G: teetkö lyhennettyä työpäivää?
toistaiseksi vielä asutaan ulkomailla ja olen kotona 16 kk ja 2.5 v lasteni kanssa. Muutetaan Suomeen ja elokuussa aloitan työt, 4 pv/vk + päivystän jonkun verran ja todennäköisesti teen toiselle työnantajalle viikonloppupäivystyksiä harvakseltaan, jos jaksan. Mun työssä ei varmaan onnistuisi lyhennetty työpäivä - päätyisin varmaan kuitenkin tekemään täyspäiväisen työn lyhyemmässä ajassa (jos niinkään) pienemmällä palkalla.
Kommentit (26)
Avataanpa keskustelu pikkugallupilla. Moniko täällä tekee lyhennettyä työpäivää? Minkä ikäisiä lapsesi ovat?
Itse tein 6-tuntista (30 viikkotuntia) työpäivää molemmilta hoitovapailta palattuani. Lapset olivat hoitoon mennessään vasta 1v4kk ja kokopäiväisyys tuntui jo ajatuksena täysin mahdottomalta. Vasta kuopuksen täytettyä 3 vuotta aloin tehdä täyttä päivää.
Lapsi on 2,5-vuotias. Ajattelin jatkaa näin niin kauan kuin on " luvallista" eli siihen saakka kun lapsi lopettaa tokaluokan.
Lapset 8v, 6v ja pian 3v. Aion tehdä tätä niin kauan kuin on mahdollista (eli se viimeisen lapsen ollessa tokan luokan loppuun?).
Ajatuksena on että pienimmällä on lyhyet hoitopäivät ja tietenkin myös tuolla eskari-ikäisellä ja koululaisella ei ole niin pitkiä aikoja yksin kotona (vaikka usein onkin kavereiden kanssa).
Varsinkin koululaisten kanssa nuo lyhennetyt päivät tuntuvat olevan tarpeen. Lisäksi jo tälläkin työajalla hoidossaolevalla on 6h tai hitusen yli hoitopäivät. Kyllä sen jälkeen lapsikin mielellään tulee kotiin.
vaan ennemminkin " pidennettya" , tyon maarasta johtuen... ;-( Eli iltaisin olen kotona tavallisesti noin klo 18-19. Lapset on 4,5 ja 2 vee, ja meilla on au pair joka auttaa arjen pyorityksessa, lapset ovat myos koulussa (vanhempi) ja tarhassa (nuorempi). Sanottakoon niille joilla on nyt suu loksahtanut auki etta asumme ulkomailla, maassa jossa tyoajassani tai neljavuotiaan koulunkaynnissa ei ole mitaan tavatonta, vaan se on pain vastoin erittain tavallista. Tyonantajallani on periaatteessa olemassa lyhennetyn tyoajan mahdollisuus mutta kokeiltuani sita muutaman kuukauden totesin etta teen edelleen 100% tyon mutta 50% ajasta (todellisuudessa tein sitten toita kotonakin koska se ei mitenkaan onnistunut muuten) ja saan vain 50% palkkaa, joten paatin etta parempi tehda suosiolla vaan se 100%. Sanottakoon etta viihdyn tyossani erinomaisesti ja se on tavallaan minun (ja monen muunkin) " unelmatyopaikka" eli ei ole tarkoitusta vaihtaakaan hommia.
Tein 4 päiväistä työviikkoa kaksi vuotta, kun keskimmäinen oli 2-3-vuotias. Sai ihanan extrapäivän kotona lasten kanssa. Tosin työn määrä ei vähentynyt lainkaan vaan tuli yleensä yli 40 h neljässä työpäivässä, josta osa kotona aamuyöllä tai iltamyöhään kun lasten hoitoaikoja ei voinut pidentää ja miehellä pitkä työmatka joten ei vienyt eikä hakenut hoidosta. Nyt syksyllä menen takas töihin kun kuopus on 1v 7 kk ja teen joko 3- tai 4- päiväistä työviikkoa, luultavasti aluksi 3 pv/vko kunnes nuorimmainen on 2v ja siitä ainakin vuoden eteenpäin 4-päiväisellä.
Vaikka töitä olisi enemmän pienemmässä ajassa, se on silti hyvä juttu että on arkivapaita. Jos olisi 5 työpäivää viikossa, työni luonne aiheuttaisi sen että olisi juostava 5 päivää viikossa kieli vyön alla, eli neljä ylipitkää päivää on parempi kuin viisi.
niin ja kun tuli joka viikko ylitöitä 4 työpäivässä, sai sitten hiljaisempina aikoina (joita on työssäni vain keväällä) olla monta viikkoa kotona ylityövapaalla lasten kanssa.
Jos mies on kotona lasten kanssa (hänellä vapaapäivä tai joku lapsista kipeä), niin pyrin tekemään hitusen pidempää päivää ja tunteja sisään. Toisaalta nyt on ollut hitusen kiirettä töissä, tosin itse olen sopinut sen aikataulun, jotta homma tulee joskus tehtyä ja olen tehnyt vähän tunteja sisään menemällä vielä tavanomaista aikaisemmaksi. Sitten voin vuorostani ottaa liukumavapaina joitain päiviä ja olla kotona.
En tiedä olenko poikkeus, mutta en suostu ottamaan edes työkonetta kotiin ja kotona en siis tee töitä. Tosin etäpäivät voisivat olla hyviä, mutta tietenki niistä pitäisi sopia erikseen. Lyhennettynä työaikana teen varmaan lähes samat hommat kuin normaaliaikana (hyvä kun lyhyen siihen työaikaan kuuluvan 15minuutin ruokatauon pidän), mutta jos en ehdi, niin jätän tekemättä:). Eli kun puhutaan priorisoinnista, niin priorisoin. Ja leimaan itseni töihin ja pois ja todella pidän ne sisääntekemäni tunnit poiskin.
Loppujen lopuksi meidän hoitoikäisellä on siis yleensä 6h hoitopäiviä reilusti alle 16päivää/kk. Kaikki koulujen loma-ajat on vapaalla, kuten myös nuo jotkut liukumapäiväni ja miehen iltavuoroviikot (niitä ei kuitenkaan kovin usein) ja sitten miehen arkivapaat (niitäkin harvakseltaan). Ja jos meillä joku lapsista on kipeä ja häntä hoidetaan kotona, ei ne muutkaan hoitoon mene. Eli koululainen käy tietenkin koulussa ja eskarilainen eskarissa, mutta hoitoa ei silloin ole.
Tämä systeemi tuntuu melko mukavalta. Ainoa ongelma on mieheni kanssa mahdollisimman eri aikaan tekemämme päivät, eli minä lähden todella aikaisin töihin ja tulen sitten jo iltapäivästä (iltapäiväpalaverit jäävät yleensä vähiin, mutta harvoin niissä mitään todella sellaista on että olisi pakollista olla paikalla). Mies hoitaa lasten aamut ja menee myöhempään töihin, joten tuleekin kotiin myöhemmin. Eli ilta-aikaa miehelle ei jää niinkään. Mutta lapsille jää aikaa tai ainakin lapset saavat olla kotosalla kohtalaisen paljon.
kun nuorin oli 1v. Nyt hän on jo 2,5v ja täyttä päivää teen, yhteensä meillä 3 tarhaikäistä. En ole kokenut tätä raskaaksi, ehdin jopa harrastamaan ja opiskelemaankin. Mies on lasten kanssa paljon. Helpotti kun lapset alkoivat nukkua yönsä, ja mulle riittää alle 6h unet hyvin.
Tai siis jos ei " hierarkia" priorisoi puolestasi niin et voi itse paattaa ettet tanaan tee toita loppuun jos ne ovat ylhaalta pain tulleet ja sinun nimellesi allokoidut. Tyohoni kuuluvat erityisesti " briiffauksien" (eli puheiden ja niiden taustatietojen) kirjoittaminen tiettyina paivina tapahtuviin korkean tason kokouksiin, joiden on oltava valmiina tiettyyn (yleensa hyvin lyhyeen, kyseessa voi olla paiva tai pari) deadlineen mennessa. Ja jos pomo ei allokoi niita muille (kuten siis tapahtuu jos olen esim. sairaana, ja _pitaisi_ tapahtua jos teen lyhennettya, mutta ei nain ei vaan meilla tapahdu) niin minun vastuullani se on, eika auta selittaa ministeristasoiselle ihmiselle etta " et saanut briiffausta kun teen lyhennettya" . Enka minakaan pida kuin 15 minuutin lounastauon _vaikka teen 100%:sta paivaa_, netissa seilaan valilla pari minuuttia ihan paatani tuulettaakseni koska en kesta painaa koko ajan 120%:sesti, mutta muuten mun tyoajassa ei oo yhtaan ilmaa josta voisi ottaa sita aikaa. Toisaalta saan tehda aarimmaisen mielenkiintoista tyota ja rahallinen korvaus on myos ihan kiitettava, eli en valita, mutta tosiasia on etta kaikissa toissa tama ei valitettavasti onnistu mita Insinooriaiti tuossa edella esitti:
" En tiedä olenko poikkeus, mutta en suostu ottamaan edes työkonetta kotiin ja kotona en siis tee töitä. Tosin etäpäivät voisivat olla hyviä, mutta tietenki niistä pitäisi sopia erikseen. Lyhennettynä työaikana teen varmaan lähes samat hommat kuin normaaliaikana (hyvä kun lyhyen siihen työaikaan kuuluvan 15minuutin ruokatauon pidän), mutta jos en ehdi, niin jätän tekemättä:). Eli kun puhutaan priorisoinnista, niin priorisoin. Ja leimaan itseni töihin ja pois ja todella pidän ne sisääntekemäni tunnit poiskin."
oli kovasti vastaan.
Kun sanoin että lain mukaa siihen olisi kyllä oikeus, tultiin myöhemmin sanomaan että tietysti jos lain mukaan pitää, mutta vastuita / tavoitteita ei pienennetä.
Joten ei se tunnu kovin järkevältä tehdä ihan samoja hommia pienemmällä palkalla, jos ei mitään helpotusta saa. Pitäisi varmaan alkaa tekemään vaan enemmän etäpäiviä tms.
Tuntuu että ns. " päällikkö" tittelihommissa on vaikeampi saada tuota lyhyttä päivää tai viikkoa sovittua, yksi toinenkin työ jota katselin ja asiasta kysyin oli heti aika selkeä " ei mahdollista" .
Että käytännössä on aika karua näiden työelämän vaatimusten kanssa :-(.
niin, että päivähoidon pituudeksi ei tule 7 tuntia enempää. Teen päivällä 6 - 6.5h ja illalla / viikonloppuna loput. Kaikissa työpaikoissa tähän ei tosin ole mahdollisuutta mutta sain sovittua esimieheni kanssa näin.
Lähinnä ElsaAlicelle ja muillekin tiedän että vaatimuksia on. Meilläkin työpaikalla moni tekee jatkuvasti palkatonta ylityötä ja vie töitä iltaisin kotiin tehtäväksi. Jotenkin se jousto koetaan jo työhön kuuluvaksi.
Itse olen kuunnellut joskus aikanaan töiden jälkeisen vapaa-ajan käyttämisestä muuhun kuin työtehtäviin kunnon huudot. Silloisissa hommissani kuulemma olisi kuulunut vastata työpuheluihin työn jälkeenkin, mutta tapani mukaan laitoin puhelimeen vastaajan päälle ja jätin puhelimen töihin kun lähdin kotiin. Tosin en jäänyt kuuntelemaan huutoa enempää, vaan jätin senaikaisen esimiehen huutamaan ja totesin vielä että puhelin jää töihin ja minä lähden kotiin (silloin kyllä ärsytti niin paljon, mutta myöhemmin pikemminkin nauratti).
Viimeksi hoitovapaalta töihin palatessa kysyin silloiselta esimieheltä hommaa missä voi tehdä lyhennettyä työaikaa ja mahdollisuutta etätöihin. Kun kyseinen esimies on tiputtanut jonkun " alempiin" hommiinkin lyhennetyn työajan vuoksi, kun tietyissä hommissa (samoissa missä minäkin olin) sitä ei lyhennettyä työaikaa voi tehdä, niin mietitytti että mitähän suustani taas päästin:) No tuloksena oli että hommat ja esimies vaihtui, joka ei ollut yhtään hullumpaa.
Nykyinen esimieheni sitten varovasti kysyi kehityskeskustelussa kuinka kauan aion tehdä lyhennettyä ja totesin että niin kauan kuin " laki sallii" . Eli oisikohan tuossa seuraavat 5vuotta, niin meni hiljaiseksi.
Itse en ole ollut halukas esimiestehtäviin juuri niiden ajankäytön takia. Myöskään operatiiviseen vastuuseen en ole ollut halukas. Jee- olen siis loistava työntekijä... Vielä kun olen suoraan useammalle töissä sanonut että perhe on kyllä prioriteetissa ykkönen. Mutta toisaalta olen myös kertonut että niin kauan kuin teen lyhennettyä työaikaa, olen aikasen varma työntekijä firmalle enkä ole vaihtamassa työpaikkaa, niin tämä on se toinen puoli. -Taidan siis olla liian avoin/suora ja suhtautumiseni on aika epätyypillinen.
Lisäksi tuntuu että hommia riittäisi aina niin paljon ettei kaikkea kuitenkaan ehtisi tehdä tai osa tulisi tehtyä todella alta lipan, niin en edes yritäkään saada kaikkea tehdyksi. Eli tylysti tiputan tietyt hommat prioriteetissa " teen joskus kun ehdin" ja taitavat jäädä tekemättä. Joko myönnän suoraan että tekemättä on ja kerron että pysyykin, koska on muita tärkeämpiä hommia. Ajan myötä ne myös saattavat unohtua muilta, tai koko asia on jo muuttunut ihan erilaiseksi tai yksinkertaisesti niitä asioita esille nostaneet ihmiset ovat vaihtaneet työtehtäviä tai firmaa. Nykytyöelämän lyhytjännitteinen sykli siis hoitaa osan asioista.
Mutta toisaalta tuskin olenkaan teidän muiden kanssa samalla työpaikalla...
6h työpäivät ei onnistuisi ja muutenkin koen tuon yhden ylimääräisen vapaapäivän lasten kanssa tosi kivaksi. Eli ole ma-to töissä ja perjantait kotona. Lapset 1v4kk ja 4v. Kun esikoinen aloitti aikanaan hoidossa tein 6h työpäivää puoli vuotta, sitten täyttä päivää.
Nyt aion jatkaa tätä lyhennettyä työviikkoa niin kauan kuin laki sallii eli vielä monen monta vuotta! Lapset tulee tässä vaiheessa ykkösenä, ehdin tehdä täysiä työviikkoja sen jälkeen ihan tarpeeksi monta vuotta ;)
Mä olen tehnyt periaatteessa lyhennettyä työpäivää (eli 30 h/vko) siitä lähtien kun kakkonen meni hoitoon eli yli 3 v (kahdelle eri työnantajalle). Käytännössä kummassakaan työpaikassa lyhennetty työaika ei ole onnistunut vaan plussatunteja on kerääntynyt tuhottomasti. Tämä ei tosin haittaa, sillä pidän pitkiä vapaita.
Palkan pienentyminen tiestysti ärsyttää, mutta ei voi mitään. Olen ainoa joka lähtee töistä usein 4 aikoihin, mutta en anna sen häiritä.
Kun palaan äitiysvapaalta olen sopinut, että jatkan lyhennettyä työviikkoa (nyt oikeasti 4 päiväisenä). Olen esimies/asiantuntijatehtävissä. Lyhennetyn työajan mahdollisuus on mulla yksi tärkeä motiivi pysyä nykyisessä työssäni.
Samalla työnantaja vaihtoon.
Mulle sanottu nyk. työopaikassa että se että teen lyhennettyä vaikuttaa palkkaan myös siten, että kokopäiväduunissa olisi tuntipalkka korkeampi. Tämä on minusta epäloogista, koska oikeasti 6 tunnin työntekijä on paljon tehokkaampi kuin 8 tunnin. Ainakin minä olen, kun koitan ehtiä samat asiat lyhemmällä ajalla.
Mutta uudessa työpaikassa odotti iloinen yllätys: ruokatunti on työaikaa !
Teen kuusituntista työpäivää ja on aika samoja ajatuksia kuin insinööriäidillä. Työpaikalla pojat joskus mutisevat olevansa niin tärkeitä ja kiireisiä, etteivät tunnit riitä, vaan täytyy tehdä palkattomia ylitöitä. Yleensä tapaan vastata tähän ikään oppineeni, etteivät ne työt tekemällä lopu. Tosiasiassa teen kuudessa tunnissa melkein saman verran töitä, mitä ennen 7,5 tunnissa, mutta en valita. Se on kumminkin pojan hoitopäivän (ja oman työpäivän) pituus mikä ratkaisee. Ei se, tekeekö työpaikalla töitä tehokkaasti vaiko vain tuijottaa näyttöä ja odottaa päivän päättymistä.
Sen verran annan töiden tulla kotiin, että saatan esimerkiksi hiihtolenkillä miettiä ja pyöritellä päässäni jotain ongelmaa, jota sitten seuraavana päivänä lähden ratkomaan (teen tutkimus&tuotekehitystyötä). Mutta konetta en kotiini tuo.
vuoden vaihteessa aloitin 6 tuntista ja kyllä olen tykänny ja paljon!
Alustavasti ilmoitin lyhentäväni työpäivää seuraavat puoltoista vuotta(noin), mut saa nähdä... kuopus on vajaa 4v et saatanpa vielä jatkaa montakin vuotta.
Järjestely on hyvä! Mietin parhaillaan pyytäisinkö jatkoaikaa :)
Olen toteuttanut 30h/viikko systeemin niin, että olen 1 päivän viikossa kotona. Mies on toisen päivän, eli poika (1,5v.) hoidossa 3 päivää viikossa. Ne sitten ovat kyllä aika pitkiä päiviä :/
Mutta kotipäivänä ehtii vähän kotitöitäkin, niin viikonloppu on kevyempi. Suosittelen!
vaan teen kahta työtä. olen normaalisti päivätöissä ja sitten käyn vielä 4 iltana viikossa iltatöissä. olen yh ja pakko se on jostain rahat elämiseen repiä. eihän tämä kiva ole lapsen kannalta, mutta vaihtoehdot vähissä.
Ihan yksinkertaisista syistä: rahaa tarvitsee aina, varsinkin kun lapsia on useampi kuin yksi. Ja on ihan hyvä, että kummatkin ovat tienaamassa ja vielä kun minun oloa kotona ollut jo suht pitkä aika. Olen myös hoitovapaalla esikoisesta sekä jään vielä toisen lapsen synnyttyä kotiin eli olen nyt kotona noin 4v eteenpäin, ellen sitten totaalisesti kyllästy kotiäitinä olemiseen ja lähde jo aiemmin töihin. Mutta se on joko kokoaikaisuus töissä tai kokonaan kotona (tai hoitovapaalla kokoaikaisena töissä), ei välivaihtoehtoja ja vähäisiä viikkontunteja.