaiheessa ja kirjoittaja oli siis 4.

jotka ovat edelleen läheisiä minulle. En kadu pätkääkään välien katkaisemista, tuntuu vaan että ne kellä on lapsia tai ovat raskaana eivät vaan kuulu meidän elämään nyt.



Kiitos kauniista kirjoituksesta, en muista nyt numeroa mutta tuo pitkä kirjoitus. Minusta tuntuu että olemme (tai ainakin itse olen) samassa vaiheessa kuin vajaan vuoden luomuyrityksen jälkeen: mahdotonta hyväksyä ajatusta etten ole raskaana ja tunnen samaa suunnatonta vihaa ja katkeruutta niitä kohtaan jotka ovat raskaana. Varmaan pitkä prosessi edessä minulla.



ap

jos on lapseton, on lupa olla katkera ja käyttäytyä rumasti muita ihmisiä kohtaan. Se on itsekkyyttä! Lapsettomuus voi olla todella vaikea asia, mutta ei se sillä parane että muuttuu kitkeräksi ja katkeraksi " lapsellisia" kohtaan.



Entä jos joku ei löydä elämänkumppania etsinnästä ja yrittämisestä huolimatta? Onko hänellä oikeus alkaa vieroksumaan sinua ja pahoittaa mielesi?

Vierailija:

jos on lapseton, on lupa olla katkera ja käyttäytyä rumasti muita ihmisiä kohtaan. Se on itsekkyyttä! Lapsettomuus voi olla todella vaikea asia, mutta ei se sillä parane että muuttuu kitkeräksi ja katkeraksi " lapsellisia" kohtaan.

Entä jos joku ei löydä elämänkumppania etsinnästä ja yrittämisestä huolimatta? Onko hänellä oikeus alkaa vieroksumaan sinua ja pahoittaa mielesi?

Tässä yhteiskunnassa negatiiviset tunteet eivät ole kiellettyjä - ainakaan toistaiseksi. Ketään kohtaan ei saa tietenkään käyttäytyä rumasti, mutta mitä oikeastaan tarkoitat tällä? Miten lapseton on käyttäytynyt sinua kohtaan rumasti?

Elämänkumppanin etsiminen ja löytäminen voi olla todella vaikeaa ja moni yksinäinen kärsiikin masennuksesta ja ahdistuksesta tämän takia. Ja ehkä yksinäinen välttelee pariskuntien seuraa, koska ei kestä nähdä parisuhdetta. Nämä tuntemukset ovat ihan yhtä lailla oikeutettuja.

4

Jos yhteydenotot jäävät raskaaksi tulleen hoidettavaksi, se on vain ystävyyden väljähtymistä, ei mielestäni rumasti käyttäytymistä. Olen samaa mieltä kuin 21, eli negatiiviset tunteet on sallittuja. Muillekin kuin lapsettomille. En ole missään vaiheessa tuntenut syyllisyyttä näistä tunteistani, enkä aiokaan.



ap

Kun me kärsimme lapsettomuudesta niin olin helv katkera kaikille kanimaisesti lisääntyville. Olipa " ihanaa" ostaa miehen sisarusten vauvoille joululahjoja.. Jouluaattona sitten molemmat perheet ilmoittivat saavansa uuden vauvan. Kyllä siinä happi loppui. Muistan vieläkin nuo tunteet vaikka siitä on jo lähemmäs 10vuotta. En kuitenkaan tuntenut niin, että heidän vauvansa olisi meiltä pois vaan jotenkin olin katkera siitä, että " meidän vuoro" raskautua meni aina ohi. Vaikea selittää mutta lapsettomat varmaan ymmärtää mitä tarkoitan.



Nyt meillä on kaksi lasta. Meillä, joiden lapsettomuuden syytä ei koskaan saatu selville...

Minusta on ok olla katkera kohtalolle tms. mutta et voi olla katkera ja kiukkuinen ihmisille jotka saa lapsia. Ethän?



Mä oon kans entinen lapseton, joten tajuan kyllä miten veemäistä tuo on kun muut saa ja ite ei. Meidän lapset sai lopulta alkunsa luovutetuilla soluilla kun ei meidän omista onnistunut... loppu hyvin kaikki hyvin, mutta kyllä oli raskas tie.



Jaksamista teille - toivottavasti tärppää : )

pääsin katkeruudestani yli. Takana pari vuotta IVF-hoitoja. Tein mm seuraavaa:

- ostin kirppikseltä Vauva-lehtiä ja lueskelin niitä

- liimasin 1v kummityttöni hymyilevän kuvan lompakkooni

- aloin pitää vauvoja sylissä ja nauttia heidän tuoksustaan



Elämä muuttui helpommaksi, samantien. Nyt olen jo kolmen ikioman lapsen äiti :)