Miten te muut lapsettomuuden kanssa painivat kestätte tuttavien raskausuutisia?

Minusta sellainen ajattelu on outoa, että " minua ei siis ole näköjään tarkoitettu äidiksi" , " kohtalo on tämä" jne. Mikä helvetin tarkoitus sillä sitten on, että alkoholisti- ym. ongelmaperheisiin sikiää porukkaa, lapsista ei huolehdita kunnolla ja niin monilla on todella kurja lapsuus. Montako tuhatta huostaanotettua lasta tässä maassa vuosittain on? Oliko heidän äideillään ja isillään korkeampi tarkoitus tulla vanhemmaksi? En usko.



Raskaaksi tuleminen on biologinen tapahtuma, fysiikkaa ja kemiaa. Suosittelen lämpimästi, että otatte kaikki keinot (tutkimukset ja hoidot) käyttöön, ja kun kaikkenne olette antaneet, niin luovuttakaa vasta sitten.

Toiseksi; adoptio on yksi erittäin hyvä keino saada lapsi.

Vierailija:

pääsin katkeruudestani yli. Takana pari vuotta IVF-hoitoja. Tein mm seuraavaa:

- ostin kirppikseltä Vauva-lehtiä ja lueskelin niitä

- liimasin 1v kummityttöni hymyilevän kuvan lompakkooni

- aloin pitää vauvoja sylissä ja nauttia heidän tuoksustaan

Elämä muuttui helpommaksi, samantien. Nyt olen jo kolmen ikioman lapsen äiti :)

Ei kuitenkaan pidä luulla, että lapsettomuus olisi henkisistä syistä, esim. katkeruudesta johtuvaa. Katkeruudesta ylipääseminen ei auta raskaaksi tulemiseen, sillä lapsettomuus on ennen kaikkea fysiologinen sairaus.

4

ei ole muita lapsettomia, niin pakkohan mun on sit jäädä lapsettomaksi, että tilastot toimii. Minua helpotti (omituista kyllä) pari asiaa: päätin kieltäytyä kaikista hoidoista (joita parikin lääkäriä ehdotti) ja sitten hyväksyin heti adoption keinoksi saada meille lapsi. Päätin, että yritetään vielä vuosi ja sitten adoptiojonoon. Kahdeksan kuukautta tästä olin raskaana, ja nyt minulla on jo kaksi lasta. Täytyy kuitenkin todeta, että mun lapsettomuuteen oli selkeä syy, joka korjaamalla tulin raskaaksi, vaikka kaikki lääkärit eivät siihen uskoneetkaan. Tiedän, että monella on pakottava tarve saada nimenomaan biologinen jälkeläinen, mutta minun on vaikea käsittää sitä. Jos vain on mitenkään mahdollista, ala pohtia adoptiota.

- sehän vain osoittaa, miten suuresta ja tärkeästä asiasta on kyse!! Jos lapsettomuuden voisi ohittaa pelkällä olankohautuksella, ei lapsen saaminen olisi yksi maailman ihanimmista asioista!



Me kärsimme sekundäärisestä lapsettomuudesta. Syy on tiedossa, mutta sille ei voi tehdä juurikaan mitään. Ainoa toivomme on IVF, mutta sekään ei ole vielä tuottanut tulosta. Kaiken lisäksi olen siinä pattitilanteessa, että työni takia on vaikea ehtiä hoitoihin, enkä voi kylmästi jättää kaikkea tekemättä siinä uskossa, että jään pian kuitenkin äitiyslomalle...



Siitä huolimatta, että JÄRKENI sanoo, että minun pitää olla (ja olenkin!) kiitollinen ihanasta, terveestä lapsestamme, en voi sille mitään, että kadehdin muiden nopeita raskautumisia. Lapseni kasvaa huimaa vauhtia, ja sylissäni olisi tilaa uudelle vauvalle. Tiedän jo, miten rankkaa vauva-aika on, mutta muistan myös hyvin ekat jokellukset, ekan naurun, rintaa hamuilevan pienen nyrkin imetyksen aikana, huimat kikatukset vauvajumpassa, hapuilevat helistimen heilutukset muskarissa...lista on loputon, ja kaikki nuo asiat haluaisin kokea vielä toistamiseen.



Muiden vauvat eivät ole minulta pois, mutta on vaikea yhtyä aina täysin rinnoin heidän iloonsa, kun itse tiedän jääväni siitä paitsi.

Vierailija:

ei ole muita lapsettomia, niin pakkohan mun on sit jäädä lapsettomaksi, että tilastot toimii. Minua helpotti (omituista kyllä) pari asiaa: päätin kieltäytyä kaikista hoidoista (joita parikin lääkäriä ehdotti) ja sitten hyväksyin heti adoption keinoksi saada meille lapsi. Päätin, että yritetään vielä vuosi ja sitten adoptiojonoon. Kahdeksan kuukautta tästä olin raskaana, ja nyt minulla on jo kaksi lasta. Täytyy kuitenkin todeta, että mun lapsettomuuteen oli selkeä syy, joka korjaamalla tulin raskaaksi, vaikka kaikki lääkärit eivät siihen uskoneetkaan. Tiedän, että monella on pakottava tarve saada nimenomaan biologinen jälkeläinen, mutta minun on vaikea käsittää sitä. Jos vain on mitenkään mahdollista, ala pohtia adoptiota.

Vierailija:

Minusta sellainen ajattelu on outoa, että " minua ei siis ole näköjään tarkoitettu äidiksi" , " kohtalo on tämä" jne. Mikä helvetin tarkoitus sillä sitten on, että alkoholisti- ym. ongelmaperheisiin sikiää porukkaa, lapsista ei huolehdita kunnolla ja niin monilla on todella kurja lapsuus. Montako tuhatta huostaanotettua lasta tässä maassa vuosittain on? Oliko heidän äideillään ja isillään korkeampi tarkoitus tulla vanhemmaksi? En usko.

Minä mietin vain itseäni ja sitä, että ehkä minun ei ole tarkoitus tulla biologiseksi äidiksi. Ehkä elämällä on mun varalle jotain muuta suunnitteilla. En muissakaan asioissa vertaile itseäni ja tekemisiäni muihin ihmisiin, vaan elän omaa elämääni.

Se, miksi joku narkki saa lapsia on minustaki käsittämätöntä. Ehkä se lapsi on heille annettu viimeinen oljenkorsi. Ikävä vaan niiden lasten kannalta, että harvoinpa he siihen oljenkorteen tarttuvat..

Mutta minua, 7 vuotta lapsettomuutta takana ja monta turhaa hoitoa, lohduttaa ajatus, että minun varalleni on joku muu suunnitelma. Sillä ajatuksella elämä tuntuu ihanalta enkä tunne katkeruutta muita ihmisiä kohtaan.

Jos se on sinusta outoa, niin sallittakoon se sulle. Mulla on hyvä näin.

Aurinkoisin terkuin

2

Ei lapsettomuushoitoa ole pelkät ivf:t tai inseminaatiot tai hormonihoidot...

Tarkoitus oli vaan kertoa, että mua olis pitkään jatkuvat hoidot ahdistaneet entistä enemmän, ja voi olla, että jollakin muulla on samalla tavalla. Oli selkeempää tehdä se päätös, että vielä vuosi ja sit adoptio. Ja kerroin jo, että tietysti mun tilanteeni oli eri, koska oli toivoa siitä, että se kasvain oli aiheuttanut lapsettomuuden, vaikka pari lääkäriä oli sitä mieltä, ettei se voinut olla pääasiallinen syy.

Yritän kuitenkin iloita ystävän kanssa, itken sitten kotona :(

mutta sitten aloin ajattelemaan niin päin että mitä enemmän lapsia lähipiiriin syntyy, sen enemmän se todistaa sitä että kyllä niitä lapsia saavat melkein kaikki. jostain nousi se tunne että miten me VOISIMME olla niitä harvoja joihin eivät edes hoidot tepsi. Ja positiivisuus jatkuu edelleen vaikka tuloksettomia hoitoja on takana 4 kk. Kyllä mekin vielä onnistumme. Ja niin onnistut sinäkin ap ja myös nro 2!

Olen pahoillani teidän kaikkien puolesta. Mutta voin kyllä kertoa ihan rehellisesti, että kyllä tuntui minustakin pahalta, kun lapsuudenystäväni katkaisi välit minuun sen jälkeen kun kerroin hänelle odottavani esikoista.



Välillä, edes joskus, voisitte ajatella sitä toisinkin päin. Ajatelkaa, että oma, luotettava ystävänne olisi niin katkera teille, että katkaisisi välit. Eli viis kolmekymmentävuotta kestäneestä ystävyydestä. Koko ihana ystäyyvssuhde romukoppaan ihan vain sen takia, että toinen saa vauvan ja toinen ei. Ihan kuin toinen muuttuisi täysin, ihan kuin kaikki yhteinen historia olisi poispyyhittyä.



Kun sain esikoiseni, olin aika yksinäinen ja sekaisin kaikkien tunteitteni kanssa. Miten mukavalta olisi tuntunut, kun ystäväni olisi edes kerran puhelimitse tai sähköpostitse kysynyt miten menee. Minä pidin aikani (yksipuolisesti) yhteyttä häneen, mutta kun tajusin että tämä ystävyys on nyt tässä niin lopetin.



Itse olen jo sopeutunut ajatukseen, että en ystävääni takaisin saa. Olen pahoillani hänen puolestaan, mutta en ymmärrä hänen käytöstään. Minun rikokseni oli saada vauva. Mikä on hänen rikoksensa?



Onneksi minulla on jäljellä paljon muita ystäviä, myös lapsettomia. Ja onneksi olen saanut myös paljon uusia ystäviä lasten myötä. Toivon että ystäväni joskus voisi päästä katkeruudestaan yli. Ihan hänen itsensä takiaan. Meidän ystävyyttähän ei mikään tuo takaisin.

Kyllä terve ihminen prosessoi sitä tuskaa niin, että johonkin vaiheeseen kuuluu suuri viha ja katkeruus. Sen kieltäminen ei johda eteenpäin. Itse en koskaan unohda sitä raivoa ja ahdistusta. Onnistuimme sitten luovutetulla munasolulla. En saa koskaan biologista lasta, mutta olen päässyt täysin sen kaiken yli. Niin monta tuskallista pettymystä, mutta kaikista pääsin yli. Sitä en tiedä, miten olisin selvinnyt jos en olisi adoptiollakaan päässyt äidiksi. Niin tärkeää on saada perhe.



Toivon että ap vielä onnistutte. Tuo on niin kamalaa.